siirtyminen eläkkeelle

Plättä on nyt sitten koti-ja eläkeläiskoira. Kuvautin perjantaina sen lonkat uusiksi syksyisen epämääräisen kiputilan vuoksi, ja kuvissa näkyi selässä melkoinen spondyloosimuutos. Lonkkakuvissahan ei näy kuin vain lannerankaa, joten muun selän tilasta en tiedä. 

kisoista pari vuotta sitten

Tärkeää on nyt pitää selkälihakset hyvässä kunnossa, ja aloitetaan akupunktiohoidot. Agility ja canicross harrastus loppui nyt sitten tähän, tokoa nyt voisi ehkä tehdä jos Plättä ei ala kipuilemaan (mitä se ei ole tehnytkään ollenkaan). 

mystisesti kadonnut pallo

Tiesin kyllä että koira on melkein 8v, mutta toivoin niin silti vielä yhtä agilitykautta. No, onneksi tavoitteet saavutettiin (sm-kisat+SERT 3-luokasta), ja saattaa olla että saan uuden koiran agilityyn kaveriksi. 

Muutama viikko sitten käytiin vielä yksissä kisoissa, Plättä oli oikein super, itse sitten söhelsin (esim. nukkamalla pommiin). Alla video Plätän viimeinen agilitykisarata. 

Mulla oli alunperin tarkoituksena tehdä tästä jotain muuta kuin vain koirablogi, joksi se sitten myöhemmin muuttui. Jos koirajutut jäävät vähemmälle, voin ehkä koettaa saada tästä sellaista enemmänkin elämästä kertovaa blogia miksi tätä alunperin suunnittelin. Tai sitten bloggaaminen vain jää. Toisaalta kyllä tykkään itse lukea noita vanhoja tekstejä, pääsee aina siihen samaan tunnelmaan takaisin. 

Olisin luullut että olisin aivan rikki tästä tuomiosta, mutta toisaalta eipä spondyloosille oikein mitään voi. Luultavasti jos vanhoja koiria kuvattaisiin enemmän niistä voisi usealtakin löytyä luustomuutoksia, mitkä eivät koiran elämää haittaa. Plättä ei onneksi oireile mitenkään, joten toivon nyt todella että saadaan vielä viettää monta vuota yhdessä trendikkäästi "kotoillen" :) 

koiraton elämä...

.. ei kyllä ole yhtään kivaa! Aloitin maanantaina tuotantoeläinjakson Saarella Mäntsälässä, ja koska päivät saattavat venyä ja on yö/viikonloppu päivystyksiä, päätin viedä koiran kolmeksi viikoksi hoitoon. Tähän toki vaikutti myös se, että poikaystävän äiti kyseli jo koiraa takaisin mökille, missä Plättä viihtyy luultavasti parhaiten maailmassa. On kyllä tylsää tulla kotiin kun ei ole musta kuono ovella vastassa :( Toisaalta lähden 7.30 ja yksi päivä olin 17.30 takaisin, että ei sekään oikein ole koiran elämää. Enää onneksi kaksi viikkoa ja saan sokerikuonon kotiin :)

Ennen olin hyvin tarkka siitä, että minua ei saa kutsua Plätän äidiksi, koska olen ennemminkin lauman pomo/johtaja. Nyt on kyllä pakko myöntää, että taistelen kiusausta vastaan soitella joka päivä koiran kuulumisia, koska luultavasti sillä menee ihan hyvin ( JA en edelleenkään ole koirani äiti! ;) ) Jos soitan huomenna?

Mökkikoira 

Lomalla!

Tärkeintä kisoissa on raahata kevythäkki mukana, koira tulee sitten perässä :P kuva Pilvi

Sunnuntaina oltiin Ylöjärven koirakerhon agilitykisoissa. Sain taas muistutuksen miksi ikinä ei pidä luottaa navigaattoriin, se ohjasi meidät aivan väärään paikkaan ensin, onneksi lopulta päästiin sen verran lähelle kenttää, että muita kisaajia tuli vastaan, jotka neuvoivat oikean reitin. Ratoja olisi ollut 3kpl, mutta kerkesin osallistua vain kahdelle, tuomarina Salme Mujunen. Radat olivat paaaljon helpompia kuin kaksi viikkoa sitten Helsingissä, joten nollat olisi ollut ihan mahdollisia. Eka rata oli hyppis, hankala kohta oli muurin jälkeen saada koira kepeille, ja melkoinen kaarros siihen tulikin. Melkein saatiin pudas rata, mutta 4.viimeisellä esteellä menin sanomaan Plätälle jotain "tässä" ja rima alas :( Tulos -5vp, aika -10,84, nopeus 3,95 m/s, sij. 4/12. 

Reippaat kisaajat ennen startteja (kuva Pilvi)

Toka rata oli edelleen aika helppo, suoraan-käännös-suoraan rata. Plättä oli oikein taitava ja maalissa hehkutin jo nollaa!! Tulostaululla sitten kuitenkin luki -5, ja todella ihmettelin mistä se on voinnut tulla, koska mielestäni katsoin kontaktit enkä huomannut pudonneita rimoja. No, kun sain tuomarisihteerin lappusen käsiini niin selvisi syykin, A:n ylösmenokontaktin koira oli hypännyt yli :( Voi pirulainen, viimeksi kun oltiin Onervan ja Sepin kanssa treenassa niin puhuimme miten siitä saattaa tulla ongelma. Olen nyt 100% keskittynyt loppukontakteihin, että tottakai tarvitsee keksi joku uusi virhelähde radoille, buu! Onneksi saatiin nyt Tampereelle treenivuoro kesäksi, eli me käytämme sen ajan sitten A:n treenaukseen. En kuitenkaan haluaisi kauheasti hidastaa Plättää kontaktille, koska ne ovat jo valmiiksi turhan hitaat. Ensin ajattelin kokeilla samaa kuin keinulla, eli käsken ennen A:ta "Plättä" ja jään itse kontaktin viereen. Niin lopulta virheesta huolimatta oltiin silti kolmansia, ja saatiin mummolle pokaali (sen olisi voinnut vaihtaa lahjakorttiin, mutta mummo oli niin järkyttynyt kun ei tokokisoissa saatu pokaalia, että ajattelin nyt antaa sen sitten hänelle :P). Lopulliset tulokset siis -5vp, aika -10,19, nopeus 3,72, sij. 3/17. 

Mukana kisoissa oli Pilvi ja Latte kuvaajina, sekä pari muutakin kaveriani jotka eivät koskaan olleet nähneet agilitya. On kyllä aina mukavampi olla kisoissa jonkun kanssa, että voi sitten heti radan jälkeen analysoida kaikki kohdat. Ratojen videointi tosin meni hieman pieleen, ekalla radalla kuvaus loppuu keppien kohdalla ja juuri ennen tokaa rataa yksi pieni whippetti lähti karkuteille, että sen kiinni saamisen lomassa kuvaaminen unohtui ;)

Plättä on erittäin tyytyväinen itseensä suorituksen jälkeen. (Kuva Pilvi)

Kisojen jälkeen hyppäsin junaan (1-luokassa kun muut paikat oli jo myyty, onneksi oli vain 9e kalliimpi) Joensuuhun, mulla on tällä hetkellä koko kesän ainoa lomaviikko menossa. Plättä jäi Tampereelle hoitoon vanhempieni luokse, eli vietän lomaa myös koirasta. Nyt tosin jo sitä kova ikävä, vaikka ensin ajattelin että miten mukavaa kun kun ei tarvitse aamulla raahautua ulos. Suosittelen kyllä koiralomaa kaikille koiranomistajille, treeni-ja lenkkeilyinnostus nousee pilviin kun on siitä hetken erossa. Ja on todella tylsää tulla kotiin kun ei ole mustaa kuonoa ovella vastassa! Olen oikeasti viettänyt lomaa, nukkunut pitkään, lukenut hömppäkirjoja, eilen käytiin katsomassa leffassa Diktaattori ja sen jälkeen oltiin kiinalaisessa syömässä. Eilen illalla ajattelin, että teen tänään jonkun homman, mutta en nyt enää kuollaksenikaan muista mitä se oli. Lisuriartikkeleita pitäisi kyllä etsiä, mutta haluan nyt pitää viikon aivot narikassa, sitten kun työt alkaa niin voin etsiä niitäkin. Tällä hetkellä vähän harmittaa etten päässyt vanhaan paikkaani Joensuuhun töihin, mutta varmasti kun saan työt käyntiin uudella klinikalla ja pääsen Tampereella tekemään kaikkea mukavaa niin sielläkin on sitten kivaa olla kesän. Tällä hetkellä tosin on taas jokakesäisen ongelman aika, opintotukea en saa kesäkuulta ja eka palkka tulee vasta joskus heinä-kesäkuun vaihteessa, että rahatilanne on todella huono :(

Kaunis Latte-Lupiini oli myös kisaturistina (Latte tosin oli sitä mieltä että hänenki kuuluisi olla radalla) kuva Pilvi. 

