kesä loppui, syksy alkoi

Niin se kesä sitten humpahti ohi. Lisensiaatin tutkielmaa en saannut valmiiksi (mutta osan kyllä), kävin ensimmäistä kertaa ihanassa Espanjassa, koira mökkeili 5 viikkoa (ja palautui muutaman grillimakkaran syöneenä), käytiin koiran kanssa suunnistamassa kuntorasteilla, oltiin mökillä, pelasin paintballia, käytiin agirodussa ja belgierkkarissa, nautin auringosta ja lämmöstä. Sellainen kesä se oli :)

Treenattiin aika vähän loppujen lopuksi, satunnaisesti agilitya ja vähän canicrossia. Nyt kun palattiin Helsinkiin piti taas alkaa käymään säännöllisesti Ojangossa, mutta kesän viimeisenä viikonloppuna huomasin Plätän vähän aristavan vasemman (c) lonkan painelua. Pyysin sitten yhtä eläinlääkäriä katsomaan koiran läpi, ja vasemman jalan liikerata oli selkeästi huonompi kuin oikean. Plättä sai cartophen pistoskuurin, ja ajatuksena on kuvauttaa sen lonkat uusiksi nyt syksyn aikana, että näkee onko niissä nivelrikkoa. Plättähän syö jo valmiiksi nivelruokaa ja nyt se saa vielä cartivet tabletteja lisäksi. Kipupistettä en enää ole siitä löytänyt uudestaan ja ensimmäisen cartophenin jälkeen liikeratakin oli taas uusintatarkastuksessa normalisoitunut. Lisäksi olen vielä itse hoitanut sitä akuneuloilla ja koetetaan päästä fysioterapiaan nyt syksyn aikana myös.

"Edustuskuva"

Noh, miten käy agilityn. Ensin olin varma, että harrastus loppui tähän, mutta.... Koira ei ole enää yhtään kipeä, se ei ole ontunut missään vaiheessa ja metsässä juoksentelee ja hyppii puun runkojen ja juurien yli vanhaan malliin. Plättähän on jo 7,5 vuotias, mutta ikää ei juuri huomaa muuta kuin kuonon harmaantumisena. Toki agilityura on jo loppusuoralla joka tapauksessa, mutta jotenkin tuntuu etten voi viedä koiralta sitä, mitä se rakastaa kaikkein eniten tehdä? Joten nyt pidetään vähän aikaa taukoa (pakostakin koska koira lähtee kolmeksi viikoksi hoitoon), sitten aloitetaan varovasti, jos tulee jatkossa mitään vastaavaa niin sitten agility on ohi lopullisesti. Ja huonona omistajana keskityn entistä enemmän lihashuoltoon, unohtamatta kunnon lämmitelyä ja jäähdyttelyä (siitä olenkin kyllä aina ollut tarkka).

(Agilityn jäädessä pois voidaan toki aina mennä sinne tokopuolelle.... ;) )

Back to school...

Loma oli ja meni, miten reilu viikko voikin vierähtää noin nopeasti ohi? Ensimmäisenä lomapäivänä suuntasin Kouvolan kv-näyttelyyn aloittamaan urani schipperke-handlerina. Saara-laivakoira esiintyi odotuksista huolimatta oikein nätisti, antoi tuomarin tutkia ja liikkui hyvin kehässä. Pöydällä seisomista ehkä pitäisi vielä vähän treenata, en saannut Saaraa poseeraamaan yhtä hyvin kuin junnunarttujen voittajakoira osasi. Arvostelu oli myös oikein kiva, vähän tuli noottia kevyestä etuosasta ja ballerina etutassuista, luonne sai kehuja :) Tuloksena siis EH, mikä riitti ekakertalaiselle oikein hyvin. 

Kouvolasta suuntasin Pohjois-Karjalaan reiluksi viikoksi. Lomalaisen päiviin kuului nukkumista pitkään, hyvin syömistä, vampyyrikirjojen (5kpl) lukemista, pikavisiitti Kuopioon ja poikaystävän kanssa hengailua. Maanantaina tein sitten pikkurundin ensin Tampereelle hakemaan Plättä ja sieltä vielä Helsinkiin. 

