Minkä takia noutokapulaa ei jätetä koiralle vapaasti...

Sain stetarit synttärilahjaksi <3 (koiraa ei vahingoitettu kuvaa ottaessa ;) )

Maanantaina koulu loppui ajoissa, ja lähdin juoksuttamaan Plättää metsään 1,5h ajaksi. Nappasin myös noutokapulan matkaan, koska viime aikoina kapula on taas alkanut ällöttää Plättää. Metsässä se noutaa ihan mitä vain, toki ehkä jatkoa ajatellen ei ole hyvä heitellä kapulaa kuin mitä tahansa keppiä. Noudot sujui oikein hyvin, pari kertaa pyysin odottamaan ennen kuin sai hakea kapulan. Palautuksen annoin olla, tärkeintä oli että koiralla oli kivaa kapulan kanssa. Lisäksi se sai hyvää esineruutu treeniä, kun kapula välillä hukkui lumihankeen :P Täytyy kyllä varmaan mennä ostamaan uusia kapuloita, tuo nykyinen on hieman heikossa kunnossa, Plättä kun on välillä vähän rouskutellut sitä...

Pallero <3

Illalla sitten olin eka koululla kuuntelemassa eläinneurologin luentoa cauda equina syndroomasta, oli todella mielenkiintoinen ja avartava luento, valitettavasti jouduin lähtemään sieltä vähän aikaisemmin pois kohti agitreenejä. Tämä nyt ei sinänsä haitannut, lopussa käsiteltiin miten kys.ongelma hoidetaan kirurgisesti, ja kun en edes tiedä miten kissa kastroidaan, niin meni jo vähän yli oman tasoni.

ei päätä eikä häntää

Agissa meillä oli teemana jälleen puomi/putki erottelu, lisäksi erikoisuudet radalla oli pakkovalssi, leijeröinti ja muurin takaakierto. Plättä ei välitä tippakaan vaikka koko muuri kaatuisi sen päälle. Sitä siis saa komentaa ihan kunnolla takaakiertoon, jotta se keskittyy myös esteen ylitykseen, eikä vaan hyppää sitä päin tyylillä "kaikki keilat kumoon". Puomi/putki homma vaatii vielä treeniä, unohdin vaihdella kunnolla käsimerkkejä, lisäksi olisin voinnut paremmin blokata puomin, jotta koira ei pysty fyysisesti menemään sinne. Plättä rakastaa puomia, vielä kun laitoin kontaktille namialustan niin sen mielestä puomi oli koko radan paras este. Eli pari kertaa Plättä karkasi puomille huonosta ohjauksesta johtuen, ja kerran muuri rämähti alas. Muuten Plättä oli oiken pätevä, ja minä osasin pakkovalssin! Ohjaajamme Hanna kehui, että ekaa kertaa koko kautena Plättä keskittyi hyvin koko treenin ajan, eikä soheltanut. Varmaan 1,5h vapaana juokseminen vaikutti asiaan? ;)

Belgi meuhkaamista

Eilinen ilta meni sitten korjatessa "kandia". Seitsemän sivua tekstiä sisältä 144 korjausehdotusta? Tiesin että olen huono äidinkielessä, mutta että näin surkea. Onneksi ilmeisesti muillakin oli ollut samankaltaisia kokemuksia.

lumihanki nouto

suora nouto

sivuprofiili nouto

vauhtinouto

Tänään sitten menin koulusta hetkeksi töihin, ja sieltä suoraan KAHVAKUULAAN! Oli taas huipputreenit! Tosin koeten tehdä mahd.isoilla painoilla, ja kun teimme 45s/paikka kierroksen (treenipisteitä oli normaalia enemmän, eli 10kpl), niin vikalla "moukari" pisteellä mun käsistä yksinkertaisesti loppui kaikki veto, ne oli ihan spagettia. Tein vikan liikkeen sitten minimaalisella 3kg painolla, onneksi sitten oli tauko ja loput kierrokset jaksoin taas normaalisti. Ilmeisesti ainakin oli tehokasta, kun kaikki voimat loppui? 

vastaus otsikon kysymykseen...

ps. Sain vapaaharjoittelun vuoron Joensuusta agihallilta teukkariharjoittelun ajaksi, huippua! :)

Tässä vielä uusin lempparibiisi:

elokuu-soutaa huopaa

Möllitoko 12.2.2012

Lähdettiin tänään Tiltun koirakoululle möllitokoilemaan. Mukana kisoissa oli myös groenendaelit Sysi ja Elmo ja collie Sepi :)

Plättä meni ihan ok, huomaa kyllä että ollaan nyt keskitytty ihan vääriin asioihin, alokasluokan liikkeetkään ei ole vielä varmoja. Isoin ongelma oli, että Plättä muissa liikkeissä ennakoi sivulle tulon, ja taas seuraamisessa ei mene perusasentoon kun liike pysähtyy. Ja hyppyyn EI taaskaan lähtenyt ekalla käskyllä, vasta tokalla ja silloin annoin myös käsimerkin. Pysähdys hypyn jälkeen oli kyllä tosi hyvä. Loppupisteet 176,5, eli ihan ok meni kuitenkin, lisää tarkuutta vaan niin saadaan kaikki turhat virheet pois!