Ps. Pääsin läpi obduktiotentistä, jeejee!!!!

18.4.2012 tokokoe

Käytiin Hausjärvellä tokokokeessa söheltämässä tänään. Ensimmäinen virhe oli kyllä ilmoittaa koira iltakokeeseen, johon lähdin kyllä ajamaan suoraan koulusta, mutta Plätällä oli ihan liikaa virtaa kun tultiin koepaikalle (20 min ennen luokan alkua), oltiin tietysti ekassa ryhmässä luoksepäästävyydessä ja paikallamakuussa, ja Plättä oli jotenkin vähän hermostunut/ylivireä. Ei kuitenkaan oma itsensä. Toisaalta onpa nyt kerrankin käyty kokeessa, tiedän paremmin miten valmistautua ensi kertaan. Erityisesti täytyy tehdä joku sana joka liikkeelle, jotta koira tietää mitä tehdään.

Tässä liikkeet ja arvostelut:
Luoksepäästävyys: 8. Plättä tosiaan ei yhtään tajunnut mitä tehdään ja kaiken lisäksi väisti tuomaria mun jalkojen taakse? Tuomari oli vanha isokokoinen mies, mutta ei Plättä ole vuosikausiin ketään pelännyt. Toisaalta Pekka Korri sanoi vuosi sitten, ettei liikkeitä mitkä on vaan alemmissaluokissa kannata hirveesti treenata :P

Paikallamakuu: 8. Muuten ok, mutta nousi ylös kun palasin ja mää KÄSKIN SEN TAKAISIN MAAHAN (+näytin käsimerkin). Mikä pölkky olenkaan, ilman uutta käskyä olisi ollut 9. Tuomari myös huomautti tästä aika kovasti...

Seuraaminen kytkettynä: 9 . Huippu, vähän tosin olisin itse kaivannut parempaa kontaktia. Mutta pölkkypää minä teki täyskäännöksen sijaan jonkun enemmän U:n muotoisen kuvion, joten siitä meni sitten pisteet.

Seuraaminen vapaana: 9. Nyt koetin tsempata täyskäännöksen, mutta se ei silti kelvannut kun koira ei liikkunut oikein(?). Muuten jees ja kontaktikin pysyi paremmin.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 0. Ei mennyt ekalla käskyllä maahan, joten pölkkypää taas pysähtyi, käski uudestaan ja NÄYTTI KÄDELLÄ. Voi jeesus. Sitten koira ei tullut kunnolla sivulle kun palasin, joten se siitä sitten. Taas tuomari kommentoi aika kovasti, ihan oikein kun olen tyhmä.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 8,5. Olin jotenkin järkyttynyt koko liikkeen ajan edellisestä möhläyksestä, enkä nyt muista mistä pisteet lähti, ehkä ennakoi sivulletulon?

Luoksetulo: 9.5. Jees, mutta teen tokossa tosiaan luoksetulon suoraan sivulle, ja Plättä jotenkin valui istumaan tosi hitaasta sellaisella "älä lyö minua" ilmeellä.

Estehyppy: 9,5. Liike jota eniten pelkäsin meni hyvin, mutta hypyn jälkeen Plättä meni istumaan kun liikkuri sanoi "KÄSKY".

Kokonaisvaikutelma 8.

II-tulos ja yhteispisteet 158,5. Hiukan tai no aika paljonkin harmitti, kun tuli pisteiden menetyksistä ihan turhista jutuista ( ja I-tuloksen sai paljon huonommatkin suoritukset!). Jatkossa lenkitän koiran kunnolla ennen koetta, en korjaa sen virheitä, keksin jotain tuohon ennakoimiseen ja menen ajoissa koepaikalle :)

Parhaat ideat...

Voi mitkä valokuvaajantaidot maailma minussa menettääkään, oikeasti ei olla kovin vaikeaa ottaa kuvaa kahdesta naamasta? Tämä siis oli paras otos, ne muut oli vielä karseempia ;) 

..syntyvät metsässä. Meillä oli eilen ainejärjestömme vuosijuhlat, joten lähdin aamulla Plätän kanssa pitkälle metsälenkille, kun tiesin olevani koko illan poissa. Tosin siskoni tuli tänne hengailemaan kaverinsa kanssa, eli yksin ei koiran tarvinnut olla, mutta eipä niiden sitten tarvinnut tehdä enää pitkiä lenkkejä illalla. Aamulla oli vielä oikein mukava sää, ja Plättä sai juosta vapaana metsässä, heittelin sille samalla palloa.

Plättä on omasta mielestäni aina osannut noutaa kaikki mahdolliset lelut, mutta tokon/tottiksen noutoliikkeen kanssa olemme nyt tuskailleet ties kuinka kauan. Ensin kapula oli superällöttävä ja sitten palautus ei onnistu, ainakaan niin että koira tulisi suoraan eteen. Tallustelin sitten siellä metsässä aivot narikassa, kun yhtäkkiä keksin aivan superidean. Eli heitin pallon, mutta kun en ottanut sitä koiralta takaisin, ennen kuin se itse tarjosi palautuksen oikeassa asennossa, eli istumassa suoraan edessä. En siis sanonut missään vaiheessa mitään käskyä mihinkään, mutta jos Plättä halusi että pallo heitetään uusiksi, tuli sen myös palauttaa se oikein. Jos koira jäi vinoon, peruutin niin kauan kunnes istui suorassa, kehuin ja sitten se sai palkasi pallon. Kuulostaa tosi simppeliltä, ja miksi en ole aikasemmin tajunnut tätä, mutta itsellä kyllä syttyi nyt joku lamppu pään päällä. Koirakin alkoi tajuta homman, ja muutaman kerran teki heti ekalla kerralla palautuksen oikein, jippii! Näitä treenejä siis lisää!

Agilityn suhteen ollaan oltu tämä viikko treenamatta, harmittaa vähän kun jäi vapaavuoro viikoista yksi kokonaan käyttämättä. Mutta ensin Plättä onnistui telomaan etutassun yläanturan auki, sitten vielä kuulin että hallin omistajan koirat ovat kennelyskässä, niin en viitsinyt lähteä sinne edes esim. tokoilemaan enää. Plättä on onneksi rokotettu tammikuussa, tänä talvena kennelyskää on ollut todella paljon liikeenteessä, ja monet koirat ovat olleet todella sairaita. Rokotus ei kyllä anna 100% suojaa, mutta jotain ainakin, ja rokotetuilla tartunta on usein lievempi. Mekin käydään niin paljon eri koirahalleissa ja asutaan erittäin koiratiheällä alueella Viikissä, joten riskipaikkoja tartunnalle riittää. Huomenna sitten päästään pitkästä aikaa ryhmätreeneihin, huippua, onkin ollut meidän ryhmää ja ohjaajaa ikävä! :)