Meillä piti nyt olla agitauko, mutta jotenkin en pystynyt vastustamaan syyskaboja, ja mennään sinne sunnuntaina. Eilen käytiin ottamassa Ojangossa vähän kontaktitreenejä, edelleen ongelmana on, että namialustan kanssa Plättä tekee tosi hyvät 2-on-2-offit, mutta ilman alustaa alkaa himmailemaan jo liian aikaisin :( En tiedä mitä tän kanssa nyt keksisi. 

Tänään sitten alkoi taas luennot, aika paljon asiaa tuli kolmessa tunnissa. Joka päivä samanlainen tietotulva tiedossa, joten nyt aion I H A N oikeasti joka päivä lukea luennot heti läpi, ettei tarvitse sitten ihan paniikissa opetella kaikkea tenttiin (jotka muuten tänä vuonna on monivalintatenttejä, en ole oikein ikinä pitänyt monivalinnoista). 

Lisäksi luin vähän aikaa sitten tutkimuksesta, jossa todettiin että 30min (hiki)liikuntaa päivässä auttaa painonhallintaan. Joten nyt syksyn kunniaksi päätin nyt pyrkiä joka päivä liikkumaan edes sen 30min. Se ei oikeasti ole kovin paljon, huonolla säällä voi vaikka kahvakuulailla kotona. (Päätöstä on takana kaksi päivää ja molempina olen onnistunut tavoitteessani ;) Katsotaan kuinka kauan tätä jatkuu). 

Nyt sitten niiden tämän päivän luentojen pariin! 

kesäpäivitys

Juna-asemia välillä JNS-TRE kuvituksena tässä postauksessa ;)

Blogi on taas hetkeksi jäännyt unholaan :) Tosiaan viikon täydellisen lomailun jälkeen lähdin kesän viettoon Tampereelle. Ensimmäinen viikko uudessa työpaikassa meni paikan tavoille opetellessa, ja nyt kahdenkin viikon jälkeen aina välillä vähän työpäivät jännittävät, mutta hommat alkavat jotenkuten sujua. Työkaverit ovat onneksi mukavia ja apua aina saa tarvittaessa, mutta kiirettä piisaa ja usein olenkin työpäivien jälkeen ollut ihan poikki. Paras keino kyllä nollata työasiat ja unohtaa koko työpaikka on lähteä koiran kanssa metsään pitkälle lenkille, tänä kesänä hyttysiä vain tuntuu olevan hirveästi ja yhtenä päivänä lokki hyökkäsi lenkin lopuksi kimppuuni, kivakiva...

asema II

Viikonloppuina ollaan onneksi lähdetty koiran ja poikaystävän kanssa mökkeilemään nollaamaan viikkoa, ja sunnuntai iltaisin Plättä on ollut aivan poikki kaikesta juoksemisesta. 24h ulkona vapaana olo on kyllä juuri sitä mistä tuo koira nauttii eniten, varsinkin kun välillä joku heittelee sille palloa ja sitten voi käydä polskimassa järvessä. (Ja jos kuitenkin haluaa sisälle nukkumaan, voi mennä klo 04.00 aamulla kovaäänisesti haukkumaan oven taakse että "tulkaas avaamaan"!) Plättä on myös reippaasti avustanut uuden laiturin ja kaivonkannen rakentamisessa, en tosin tiedä mitä rakennusmiehet pitivät ylimääräisestä huiskuhännästä. Tänään Plättä ei oikein jaksanut hypätä auton takakonttiin, todellakin toivon että se oli vain väsynyt eikä kipeä :( (Olen nyt illan aikana näprännyt koiran läpi eikä se vaikuta kipeältä mistään, täytyy nyt seurailla pari päivää ja antaa sen vähän palautua. Koulun ja työn takia musta on kyllä tullut ihan neuroottinen välillä ton koiran kanssa). Plättä on nyt vihdoinkin onneksi oppinut, että kun auto tulee mökin pihaan se istuu odottamaan ja tulee vastaan vasta kun auto pysähtyy, aiemmin se juoksi autoja vastaan. :( Koulutus tähän on siis tapahtunut niin, että lähestyessämme mökin pihaa rullaan auton ikkunan auki, ja kun näen koiran juoksevan pihalla karjun kurkku suorana sille "SEIS" ja "ISTU". Aikaa meni noin kolme kesää, mutta vihdoinkin koira tajusi mitä siltä halutaan! ;)

asema

Kun koira on riekkunut ja riehunut, omistaja on vain syönyt hyvin ja makoillut (ja eilen poltin itseni kun nukahdin laiturille), urheilut ja kaikki terveelliset elämäntavat ovat aivan hunningolla. Kahvakuulan unohdin helsinkiin, mutta ajattelin muutenkin ostaa isomman koska 6kg on armottoman pieni. Ensin ajattelin ostaa seuraavaksi 8kg, mutta tänään kaveri kertoi treenavansa aina 12kg kuulalla, ei tarvitse tehdä kovin montaa toistoa että treeni on tehokasta, lisäksi kuulaliikkeet ovat niin kokonaisvaltaisia että ne jaksaa isommallakin. Kahvakuula tunneilla olen käyttänyt kaikkia painoja 6-12kg väliltä vähän liikkeiden mukaan. Täytyy ensi viikolla suunnata kuulaostoksille, että tulisi iltaisin edes vähän treenattua silloin kun en jaksa enää raahautua minnekään. Plättäkin on viikolla melko paljon porukoilla "päivähoidossa", joten sekään ei ole aina kiskomassa pihalle.

likainen junan ikkuna..

asemia asemia...

Tokosta pidetään edelleen totaalitaukoa, ensi viikolla tosin ajattelin hieman aloittaa taas treenausta, vähän alkaisi avon liikkeet jo kutkutella (alo:on en enää uudestaan mene, kaksi kertaa saa riittää, enkä oikein usko että avostakaan saadaan heti 1-tulosta). Agilityä sentään ollaan päästy treenamaan tamskin tallille parin kaverin kanssa. Isoin ongelma on yhä se A:n ylösnousu. Kokeilin koiran hidastamista, silloin osuu, mutta A:n kiipeäminen on melkoista räpiköimistä. Koetin googlailla ohjeita A:n ylösmenoon (enkä kyllä löytänyt oikein mitään), mutta kuulemma ilmeisesti jossain päin maailmaa sitä ei enää tarvitse suorittaa, koska ylösmenokontakti ei varsinaisesti takaa esteen turvallista suorittamista. En oikein kyllä usko siihenkään, että on ok, että koira hyppää suoraan niin ylös kuin pääsee. Mutta meille riittäisi 5cm lisää pituutta ylösmenokontaktille, kiitos! ;) Mää olen meidän treeniporukan kokenein tällä hetkellä ja suunnitelen radat (tosin yksi koira on ihan aloittelija, ja se tekee yksittäisiä esteitä/pieni radanpätkiä). Vähän myös ohjaan muita, vähän alkaa tuntua että agilityn koulutusohjaajakurssi olisi kiva suorittaa jossain vaiheessa, kun ehkä jotain osaan jo itsekin, vaikka tosi paljon on vielä oppimista.

tylsän junamatkan huvit... :P

Huomenna taas työpäivä, buu :( Onneksi on vain neljän päivän viikko, nyt leffan pariin ja sitten unille! 

ps. Pieni valkoinen kani blogissa kiva lahjakorttiarvonta, kannattaa osallistua tai ainakin käydä katsomassa söpön pupun kuvia <3

Lomalla!

Tärkeintä kisoissa on raahata kevythäkki mukana, koira tulee sitten perässä :P kuva Pilvi

Sunnuntaina oltiin Ylöjärven koirakerhon agilitykisoissa. Sain taas muistutuksen miksi ikinä ei pidä luottaa navigaattoriin, se ohjasi meidät aivan väärään paikkaan ensin, onneksi lopulta päästiin sen verran lähelle kenttää, että muita kisaajia tuli vastaan, jotka neuvoivat oikean reitin. Ratoja olisi ollut 3kpl, mutta kerkesin osallistua vain kahdelle, tuomarina Salme Mujunen. Radat olivat paaaljon helpompia kuin kaksi viikkoa sitten Helsingissä, joten nollat olisi ollut ihan mahdollisia. Eka rata oli hyppis, hankala kohta oli muurin jälkeen saada koira kepeille, ja melkoinen kaarros siihen tulikin. Melkein saatiin pudas rata, mutta 4.viimeisellä esteellä menin sanomaan Plätälle jotain "tässä" ja rima alas :( Tulos -5vp, aika -10,84, nopeus 3,95 m/s, sij. 4/12. 