Asiasta kolmanteen, eli eilen tosiaan oli ainejärjestömme 66.vuosijuhla Agroksenmäen Holvikellarissa. Viime vuonna meno oli meikäläisellä melko railakas, mutta tänä vuonna oli tosi kivat juhlat, olin loppuun asti ja hauskaa oli. Join vain mietoja ja viiniä, shotit jätin koskematta, sekin saattoi vaikuttaa ;) Koska olin avecina kaverilleni joka on Ekyn hallituksessa, aloitimme juhlat jo klo 16 coctail tilaisuudella, josta sitten jatkoimme viralliseen pöytäjuhlaan syömään, laulamaan ja juomaan, virallisen osuuden jälkeen paikalle saapui bilebändi (ja myös tulishow) ja jatkot alkoivat. Aikomuksena oli ottaa paljon kuvia (tosin mukana oli vain kännykkäkamera), mutta jotenkin unohdin, odottelen siis kavereiden kameroiden tuotoksia. Mulla oli aivan todella upea mekko (siskoni vanhojen tanssimekko), mutta musta ei ole edes yhtäkään järkevää kuvaa mekko päällä, otin siitä nyt edes yhden kuvan (ilman minua). Mä olen aina ollut hieman huono käyttämään huulikiiltoja/-punia, mutta löysin laatikon pohjalta Revlonin huulikiillon, joka pysyi tosi hyvin, ja toi kyllä vähän erilaisen ilmeen naamalle. Ehkä pitää alkaa käyttää huulikiiltoa useamminkin (poikaystäväkin tykkää ;) )

mekko <3

<3

korvat! :) 

ps. Hauskuudesta kurjuuteen, mulla ei ole tällä hetkellä kesätöitä, vaikka piti olla ties kuinka monta varmaa työpaikkaa :( Täytyy alkaa nyt ensi viikolla kunnolla etsimään töitä, en saa oikein edes nukuttua kun stressaa tämä työtilanne. Ja jos MINÄ en saa unta, niin asiat ovat todella huonosti :/

Möllitoko 12.2.2012

Lähdettiin tänään Tiltun koirakoululle möllitokoilemaan. Mukana kisoissa oli myös groenendaelit Sysi ja Elmo ja collie Sepi :)

Plättä meni ihan ok, huomaa kyllä että ollaan nyt keskitytty ihan vääriin asioihin, alokasluokan liikkeetkään ei ole vielä varmoja. Isoin ongelma oli, että Plättä muissa liikkeissä ennakoi sivulle tulon, ja taas seuraamisessa ei mene perusasentoon kun liike pysähtyy. Ja hyppyyn EI taaskaan lähtenyt ekalla käskyllä, vasta tokalla ja silloin annoin myös käsimerkin. Pysähdys hypyn jälkeen oli kyllä tosi hyvä. Loppupisteet 176,5, eli ihan ok meni kuitenkin, lisää tarkuutta vaan niin saadaan kaikki turhat virheet pois!

Tässä vielä pisteet ja tuomarin kommentit. (Kuulemma nykyään tokossa täytyy tuomarin kommentoida myös liikkeet, pelkät pisteet ei riitä)

Luoksepäästävyys: 10 (Plättä pysyi istumassa, jes!)
Paikalla makaaminen: 9,5 (ennakoi sivulle tulon)
Seuraaminen kytkettynä: 9 (käännökset tarkemmiksi+perusasennot liikkeiden loppuun)
Seuraaminen vapaana: 8,5 (sama homma)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8 (ei mennyt ekalla käskyllä maahan, niin annoin lisäkäskyn ja näytin kädellä)
Luoksetulo: 8 (Plättä katsoi tuomaria sillä hetkellä kun sanoin tänne, joten se ei oikein reagoinnut siihen, annoin lisäkäskyn ja vahingossa jonkun käsiavun)
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9,5 (Muuten super, mutta ennakoi sivulletulon)
Estehyppy: 9 (Taas ei lähtenyt ekalla käskyllä ja ennakoi sivulletulon)
Kokonaisvaikutelma: 9 (Viimeistelyä vailla liikkeet)

Tässä vielä kuva väsähtäneestä kilpailijasta:

hurmos

Olen aivan hullaantunut uuteen lajiin, eli kahvakuulaan! Kävin kahvakuula tunnilla ensimmäisen kerran viime kesänä, ja syksyllä silloin tällöin. Nyt kun päätin aloittaa säännöllisen liikunnan, olen alkanut käydä siellä joka viikko, ja aina on yhtä kivaa (ja rankkaa) ! Yliopistoliikunnan kahvakuula tunnit ovat circuit-tyyppisiä, eli salissa on n.10 eri pistettä, joissa jokaisessa ollaan 30-60s tekemässä yhtä liikettä, ja sitten siirrytään vauhdilla seuraavaan pisteeseen. Joensuussa kahvakuula tunnit olivat enemmän "jumppa" tyylisiä, eli jokaisella oli omat kuulat ja kaikki tekivät pidemmän aikaa samaa liikettä. Sekin oli ok, mutta tämä circuit on mielestäni tässä lajissa parempi tyyli, syke nousee enemmän ja liikkeitä voi tehdä isoimmilla painoilla.

Koska olen melko laiska lähtemään treenaamaan yksin, olen koettanut innostaa myös kavereita kahvakuulatunneille, ja muutamat ovat tulleet tai ainakin luvanneet :) Eilen oli Hämiksen järkkäämä kahvakuulatuni, ja  olin tunnin jälkeen niin endorfiini huumassa, että aloin miettiä pitäisikö hankkia muutama kuula kotiinkin, Viikissä kahvakuulatunteja on vain kolmesti viikossa (+ välillä kai jotain omatoimiharjoittelua). En kyllä tiedä tulisiko kotona sitten ikinä tehtyä liikkeitä, ainakaan yhtä tehokkaasti.

Kaikkein kivointa kahvakuulassa on kyllä se, että tunti on rankka, mutta se menee kuin siivillä, ikinä en kerkeä katsella kelloa liikkeitä suorittaessa. Btw Suomessa on jopa oma kahvakuula seura! ( Tosin luin jonkun pro nostajan blogia, ja ne vetelee vähän isoimmilla painoilla, mää en jaksais edes heilauttaa 16kg kuulaa!)

kuva (kahvakuula verkkokauppa!)

Tällä hetkellä istun Plätän kanssa junassa matkalla kohti Kuopiota, jippii! Vaikka Helsingissä oli melkoinen liikennekaaos (30min bussimatka kesti 50min, lahdenväylällä satojen auojen ketjukolari yms), niin juna on tällä hetkellä vain 10min myöhässä. Plättä on onneksi helppo matkustaja, bussissa istuin ikkunapaikalla reppu+laukku sylissä, koira jaloissa ja joku tyyppi istui viereen, oli ahdasta mutta kumpikaan ei ahdistunut :) Nyt se makoilee tossa junan lattialla rennosti, onneksi saatiin tämä iso lemmikkipaikka, missä kunnolla tilaa koiralle.

Tänään oli myös farmiksen tentti, joka onneksi oli tosi helppo. Lisäksi olen vihdoin saannut "kandin" palautettua tarkistukseen, ensi tiistaina on esitys (joka pitäisi myös tässä junamatkalla kyhätä loppuun) ja sitten koko diipadaapa hömpötys kandin osalta on ohi! Koulussa on muutenkin aika rentoa tällä hetkellä, ainoa pieni stressitekijä on koko ajan lähestyvä koeobduktio toukokuussa, olen suorittanut 2/3 harjoitusobduktioista, enkä vieläkään osaa leikata sydäntä oikein enkä millään muista kaikkia sairauksia. No eiköhän siitäkin selvitä.

Agilityjutut loppuun: viime maanantaina oli Hakkilassa treenit, Plättä oli superagitykki! Rata oli melko helppo muutamaa vaativaa käännöstä lukuunottamatta. Muurille piti tehdä ennakoiva valssi, koska heti sen jälkeen piti kääntyä toiseen suuntaan. Ekalla kerralla en tehnyt ennakoivaa valssia (eli periaatteessa itse käännyn jo ennen kuin koira hyppää), ja Pläty rämäytti koko muurin kivasti alas. Muilla kerroilla onnistui paremmin. Radan loppu käsitti kentän 3:n sivun pituisen suoran, koira meni varsinkin tokalla kerralla tosi hyvin, itse vaan meinasi kunto loppua kun juoksin sen perässä täysiä! ;) Plättä oli superonnellinen kun se pääsi taas kunnolla treenaamaan, muutaman viikon päästä jatketaan taas kisauraakin, hiphei!