Reippaat kisaajat ennen startteja (kuva Pilvi)

Toka rata oli edelleen aika helppo, suoraan-käännös-suoraan rata. Plättä oli oikein taitava ja maalissa hehkutin jo nollaa!! Tulostaululla sitten kuitenkin luki -5, ja todella ihmettelin mistä se on voinnut tulla, koska mielestäni katsoin kontaktit enkä huomannut pudonneita rimoja. No, kun sain tuomarisihteerin lappusen käsiini niin selvisi syykin, A:n ylösmenokontaktin koira oli hypännyt yli :( Voi pirulainen, viimeksi kun oltiin Onervan ja Sepin kanssa treenassa niin puhuimme miten siitä saattaa tulla ongelma. Olen nyt 100% keskittynyt loppukontakteihin, että tottakai tarvitsee keksi joku uusi virhelähde radoille, buu! Onneksi saatiin nyt Tampereelle treenivuoro kesäksi, eli me käytämme sen ajan sitten A:n treenaukseen. En kuitenkaan haluaisi kauheasti hidastaa Plättää kontaktille, koska ne ovat jo valmiiksi turhan hitaat. Ensin ajattelin kokeilla samaa kuin keinulla, eli käsken ennen A:ta "Plättä" ja jään itse kontaktin viereen. Niin lopulta virheesta huolimatta oltiin silti kolmansia, ja saatiin mummolle pokaali (sen olisi voinnut vaihtaa lahjakorttiin, mutta mummo oli niin järkyttynyt kun ei tokokisoissa saatu pokaalia, että ajattelin nyt antaa sen sitten hänelle :P). Lopulliset tulokset siis -5vp, aika -10,19, nopeus 3,72, sij. 3/17. 

Mukana kisoissa oli Pilvi ja Latte kuvaajina, sekä pari muutakin kaveriani jotka eivät koskaan olleet nähneet agilitya. On kyllä aina mukavampi olla kisoissa jonkun kanssa, että voi sitten heti radan jälkeen analysoida kaikki kohdat. Ratojen videointi tosin meni hieman pieleen, ekalla radalla kuvaus loppuu keppien kohdalla ja juuri ennen tokaa rataa yksi pieni whippetti lähti karkuteille, että sen kiinni saamisen lomassa kuvaaminen unohtui ;)

Plättä on erittäin tyytyväinen itseensä suorituksen jälkeen. (Kuva Pilvi)

Kisojen jälkeen hyppäsin junaan (1-luokassa kun muut paikat oli jo myyty, onneksi oli vain 9e kalliimpi) Joensuuhun, mulla on tällä hetkellä koko kesän ainoa lomaviikko menossa. Plättä jäi Tampereelle hoitoon vanhempieni luokse, eli vietän lomaa myös koirasta. Nyt tosin jo sitä kova ikävä, vaikka ensin ajattelin että miten mukavaa kun kun ei tarvitse aamulla raahautua ulos. Suosittelen kyllä koiralomaa kaikille koiranomistajille, treeni-ja lenkkeilyinnostus nousee pilviin kun on siitä hetken erossa. Ja on todella tylsää tulla kotiin kun ei ole mustaa kuonoa ovella vastassa! Olen oikeasti viettänyt lomaa, nukkunut pitkään, lukenut hömppäkirjoja, eilen käytiin katsomassa leffassa Diktaattori ja sen jälkeen oltiin kiinalaisessa syömässä. Eilen illalla ajattelin, että teen tänään jonkun homman, mutta en nyt enää kuollaksenikaan muista mitä se oli. Lisuriartikkeleita pitäisi kyllä etsiä, mutta haluan nyt pitää viikon aivot narikassa, sitten kun työt alkaa niin voin etsiä niitäkin. Tällä hetkellä vähän harmittaa etten päässyt vanhaan paikkaani Joensuuhun töihin, mutta varmasti kun saan työt käyntiin uudella klinikalla ja pääsen Tampereella tekemään kaikkea mukavaa niin sielläkin on sitten kivaa olla kesän. Tällä hetkellä tosin on taas jokakesäisen ongelman aika, opintotukea en saa kesäkuulta ja eka palkka tulee vasta joskus heinä-kesäkuun vaihteessa, että rahatilanne on todella huono :(

Kaunis Latte-Lupiini oli myös kisaturistina (Latte tosin oli sitä mieltä että hänenki kuuluisi olla radalla) kuva Pilvi. 

Ps. Pääsin läpi obduktiotentistä, jeejee!!!!

paimenkoiraa etsimässä...

Tämä ei liity mitenkään tekstiin, oli vain pakko ottaa kuva kun belggari oli päässyt NG-lehden kanteen! Yleensä näissä "yleiskoirajutuissa" kuvassa on aina joku tuttu rotu, tyyliin labbis :)

Olimme tänään Somerolla belgiyhdistyksen paimennuspäivässä. Ennakko oletukseni oli, että Plättä ei varmasti tajua hommasta hölkäsen pöläystä, lisäksi aamuherätys vapaapäivänä klo 6.00 tuntui hieman idioottimaiselta joidenkin lammashommien takia...Ihme kyllä Plättä tajusi hommasta jotain, ja osasi kiertää laumaa oikein. Meikäläinen taas sitten ei a) osannut liikkua lampaiden kanssa oikeaan suuntaan b) antaa koiran hoitaa hommaa ilman jatkuvaa puuttumista. Mutta tavoitteena oli nähdä onko Plätässä enää oikeaa paimenkoiraa jäljellä, ja sieltä jostain se kuplusi. Tosin paimenkoiran ura on Plätän osalta ohi, se on aivan liikaa koulutettu muuhun, oikeita työkoiria aletaan sytytellä lampaisiin heti pennusta. Belgi paimentaa myös eri tavalla kuin bortsut, jotka työskentelevät itsenäisesti ja katseella, belggari taas ohjaajan kanssa ja kropalla. (Toim.huom, paimennushommat hoidettiin niin että lampaat olivat jatkuvasti turvassa eivätkä stressanneet hommasta, eikä samat lampaat olleet koko ajan mukana)

Paluumatkalla käytiin vielä citybelgien agitreeneissä. Olemme yhdessä ryhmässä "ylimääräisenä", koska lähden kesäksi töihin Tampereelle, mutta tänään molemmat illan ryhmät oli yhdistetty kun paikalla oli yhdestätoista koirakosta 4. Mulla on nyt tavoitteena saada kontaktit nopeammiksi, joten otin namialustan matkaan ja sanoin ohjaajalle että tätä halutaan treenata (radalla ei oikeastaan ollut meille mitään muuta vaikeaa). Mä olen aina laittanut namialustan kontaktille niin, että koira saa ottaa namin kun se on kivassa two-on-two-offissa. Nyt ohjaaja vinkkasi, että kannattaa laittaa namialusta n.1m päähän kontaktista, eli koira pysähtyy ja vasta vapautuskäskyllä saa hakea namin. Plättä oli hieman hömistynyt tästä uudesta tekniikasta, mutta sinänsä toki ihan hyvä, että namin saa vasta kun koira on suorittanut sekä pysähtymisen+vapautuksen. Kerran meinasi puomilla jäädä vähän turhan kauaksi, mutta muuten kontaktit onnistui hyvin (paitsi se kerta kun Plättä karkasi taas puomille, tai silloinkin kontakti ok, mutta ei sinne pidä mennä ilman käskyä).

Tähän loppuun vielä taas itselle muistiin Plätän viikko (loppuviikko suunnitelmat)
La: agilitykisat (4 starttia)
Su: metsälenkki 1h
Ma: agilityn epikset (2 starttia)
Ti: pk-tottis (nouto+esteet) ja reilu 1h Pillen kanssa metsässä juoksemista+Plätän vapaavalintainen jänisjahti
Ke: vapaa
To: paimennuspäivä+agilitytreenit
(Pe ansaittu vapaapäivä, ehkä metsään)
(La vapaa, ehkä jälki jos hyvä sää)
(Su agitreenit Onervan kanssa)

Melkoisen agilitypainotteinen viikko, varsinkin kun tottiksessakin tehtiin hyppyjä. Oon koettanut pitää periaatteena, että joka viikko on vähintään kahtena päivänä vapaana juoksemista, toko/tottis vähintään 1krt/viikko, agility n.2krt (+kisat), ja välillä pitää olla treenittömiä päiviä (näillä listoilla siis silloin lukee vapaa, mutta toki tehdään normaalit remmilenkit) Olen alkanut miettiä pitäisikö Plättää alkaa käyttää myös hierojalla, se tekisi varmasti sille hyvää.