Tulipas sekava teksti, olen huomannut että monet pitävät eri blogeja eri aiheista, mutta itse tykkään kirjoittaa kaiken tänne samaan, tälläistä tämä mun elämä nyt on, ja tämä nyt on enemmänkin tälläinen päiväkirja kaikesta sekalaisesta :)

Meidän "takapihan" lenkkimetsä :) 

Potilas Plättä

Pähkäilin kauan, että sterkataanko Plätty vai ei. Plättä ei hammaspuutosten, c-lonkan ja epilepsia veljen takia ole jalostuskelpoinen millään tapaa, joten pentujen takia se ei tarvinnut kohtua. Lisäksi juoksuttomuus ja 0% kohtutulehdusriski helpottaisivat koiran ja omistajan elämää. Huonoina puolina sitten taas on mahdolliset pissaongelmat, lihominen ja yleinen riski mikä kaikissa leikkauksissa aina on.

Päätin ottaa riskin, ja 2.1.2012 Plättä sitten sterkattiin. Sain olla mukana leikkauksessa, mutta se olikin paljon rankempaa kun kyseessä oli oma koira, ja siellä sitten pillitin leikkausalin ovella... Itse leikkaus meni hyvin, Plättä hengitti hyvin, syke oli ok ja kohtu siisti. Koira jäi leikkauksen jälkeen toipumaan klinikalle, ja hain sen illalla kotiin aivan tokkuraisena tötterö päässä.

haava, luultavasti n.3 päivää leikkauksesta kun se on noin turvoksissa

Aluksi minulla oli aika huono omatunto, että vein Plätän leikattavaksi, ekan yön se oli todella levoton ja ilmeisesti kipeä, ja annoin sille kipulääkettä. Tikkien poistoon asti koiralla oli tiukka riehumiskielto ja vain lyhyet remmilenkit olivat sallittuja. Plättä onneksi oli jo leikkauksesta seuraavana päivänä normaalimpi, tosin se nukkui aika paljon ja aina kun "lenkiltä" tultiin kotiin päin alkoi se hidastella, luultavasti koska tiesi, että sisällä pitää laittaa tötterö päähän. Raukka ei oikein osannut missään vaiheessa kulkea sen kanssa, ja koira törmäili huonekaluihin ja jäi jumiin välillä jonnekin. (Sanoin aina kesätyöpaikassani asiakkaille, että kyllä se koira siihen kauluriin tottuu, omistajat eivät vaan yleensä kestä katsella sitä toikkarointia. Nyt kyllä pyörrän puheeni, ei se koirakaan siihen totu, mutta onneki kaksi viikkoa mene nopeasti). Ensimmäistä yötä lukuunottamatta koira ei vaikuttanut yhtään kipeältä onneksi. Plättä söi leikkauksen jälkeen 10 päivän antibioottikuurin post-operatiivisen tulehduksen ehkäisyyn, melko nopeasti se kyllä oppi syömään pelkän nakin, jonka sisään piilotettu tabletti sylkäistiin pihalle... ;)

Masentunut töttöröpää :( 

Leikkaus oli maanantaina, ja torstaina haava turposi n. 5cm ihosta ylöspäin. Plättä ei kuitenkaan vaikuttanut kipeältä, eikä aristanut haavaa tai mahan aluetta mitenkään, joten luulen että se oli vain joku reaktio tikeistä.

Väkersin kauluriin tuollaiset pehmikkeet, jotka eivät ole kovin kauniit, mutta hiukan pehmensivät osumia esim. polvitaipesiin :)

Loppiasiviikonloppuna olimme Tampereella, ja poikaystäväni vanhemmat eivät oikein olleet sisäistäneet tätä liikuntakieltoa ja olivat vieneet Plätän mökille piristymään ja juoksemaan lumihangessa... Tämän kuultuani olin aivan varma, että sisäiset tikit ovat revenneet ja koiralla on valtava sisäinen verenvuoto ymsyms. Mutta onneksi mitään ei käynnyt, ja Plätän pääkopalle varmaan teki ihan hyvää vähän rentoutua mökillä vapaana. ( Belgi+5-10min remmilenkit kahden viikon ajan ei ole oikein hyvä yhdistelmä)

Turvotus onneksi laski ja haava oli siisti koko ajan

Haavan turvotus alkoi hitaasti laskea, ja kun otin tikit pois 14.päivä oli se enää ihan vähän turvoksissa. Tikkien poiston jälkeen aloitimme hiljakseen lenkkien pidentämisen ja koira on myös päässyt metsään juoksemaan vapaana. Viime viikolla kävimme tokotreeneissä, tosin ei tehty siellä oikein mitään, pari luoksetuloa ja ruutua+ ohjaaja kertoi vinkkejä kosketusalustan opetukseen. Eilen sitten uskalsin lähteä agitreeneihin, mentiin mediesteillä melko helppoa rataa, ja A:ta/keinua en ottanut yhtään. Valitettavasti Plättä ilmeisesti metsässä juostessaan on repäissyt toisen etutassun "yläanturan" auki, ennen treenejä se oli ihan ok, mutta kun palkkasin koiran pallolla niin se ilmeisesti repäisi anturan taas auki :( Mutta muuten Plättä oli  NIIN onnellinen, kun se on taas päässyt treenikentille. Täytyy nyt saada vielä tuo antura kuntoon niin päästää kunnolla treenaamaan.

Plätästä tämä haavan tarkastelu JOKA PÄIVÄ oli hieman noloa ja rasittavaa... 

Olen koettanut ottaa lenkkeilyn/treenaamisen koiran ehdoilla ja tehdä ihan varovaisesti vain kaikkea, mutta Plätässä ei kyllä ole enää mitään merkkejä siitä, että se on kolme viikkoa sitten leikattu, sama vauhti on päällä kuin aina ennenkin. Ainoa muutos mitä olen huomannut, on että lenkillä se käy useamman kerran pissalla, kun aiemmin riitti vain yksi kerta. Toivon todella, että tuosta ei kehkeydy mitään pahempaa ongelmaa, mutta muuten nyt näyttää aika hyvältä. Kisakentistä pysymme vielä kaukana, haluan että koira on varmasti kunnolla toipunut ennen kisoja. ( + Doping varoaika nukutuksesta on 28vrk ja Plätän rokotukset menivät vanhaksi, joten siitäkin tulee nyt 14vrk lisää, hups, suutarin lapset jne..).

Haava tänään! Aika siisti, hyvä kun enää edes erottaa :) 

Nyt sohva kutsuisi, mutta päätin käydä juoksulenkillä joten sinne käy nyt tieni! :)

ps. Nuo aikaisemman postaukset belgipennut ovat päässeet keinoemon luokse, mutta emolla on omatkin pennut, joten se ei tule jaksamaan niin monen pennun hoitoa. Onneksi ilmeisesti uusia keinoemo ehdokkaita on, mutta tarjouksia saa edelleen laittaa kasvattajalle, jos uudet ehdokkaat eivät hyväksy pentuja.

edit: kokeilin nyt laittaa kuvat isommiksi, latautuu varmaan kauemmin, mutta tuntuu ettei noista pikkukuvista saa mitään selvää? Täytyy testailla mikä on sopivin koko. 

Tavoitteet 2012

Muistelmat sikseen, tähän nyt kirjaan lupaukset ja tavoitteet vuodelle 2012. En ole aiemmin tehnyt esim. koirahommissa tavoitteita muuta kuin omassa päässäni, joten jos ne nyt laitetaan julkisesti ylös, on suurempi paine oikeasti toteuttaa ne :)

1. Päästä agilityssä etenemään. Koira osaa, eli ohjaajan täytyy vain oppia keskittymään kisoissa radan loppuun asti. Tavoite nyt keväällä kakkosluokkaan ja vuoden lopussa viimeistään kolmosiin.

2. Käydä virallisissa tokokisoissa (alo) ja opetella avoimen liikkeet oikeasti kuntoon.

3. Suorittaa BH koe.

4. Treenata jälkeä. Viesti kiinnostaisi myös lajina, mutta ei ole kakkosohjaajaa :( ( Eikä mulla ole hajuakaan miten sitä kuuluisi treenata, laitetaan koira juoksemaan metsään ja toivotaan että se juoksee tarpeeksi pitkälle? ;) )

5. Koettaa olla ottamatta liikaa paineita kisoista ja menestyksestä, tämä koirahomma on kuitenkin vain harrastus ja voisin välillä relata.

6.  Muutenkin koettaa ottaa elämässä rennosti, enkä aio ärsyyntyä pikkuasioista/koulujutuista/siitä ettei mun ohjeita tajuta/ihmisistä jotka ei vastaa sähköpostiin sekunnissa jne. Zen-fiilis ;)

7. Ottaa itseäni niskasta kiinni urheilun suhteen, nyt saatan käydä jonain viikkoina juoksemassa/salilla 4 kertaa ja sitten pitää kahden viikon tauon. Tasaisesti ja säännöllisesti olisi tavoite nyt, ja maksan oikeasti sen Yliopistoliikunnan kausimaksun, joka on jotenkin unohtunut kun "juoksen niin usein"...

Seitsemän tavoitetta, ei mikään alytön määrä, luulisi että onnistuu! Nyt lähden viemään pikku-Plätän klinikalle, heippa!

Mitä sitä tulikaan tehtyä 2011 (osa 2)

Noniin ja jatkuu...

Kesä ja mökkisauna, koirakin sai olla 24h vapaana ulkona ( ei siis suostunut edes yöksi sisälle)

Kesän olin siis töissä Joensuussa, suurin osa viikonlopuista meni mökkeilessä tai muualla ympäri Suomea pörrätessä. Muutamat kaveritkin jaksoivat lähteä tänne kauaksi Itä-Suomeen retkeilemään, oli huippua saada tänne tuttuja! (Olen jälleen Joensuussa kun kirjoitan tätä). Koirajutut olivat melko tauolla kesän ajan, vähän käytiin treenaamassa agia ja hakemassa muutamat hyllyt kisoista.

kesäruokavalio :P

Syksyllä koetti paluu Helsinkiin ja paluu kiireiseen elämään koulun, töiden ja koirahommien pariin. Agilityssä aloin ihan oikeasti treenaamaan omaa ohjausta, erityisesti Linnojen valmennus oli meidän uran käännekohta, aloin vihdoin tajuta oman vartalon merkitystä agilityohjauksessa (itse valmennus nyt meni melko huonosti, mutta koira sai kehuja). Syys-lokakuun treenasin ahkerasti agilitya, tokoa sekä aloitettiin oikeasti pk-tottis treenaus, joka oli hyvin avartavaa. Noutoliikkeen kanssa meni aluksi aika lailla kaikki pieleen, koira vihasi kapulaa. Mutta vähitellen sain sen sujumaan, nyt ollaan pisteessä, että liike pitäisi saada kokonaiseksi (osaa noudon+palautuksen erikseen, mutta koko liikkeen suoritus ei vielä onnistu).

Koiranpennusta haaveilin, mutta haaveeksi se vielä jäi

Agilityssä kisoissa alkoi vihdoin näkyä se, että treenausta oltiin lisätty, mutta harmittavasti se vika nolla uupuu edelleen, tyhmiä vitosia ollaan vaan saatu. Tämän vuoden tavoite oli nousta kakkosiin, eikä se onnistunut, joten ensi vuoden tavoite on varmaan sitten päästä kakkosluokkaan, sekä sieltä pois mahdollisimman pian!

" Minä en ainakaan ole tätä kaivanut, varmasti oli joku muu koira!"

kesä <3

Koulun osalta syksy on ollut kaikista helpoin tähän mennessä, vain yksi erittäin helppo tentti ja muutamia ryhmätöitä. ( + Obduktiot, mutta niitä on meidän vuosikurssin osalta vähennetty niin paljon, että eivät kauheasti aiheuta hommia, mikä toki on kevään obduktiotenttiä varten huonompi homma). Siksi varmaan tähän koiratouhuun on ollutkin aikaa keskittyä niin hyvin :) Hankin myös oman pienen auton (totuin niin hyvin autoelämään kesämobiilin kanssa), mikä on helpottanut treeneihin kulkemista huomattavasti. Rahaa ei ole siis jäännyt yhtään mihinkään, vuokran+autokulujen jälkeen loput rahat meneekin agilitymaksuihin.

Marraskuussa pääsin pitkästä aikaa näyttelykehään kun teimme retken Jyväskylän kv-näyttelyyn ja esitin siellä kaverini lk-collien. Oli kyllä huippuhyvä reissu, vaikka ei nyt kukaan koira huippusijoituksia saannutkaan. Voittaja-näyttelyssä pyörin myös koko viikonlopun, mutta siellä olin työhommissa, toki koetin aina mahdollisuuksien mukaan käydä kurkkimassa groenendael kehää.

collie handlerina, söpö Sepi ekaa kertaa näyttelyssä ja ERI :) 

Sinna oli myös retkellä Jyväskylässä

Olin myös eläinlääkäripäivillä ensimmäistä kertaa kuuntelemassa joka päivä luentoja, kissaluennot olivat todella hyviä, samoin hevosluennot. Vaikka tietämys hevosten sydänäänistä on melko hatara, onnistuimme kaverin kanssa kuulemaan muutamat sydänviat, mitä luennoitsija kuuntelutitti meille. Ell-päivillä on hyvä myös nostaaa opiskelumotivaatiota ja nyt siellä kannattaa käydä, kun opiskelijalle se ei maksa juuri mitään.

tuparit ja muutamat muutkin juhlat oli jossain välissä...

Poikaystävä jäi kesän jälkeen Joensuuhun, joten nyt sitten olen ravaillut siellä. Tein myös ensimmäisen osan teurastamoharjoittelusta jouluviikoilla Outokummussa, mihin on n.40 min matka Joensuusta. Herätys joka aamu klo 4.30 oli kyllä melkoisen rankkaa...

Jotenkin nyt tuntuu, että jotain melko olennaista unohtui tästä vuosimuistelmasta, mutta en kyllä keksi mitä. Toivotaan ettei ollut mitään tärkeää :) Hirvittävää huomata, miten nopeasti aika menee nykyään. Hyvää Uutta Vuotta 2012, toivottavasti se ei hurahtaisi ihan näin nopeasti ohi!

ps. Plätällä on huomenna sterilisaatioleikkaus, voi miten hirvittää :(

Plätä sai pallolahjoituksen, mutta en oikein saannut kuvattua sitä intoa, jonka pallot saivat aikaan 

mitä tulikaan tehtyä 2011? (osa 1)

Lueskelin muiden blogeja, ja monet ovat tehneet koosteen vuodesta 2011. Aloin sitten miettiä kulunutta vuotta ja voi kamala miten vaikeaa on muistaa vuoden takaisia asioita! Joten päätin nyt tehdä itsellenikin koosteen tästä vuodesta, seuraavan kerran kun iskee black out, niin on sitten joku paikka mistä tarkistaa :)

sonnivasikka Höttiäinen

Vuosi 2011 alkoi navettaharjoittelussa lypsykarjatilalla. Meidän täytyy koulussa suorittaa kaksi viikkoa harjoittelua sikalassa ja toisen kaksi navetassa. Tälläiselle superkaupunkilaiselle kuin minä maatilalla elämäminen oli todella avartava kokemus, ja kunnioitus kaikkia maanviljelijöitä kohtaan nousi 100%, niin rankkaa hommaa maatilan pyörittäminen kyllä on. Joka ikinen aamu (klo 6.00) on noustava lypsämään, oli joulu tai sunnuntai tai mikä ihan päivä vaan. Lehmät olivat todella kivoja, tosin onneksi isäntä opasti hyvin ketkä ovat kilttejä ja antavat kenen tahansa lypsää ja keiden kanssa saa olla tarkempi, ettei tule sorkasta iskua.