Blogin koiratreenipainotteisuudesta ja postausinnostuksesta ehkä huomaa, että mulla on koulu tältä vuodelta ohi! Tosin koetan aloittaa lisensiaatin tutkielman tekoa ja käyn töissä normaalissa osa-aikaisessa työpaikassani, oikeat kesätyöt aloitan vasta kesäkuussa. Mutta jotenkin kun ei ole tenttistressiä niin aikaa tuntuu olevan paljon enemmän ja intoa myös kaikkeen! Olen innoissani jopa tulevasta lisurista! Toukokuun vikan viikon tosin aion viettää Joensuussa kesälomalla ilman yhtäkään järkevää ajatusta, ulkoistin Plätänkin lomalle vanhemmilleni :)

Meillä on uudet kiva naapurit :) n.300m meiltä perustettiin tuossa talven aikana ponitalli <3

Syksy saapuu

Enää kolme päivää töitä jäljellä, jonka jälkeen kerkeän viikon lomailla ( tai siis kirjoittaa "kandia"), sitten täytyykin palata Helsinkiin koulun penkille. Toisaalta ihan mukavaa mennä takaisin kouluun, vaikka tentit aiheuttavat välillä valtavaa stressiä, ovat kaikki päivät erilaisia, näkee kavereita ja pääsee taas harrastusten pariin. Kesätyöt ovat sujuneet mukavasti, välillä toki on päiviä kun tuntuu ettei mikään suju, ja toisinaan menee ihan hyvin. Ja olen onnistunut sekä verinäytteenotossa että kanyloinnissa, jee! RTG kuvien ottaminen on välillä aika vaikeaa, samoin kissapotilaat ihan yleisesti.


Muita kuulumisia. Käytiin Plättysen kanssa JOA:an agiepiksissä kaatosateessa viime viikolla. Ratoja oli kolme, eka möllirata, jossa olimme kilpailun ulkopuolisena. Koirassa oli virtaa kuin pienessä ydinvoimalassa, ja hienosti saatiin hylky kun ohjasin sen putken väärään päähän. Toka rata oli helppo, noin 1-luokka tasoinen, mutta radalla koira hyppäsi komealla loikalla puomin alasmeno kontaktin yli. Otin sitten koko esteen uusiksi ja hyl tuli siitä, taisi taas radalla tulla pari muutakin mokaa. No tällä supermenestykellä en enää odottanut liikoja kolmannelta 2-3luokan tasoiselta radalta, jossa jo alku vaikutti niin vaikealta, että se tulisi menemään möhellykseksi jo heti alkuun. Rata alkoi, jo este kerrallaan mentiin eteenpäin, kepeillä meinasi tulla virhe kun Plättä ei lähtenyt tarpeeksi eteenpäin. Lopulta selvitiin koko rata virheittä ja voitetiin, jee! ( Osallistujia tässä vaiheessa kaatosaateessa oli enää noin 5kpl, mutta voitto mikä voitto... ;) ) Mitä tästä opimme:
* Ohjaajalle ei paineita, vaikka kuinka pitäisi olla superhelpponolla rata tulossa
* Ohjaa rauhassa, niin hyvä tulee
* Kepeille lisää varmuutta


Loppuun vielä muuta kuin tylsiä koirajuttuja. Sorruin tänään niin pahasti blogimainostuksen uhriksi. Luin jostain, että Reese Witherspoon on Lindexin uusi mainoskasvo, joten oli heti pakko mennä kyseisen liikkeen sivuille katsomaan millaisia vaatteita R.W mainostaa. Löysin sieltä todella halvalla kivannäköiset farkut, ja ajattelin että ennen töihin menoa käyn nopeasti vilkaisemassa niitä livenä. Lopputulos lähdin kaupasta pois kaksien farkkujen kanssa, ne olivat juuri täydelliset! Kyseiset farkut ovat tosin joustava materiaalia, joten en tiedä lörpsähtävätkö ne jossain vaiheessa.


Olen ensimmäistä kertaa koko kesänä yksin kotona, on vähän outoa, mutta hyvä tähän on nyt totutella, kun 400km välimatkan kaukosuhde taas jatkuu syyskuussa :(

(Kuva ei oikein liity mitenkään koko tekstiin, fiilistelin vain vanhoja heppatyttö aikoja katsomalla Ella-poni sarjaa Yle areenalta (kävin tunneilla aikoinaan samalla tallilla, missä sarja on kuvattu) ja hevoskuume iski taas.  Kuva viime kevään issikkavaellukselta.  )