Poikaystäväni muutti kevääksi töihin Mikkeliin, joten siellä tuli vierailtua kevään aikana muutamaan otteeseen. Koulussa alkoi elinpatologia, joka oli nimestään huolimatta aika tylsää, ja koko eläinlääkisurani mielenkiintoisin kurssi olikin parasitologia ( =matoja), vaikka luulin aluksi inhoavani sitä. Kertoo kyllä hyvin miten suuri vaikutus luennoitsijoilla voi olla opiskelijoiden mielenkiintoon.

Plätän kanssa aloittelimme agilityssä kisauraa, mutta ennen sitä halusin teettää sille viralliset terveystutkimukset. Järjestin sitten koulumme koirakerholle joukkokuvauksen Mevettiin, jossa Plätältä kuvattiin lonkat ja kyynärät, ja tutkittiin polvet ja silmät. Muut tulokset olivat terveet ( silmät ok, polvet 0/0, kyynärät 0/0), mutta lonkat liian matalien lonkkamaljojen takia C/B. Aluksi muserruin täysin tästä tuloksesta, ja mietin tekeväni Plätästä kotikoiran, mutta sitten kaikki puhuivat minut järkiini, nivelet olivat täysin puhtaat eikä koira oireile mitenkään, joten miksi lopettaa harrastus sen takia? Joten harrastusuraa jatkettiin, mutta koetin olla entistä tarkempi alku-ja loppulämmittelyiden suhteen, sekä tarkkailla koiraa tarkemmin, ettei sillä ala tulla mitään oirehtimisia.

Plätyn lonkat c/b

Plätyn kyynärät 0/0

Kisaura alkoikin lupaavasti, tokista virallisista kisoista heti ensimmäinen LUVA ja toinen LUVA tulikin heti maaliskuun alussa. Sitten menin juoksulenkille liukkaalla kelillä ja polveni tuli äärettömän kipeäksi ja koko kevät menikin sitä parannellessa, jouduin jopa lopettamaan agitreenit itseni osalta (koira onneksi sai jatkaa lainaohjaajien kanssa) ja oikeasti LEPÄÄMÄÄN kunnolla, että polvi alkoi paranemaan. Polvi kyllä myös tutkittiin ja rtg-kuvattiin, mutta mitään siitä ei löytynyt, joten luultavasti se oli vain tulehtunut. En vain osaa olla paikoillani, siksi varmaan paraneminen venähtyi, kun heti kun polvi oli parempi lähdin treenaamaan ja taas se kipeytyi uusiksi. Sen siitä saa kun huolehtii koiran jaloista enemmän kuin omistaan...

Ekat epäviralliset tokokisat! 

Koulussa oli keväällä hirveästi tenttejä, täytyi vain painaa mentaliteetilla yksi tentti kerrallaan, eikä musertua työmäärän alle. Lueskelin tentteihin koulun kirjastolla, mikä oikeasti oli paaaljon tehokkaampaa kuin kotona, ja ihme ja kumma, en KOKO lukuvuoden aikana joutunut yhteenkään uusintenttiin! Tämä olikin neljän yliopistovuoteni aikana ensimmäinen kerta kun näin kävi.

Maaliskuussa onneksi kerkesin koulupaineiden alta karata kaveri luokse viikonlopuksi Tukholmaan, mikä oli huippua :)

Islanninhevosia <3

Toukokuussa sitten uskaltauduin jatkamaan agiuraa, treenit eikä kisatkaan oikeen sujuneet, tauko ei tehnyt meille yhtään hyvää. Plättä kävi myös luonnetestissä toukokuussa, siitä onkin oma postaus tehtynä.

Kesäksi vaihdoin maisemaa Pohjois-Karjalaan pieneläinklinikalle töihin. Koira vietti suurimman osan kesästä mökkeillen tai vanhempieni luona, eikä hirveästi tehty mitään, vähän käytiin kentällä humputtelemassa välillä.

mulla oli melkoisen punaiset hiukset

Tulipas tätä tekstiä, ja juttua vielä riittäisi, taidan jatkaa syksyn osalta toisella kertaa!

möllitoko kisat ja vähän agia

Viime viikolla oli räntäsateessa meidän tokoryhmän leikkimieliset kisat. Koska olen ollut todella laiska treenaamaan tokon hyppyä, käytiin edellisenä päivänä kavereiden kanssa koululla vähän hyppimässä. Plätälle on edelleen vähän vaikeaa se, että sen pitää AIVAN yksin lähteä sinne hyppyyn, ja sitten pysäytys välillä myös unohtuu. Lopuksi sain pari tosi kivaa suoritusta, koira kääntyi jo oikeastaan ilmassa ja pysyi paikallaan niin kauan kun tarvitsi.

Kisoihin siis! Sää oli aivan hirveä, ja tietenkin olimme ulkona. Tässä liikkeet ja kommentit (meidän ohjaaja oli tuomarina ja hän oli vähän lepsu pisteiden kanssa, toisaalta ihan kiva ettei tätä nyt tehty niin tosissaan).

Luoksepäästävyys: 10, ei ongelmia, tosin Plättä ei oikein millään pysy istumassa vaan nousee seisomaan, mutta se ei kai ilmeisesti ole ongelma.

Paikallamakuu: 9, en enää muista mikä unohtui, musta meni tosi hyvin. Yksi koira lähti rivistä juoksemaan, Plättä pysyi paikallaan.

Seuraaminen: 10, tein ilman hihnaa, monta käännöstä ja juoksuosuus, kaikki oli ok, käännökset toki saisi vielä terävöityä. Ei tarvinnut käskeä kertaakaan uusiksi, jes!

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8, muuten jees, mutta annoin itse liikaa apua liikkeellä. Tosin olin unohtanut koko liikkeen, enkä tiennyt meneenkö maahan, niin ajattelin tehdä mielummin varman päälle, olisi varmaan mennyt myös ilman niin suuria apuja.

Luoksetulo: 9, taas autoin vahingossa vähän kädellä. Käskytin luoksetulon suoraan sivulle, ja vitsit tuo koira osaa sen hyvin. Ehkä luovun pk-haaveista, koska tokossa luoksetulossa ei mitään ongelmaa, kun saa tulla suoraan sivulle eikä tarvi tulla eteen.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9,5 Musta oli hieman vino, mutta tuomarin mielestä suora. Mutta minukset meni, kun käskytin sivulle kahdesti, koska ekalla kertaa valui o i k e i n hitaasti istumaan. Tästä olisi oikeissa kisoissa sakotettu enemmän.

Estehyppy: 0, ekaksi ei meinannut hypätä, avustin kädellä, sitten olin unohtanut meidän hihnan siihen esteen viereen, joten ei pysähtynyt vaan tuli esteen ohi haistelemaan sitä. Hups. Sain onneksi ottaa uusiksi ( siis kun pisteet oli jo menetetty) sitten oli ok, mutta lähtö hypylle vielä epävarma. Pitäisikö niitä liikkeitä ehkä treenatakin muutenkin kuin edellisenä päivänä?

Kokonaisvaikutelma 9,5, yhteispisteet 148,5 ja 1-tulos olisi silti tullut yhdestä nollasta huolimatta. Olin itse tosi tyytyväinen, en palkannut liikkeiden välillä ja kaikki tehtiin niinkuin oikeissa kisoissa, Plättä keskittyi ja teki tosi hyvin, tunnetusti vain itse mokailen. Innostus oikeisiin toko kisoihin syttyi myös, ainakin sen TK1 verran. Nämä oli meidän tokat möllitokokisat, ja kivaa huomata, että tokossa en jännitä yhtään, koska mulla ei ole siinä mitään tavoitteita. Agilityssä aina ajattelen, että tuloksia on PAKKO saada.

Agilitykuulumiset vielä lopuksi. Oltiin pari viikkoa sitten Hyvinkäällä kisoissa, helpot radat. Ekalla radalla keskityin saamaan hyvän puomin kontaktin, mikä onnistui superhyvin. Sitten unohdin ohjata koiraa ja se meni yhden esteen väärinpäin, muuten rata oli tosi hyvä, mutta HYL siitä sitten tuli. Toka rata oli vähän vaativampi, mutta keskityin tekemään vauhdissa vaativat käännöset ja muut meni hyvin. Sitten A:lta oli suora linja pituudelle, unohdin käskeä ja Plättä pysähtyi ennen estettä, ja kielto. Sitten vielä myöhemmin käskin putkeen liian myöhään, ja toinen kielto. Tulos -10vp ja suuri harmitus, koska radan TODELLA vaikeat kohdat meni hyvin, mutta sitten suorat linjat ei vaan voi onnistua. Radoista on videot kamerassa, jonka unohdin Joensuuhun, täytyy katsoa ensi viikolla jos kehtaan ne julkaista.

Eilen oli varmaan tämän vuoden vikat agitreenit, kun lähden ensi viikoksi teurastamoharjoitteluun Outokumpuun. Kaverin auto ja mun kännykkä hajosi matkalla treeneihin, mutta oltiin lopulta vain 15min myöhässä. Meillä ei ollut ohjaajaa, joka kuitenkin oli meille kehittänyt radan. Viime viikolla todettiin ohjaajan kanssa, että Plättä tarvii enemmän irtoamistreeniä kepeille ja kontakteille, joten laitoin kontakteille namialustat, ja ne toimii tosi hyvin, menee aivan täysiä loppuun asti hienoon 2on2off-asentoon, ja lähtee vasta "vapaa" käskyllä jatkamaan. Plättä on koulutettu namialustoilla, mutta olen jättänyt ne pois "kun se osaa jo", tuloksena koira joka himmailee koko kontaktin loppupään, eikä oikein tiedä missä pysähdytään. Tällä paluulla namialustoille koetan nyt vahvistaa sitä oikeaa pysähdyspaikkaa, ja hyvin nyt näyttää toimivan. Rata oli aika vauhdikas, muuten meni hyvin, mutta lopussa tuli ongelmaksi, että kepeille olisi pitänyt jättää koiraa enemmän, jotta olisin kerennyt valmiiksi seuraavalle esteelle. Tämä taas johti siihen, että Plättä jätti kepeista viimeisen välin menemättä, ääh! Miksi aina kaikki on niin vaikeaa, toisaalta oma syy, kun en ole tarpeeksi vahvistanut itsenäistä keppien suoritusta. Täytyy kaivaa omat kepit kaapin pohjalta vielä ennen lumen tuloa, ja alkaa treenaamaan. Harjoittelu nyt tosin sotkee vähän kuvioita.

Huomenna on vika työpäivä tänä vuonna ja sitten lähden hoitamaan mummon koiria, vanhapappa Sepiä ja seköpää Viltsua pariksi päiväksi Kouvolaan, jee! Kuulemma serkkuni on leiponut oikein kakun, tuplajee!

Blogin ulkoasun päivitys

Syksy saapui, joten vaihdoin hieman blogin ulkoasua. Tuo yläpalkin kuva Plätästä on tosin 2 vuotta vanha, mutta jotenkin se on siinä niin onnellisen näköinen :) Löysin muitakin vanhoja kuvia blogitekstejä elävöittämään ( joskus tietysti voisi muistaa ottaa sen kameran mukaan, että tulisi uusiakin kuvia)

Plättä ja Vilke Kallavedellä 2009

Olemme nyt ahkerasti treenanneet agilitya, mä jopa joskus osaan vähän ohjata?? Linnojen koulutuksessa ekana päivänä olisin taas voinnut vajota maan alle, mutta seuraavana päivänä sujui jo paremmin, Plättää jopa kehuttiin ( "Superhyvä koira, menee just hyvin jos vaan ohjaisit oikein!"). Meillä on nyt syyskuun ajan olleet K9:n treenit maanantaisin Hakkilassa, ja keskiviikkoisin Citybelgien kentällä. Muutamana keskiviikkona pimeässä ja kaatosateessa olen miettinyt, että onko tässä taas mitään järkeä, mutta onneksi pientä edistymistä on ehkä tapahtunut, olen päässyt yli ajatuksesta "en kuitenkaan kerkeä ohjata", kyllä sitä kerkeää kun haluaa. Samoin Linnat opettivat hyvin, että koiralle pitää keholla näyttää suunta mihin ollaan jatkamassa, jotta sen saa hyppäämään oikeaan suuntaan suoraan.

En sitten voinnut vastustaa kiusausta, vaikka nyt piti olla vain treeniä, ei kisoja, että ilmoitin meidän Hyvinkään kisoihin ensi sunnuntaiksi. Hups...

Pk-tottis treeneissä meni myös viimeksi paremmin. Harjoiteltiin henkilöryhmää ja paikkamakuuta. Henkilöryhmä sinänsä ok, mutta takapää ei oikein pysy käännöksissä mukana, sitä siis treenaamaan. Paikkamakuussa saattaa vähän katsella ympärille, tähän oli ohjeena että kehu silloin kun katsoo suoraan, muuten meni ihan jees.

2009

Noutoa olen treenannut myös ( tiukkis-toko ihmisten järkytykseksi) niin, että noutokapula on aivan huippu kiva juttu ja kunhan ottaa sen suuhun, ihan sama pureskeleeko sitä. Esim. tänään otin kapulan lenkille mukaan, Plättä sai kannella sitä mielinmäärin, heittelin sitä ja välillä taisteltiin kapulasta. Aina kun kantoi sitä pidemmän matkan yms, niin naks+nami. Onnistuin siis aiemmin paineistamaan koiran kapulan suussa pidosta niin voimakkaasti, että se ei enää halunnut ottaa sitä ollenkaan suuhun. Tähän meidän yksi kouluttaja totesi, että parempi on, että se vähän pureskelee kapulaa noutaessaan, kuin se ettei nouda ollenkaan. Palautusta ollaan treenattu vasta lelulla, ettei taas tule kauheaa painetta.

Koulussa meillä on epidemiologiaa ja apeaa ( aineistoperusteinen eläinlääketieteellinen argumentointi), kummastakaan ei ole tenttiä (JEE!), mutta muuta hommaa kyllä ihan riittävästi. Tänä vuonna alkaa myös obduktiot, mulla onneksi vasta lokakuussa, niin iltapäivät on suurimmalta osalta olleet vapaita. Olen koettanut saada vihdoin mun "kandin" ( elukalla siis tehdään 1-3 vuosikursseilla kandidaatin työ, jonka pituus on 5(!?!) sivua, eli ihan lällärinakki muihin tiedekuntiin verrattuna, jotkut tosin onnistuu tästäkin ottamaan hirveät paineet, mikä meidän koulussa on valitettavan tavallista). Mun ongelmaksi tosin koitui just tuo "tää on niin helppo homma", että olen pitkittänyt aloittamista nyt melkein vuodella. Onneksi menin lupaamaan ohjaajalle, että saan sen valmiiksi lokakuun loppuun mennessä, niin olen saannut jopa jotain kirjoitettua, tekstissä ei vain vielä ole päätä eikä häntää :)

Olen koettanut nyt tsempata muutamaa elukalle pyrkijää, että kuka vain pääsee tänne kouluun, jos vaan päättää niin. Mutta kannattaa sitten oikeasti tosissaan haluta tehdä tätä hommaa, opiskelu ei ole mitään ihan helpointa ( tentteihin ihan oikeasti pitää lukea, ja olishan niitä asioita hyvä muistaa myöhemminkin), läsnäolopakkoja on runsaasti ja tuntuu tällä hetkellä, että monet ell:it tekee työtä tosi kiireessä ja stressaantuneena. Välillä uskonpuutteessa ihmettelen, miksi tähän ryhdyin, mutta sitten yleensä onneksi muistan taas että en halua mitään muutakaan :)

Nyt pitäisi vielä lähteä lenkittämään koira tuonne kylmyyteen, hieman olen kateellinen poikaystävälle joka on tällä hetkellä Kreetalla +27 lämmöstä nauttimassa!

Kuopio <3

luonnetesti 21.5.2011

En halunnut koirablogia, mutta ei oikein muuta tapahdu kuin koirajuttuja, joten taas siis koirahömpötystä.


Osallistuimme tänään 21.5 belgiyhdistyksen luonnetestiin Herttoniemessä. Tuomarina oli Bengt Söderholm ja Lea Haanpää. En ollut itse ikinä ollut luonnetestissä, koetan siksi vähän selittää mitä joka osiossa tapahtui, koska en tajunnut pyytää ketään kuvaamaan suoritusta. Tässä arvostelu:
I Toimintakyky: +1 Kohtuullinen
II Terävyys: +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää puolustushalua
III Puolustushalu:  +1 Pieni
IV Taisteluhalu: +2 Kohtuullinen
V Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton
VI Temperamentti: +1 Erittäin vilkas
VII Kovuus: +1 Hieman pehmeä
VIII Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: laukausvarma


Ensin koiran piti leikkiä tuomarin kanssa kepillä, yllätys yllätys se meni hyvin. Sitten tuli kelkka osio, eli seison koiran kanssa rennosti, ja yhtäkkiä kelkka jossa on "ukko" ( scream naamainen haalari) lähtee tulemaan lähemmäksi. Plättä haukkui kelkalle ja meni kauemmaksi. Kun kelkka pysähtyi jatkoi se haukkumista, mutta kun se ei haukkumisesta huolimatta lähtenyt liikkeelle, kävi se haistamassa kelkan ja oli ok. Kun vielä kävelimme hetken päästä kelkan ohi, ei se muistanut edes sen olleen ikinä pelottava.


Seuraavaksi oli "hyökkäys", eli nurkan takaa tuli toinen tuomari keppiä heiluttaen kun kävelimme ohi. Plättä pelästyi ja haukkui mun jalkojen takana, kun tuomari heitti kepin pois ja tuli koiran luokse ystävällisesti, ei se silti kauheasti antanut tuomarin tulla lähelle/koskea. Minun piti lähteä pois koiran luota, ja tuomari jäi pitämään sitä, kun kutsuin koiran luokse tuli se lujaa ja melkein kaatoi mut... :P


Sitten piti kävellä ympyrä, jonka varrella ensin haalari nousi ilmaan ja hetken päästä tynnyri lähti vierimään meidän takaa. Haalaria Plättä säikähti vähän, tynnyristä välitti vähemmän. Kun menimme uusiksi saman lenkin ilman että mitään tapahtuu, ei välittänyt haalarista, tynnyrin kävi haistamassa mutta ei välittänyt siitä sen enempää. 


Seuraavaksi tulikin surkeinten mennyt kohta, eli pimeä huone. Siinä koira jää tuomarin kanssa ulos, ja omistaja menee istumaan pimeän huoneen nurkkaan ja koiran pitää löytää omistaja. Talo jossa huone oli, oli rakennettu niin, että ensin oli tuulikaappi ja sitten piti kääntyä oikealle käytävään, jonka päässä huone oli. Plättä oli tullut innokkaasti sisään, mutta totesi tuulikaapin jälkeen, että tämä oli tässä, minun omistaja on varmasti tuolla ulkona, ja siellä se istui ja tuijotti ovea, vaikka huusin sitä pari kertaa. Sitten tuomari ajatteli hakea koiran, mutta ovenkiinnipitäjä luuli, että osuus on ohi, ja avasi oven, jolloin Plättä säntäsi pihalle etsimään mua... Hain sen sitten sieltä itse, ja koira näki miten menin huoneeseen, sai se käskyn lähteä uudestaan etsimään ja nyt se jopa osasi käyttää nenäänsä ja tuli luokse nopeasti. Olen aina ajatellut ettei Plättä ole ihan penaalin terävin kynä, ja nyt se kyllä hyvin todistikin sen :D


Melkein viimeisessä osiossa koira jätetään kettiinkiin kiinni talon seinustalle, ja omistaja lähtee pois. Sitten toinen tuomari "hyökkää" koiraa kohti hitaasti lähestyen ja heiluttaen jotain ( tässä raippaa). Ensin Plättä vain haukkui, mutta sitten kun "hyökkääjä" tuli tarpeeksi lähelle näytti se ihan kunnolla hampaitakin. Kun tuomari heitti raipan pois ja tuli kohti ystävällisesti antoi Plättä silittää ja oli ok. 


Lopuksi laukauspelottomuus, eli ensin kävelimme ja tuli yksi laukaus, Plättä vähän höristi korvia mutta ei mitenkään pelännyt, sitten olimme paikoillaan kun tuli toinen laukaus, ei pelännyt. 


Tuomarin loppukommenteissa sanoi, että hieman pehmeä koira ( minkä tiesinkin), hyvin avoin mutta oli testipaikalla vähän rauhaton. Puolustushalua oli, mutta ei kuitenkaan ihan hirveästi. Kuulemma oli ihan tervettä itsepuolustusta, ettei ihan heti mennyt häntä heiluen hyökkääjän luokse. Ja mietimme kanssa yhdessä miten se ei yhtään tajunnut sitä pimeää huonetta, mutta tuomari sanoi että hyvin se sitten hoksasi käyttää nenäänsä kun tajusi mistä on kyse. Lopuksi tuomari sanoi, että Plättä on hyvä harrastuskoira, loppupisteiksi tuli +142.  


Plätästä ei ole jalostuskoiraksi, joten vein sen testiin enemmän omaa mielenkiintoani varten, koska tunnen tämän koiran ja nyt voin sitten vähän vertailla Plätän tuloksia muiden tuloksiin. Luonnetestin loppupisteet eivät ole täysin vertailukelpoiset, vain enemmän pitäisi verrata eri osioiden pisteitä. Mietin kyllä myös olisiko jatkossa MH-luonnekuvaus parempi, koska siinä uhkana ei koskaan ole ihminen, mutta tällä hetkellä ainakin luonnetestiin pääsee helpommin, se on Kennelliiton hyväksymä enkä sitten tiedä haittaako se ihmisuhka, jos koira palautuu siitä hyvin. 


Huomenna sitten agikisoihin! Toivottavasti menee paremmin kuin viimeksi Tampereella, siellä saimme 2xHyl, en ole siitä viitsinyt edes tehdä blogitekstiä, vaikka toisella radalla tuli oma moka, ja toiselle koira varasti, muuten ok. Huomenna toivottavasti VIHDOIN saadaan vika nolla 1-luokasta! 


-I

Tohelo ja Torvelo lenkillä

Heipsan!

Plättä pääsi tänään parhaan koiraystävänsä walesinspringerspanieli Nelsonin kanssa riehumaan, meno näytti tältä:

Eli aikamoista rallia, omistajat onneksi pääsivät helpolla kun koirat riehuivat :) Eilen oltiin myös Hakkilassa agilitytreeneissä, meni aika hyvin, tehtiin kyllä meille aika helppoa juttuja, keppejä ja valsseja. Tosin saisin kiinnittää huomiota Plätän käännöksiin, jos sen antaa vain hypätä ilman että kertoo mihin suuntaan jatketaan, niin se kerkeää jo hirveän pitkälle esteen jälkeen. Tiukat käännökset siis treeniin! Koira tekee ne hyvin, mutta kun ohjaaja unohtaa käskeä. Lopuksi treenattiin vielä keppejä takaaleikkauksella, eli että vaihdan keppien takana puolta, joten ohjaus tulee eri puolelta kuin kepeille lähetys. Se oli Plätälle vielä turhan vaikeaa, se teki aina pyörähdyksen ensimmäisessä keppivälissä, vähän katsoen taakseen, että "hei mihin sää jäit, en voi yksin mennä!" Tätä sitten vielä lopuksi harjoiteltiin makupala-alustan kanssa, hieman alkoi sujua, muttaa vaatii lisää treeniä. Sulaispa jo lumet pois, niin päästäisiin ulkokentälle liitelemään :)

Päätös tästä ei tule koirablogia ei nyt oikein pitänyt, kun eka postaus on tietysti heti koirista ;)

Muoks

ps. ääh noi kuvat nyt kuitenkin jäi liian isoiksi! En oikein vielä handlaa tätä, koetan jaksaa huomenna pienentää ne. Lisäksi voisiko joku kertoa, että miksi en saa kuvia laitettua siinä järjestyksessä kun haluan, vain aina uusin lataus tulee ylimmäksi?