Tässä vielä pisteet ja tuomarin kommentit. (Kuulemma nykyään tokossa täytyy tuomarin kommentoida myös liikkeet, pelkät pisteet ei riitä)

Luoksepäästävyys: 10 (Plättä pysyi istumassa, jes!)
Paikalla makaaminen: 9,5 (ennakoi sivulle tulon)
Seuraaminen kytkettynä: 9 (käännökset tarkemmiksi+perusasennot liikkeiden loppuun)
Seuraaminen vapaana: 8,5 (sama homma)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8 (ei mennyt ekalla käskyllä maahan, niin annoin lisäkäskyn ja näytin kädellä)
Luoksetulo: 8 (Plättä katsoi tuomaria sillä hetkellä kun sanoin tänne, joten se ei oikein reagoinnut siihen, annoin lisäkäskyn ja vahingossa jonkun käsiavun)
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9,5 (Muuten super, mutta ennakoi sivulletulon)
Estehyppy: 9 (Taas ei lähtenyt ekalla käskyllä ja ennakoi sivulletulon)
Kokonaisvaikutelma: 9 (Viimeistelyä vailla liikkeet)

Tässä vielä kuva väsähtäneestä kilpailijasta:

Hyvät ja huonot treenit

Maanantaina meillä oli agilityssä itsenäiset treenit, ohjaaja oli onneksi taas tehnyt radan valmiiksi. Rata näytti helpolta, mutta putki/puomi ja putki/A erottelu ei oikein millään toiminut, tuntui että Plättä meni sinne minne sitä huvitti mun ohjauksesta huolimatta. Lisäksi radalla oli välistä vetoja, Plättä teki ne, mutta en ollut oikein tyytyväinen koska kaarteet levisivät aivan liian pitkiksi. Jäi vähän huono fiilis, vaikka lopulta sain radan rämmittyä läpi. (En ole kysynyt meidän ohjaajalta saanko julkaista ratapiirroksia täällä, joten en nyt laita sitä, täytyy varmistaa asia ensiksi)

Torstaina menin sitten tuurausvuorolle taas Hakkilaan. Ryhmällä oli myös itsenäiset treenit, onneksi kentän toinen puoli oli vapaana, joten rakensin sinne oman radan johon tuli putki/puomi erottelu ja välistävedot. Aluksi tein niin, että menin puomin eteen koiran taakse, ja sen piti pelkästä käskystä tajuta kumpaan mennään. Aluksi vähän helpotin, että käänsin koiraa kohti putkea enemmän kun mitä puomia. Koetin myös vaihtaa puomille käskyn "kiipeä", koira osaa senkin eli ei sen suhteen ongelmaa, mutta en itse vaan millään muistanut sitä, "puomi" on niin iskostunut aivoihin... Pari kertaa Plättä karkasi puomille kun piti mennä putkeen, mutta alkoi sujua.

Välistävetoja tein myös ensin yksittäisenä, aluksi ei sujunut oikein kun tein jonkun ihmekäännöksen itse joka välissä. Sitten aloin muistella Teemu Linnan koulusta, että rintamasuunta aina sinne minne haluaa koiran, ja toinen käsi on ns."stop-hand", jolla koira vedetään luokse. Kun sitten ohjasin niin, että rintamasuunta koko ajan eteenpäin, mutta jo esteen päällä vedin koiran stop-handillä takaisin, sujui aivain loistavasti, Plättä meni esteet kuin kala vedessä AIVAN MINIMAALISILLA KAARROKSILLA! JEE! Tein sitten koko hommaa ratana, lisäsin siihen vielä muutaman hypyn ja kepit, sujui hirmu hyvin, tosin puomin kontakti saisi edelleen olla nopeampi. Radalla tein puomi/putki erottelun niin, että putkeen mennessä käsi menee "keilaten" kohti putkea, eli aika alhaalla, mutta puomille mentäessä ohjaava käsi taas nousee ylöspäin. Koska en itse opi uutta sanaa, niin koetin myös sanoa "PUomi" ja "putkEEN", eli vaihtaa äänenpainot eri esteisiin. Keksin myös, että Plättä tekee kepit parhaiten loppuun asti, kun sillä oli rengas valmiina seuraavana esteenä. Jos laitan palkan valmiiksi loppuun se karkaa sinne, mutta toinen este näköjään toimi paremmin.

Hiukan vain harmittaa, että tätä meidän täydellistä rataa ei nähnyt KUKAAN, muu ryhmä oli tosiaan toisella puolella kenttää ;) Huomenna sitten möllitoko kisat, jippii! :)

Pääsykoe juttuja

Puh-pupu (kuvat eivät juuri liity tekstiin)

Nautin edelleen joka kevät tästä ihanasta tunteesta, että mun EI tarvitse lukea enää pääsykokeisiin. Vaikka nytkin kyllä luettavaa ja opiskeltavaa riittää, niin stressin määrä ei ole läheskään verrattavissa pääsykokeisiin. Tein siskolleni joululahjaksi lukusuunnitelman ja annoin lukuvinkkejä (siskoni siis ei hae lääkikseen), ja ajattelin nyt tännekin jakaa kolmena keväänä tajuamani asiat pääsykokeisiin lukemisesta. (Itse siis yhden kevään "luin" biokemian+ranskan pääsykokeisiin, ja kaksi kevättä meni elukan kokeisiin lukiessa. Tänä vuonnahan lääkisten pääsykoe kirja Galenos jää pois, joten sen suhteen en osaa antaa vinkkejä. Toki koe on jo monta vuotta ollut hyin lasku painotteinen, että jotenkin tämä muutos on ollut jo nähtävissä)

Yleisiä pääsykokeisiin lukuohjeita:

1. TEE LUKUSUUNNITELMA. Joka päivälle on hyvä laittaa tarkat kellonajat mitkä käyttää lukemiseen, ja joka viikolle tulee olla tavoite, paljon saat luettua ja mitkä tehtävät tehtyä. On paljon parempi lukea tehokkaasti esim.6h ja sitten pitää ilta vapaata, kun lukea 18h päivässä haahuillen välillä facebookissa ja lopulta etenee ehkä saman verran kuin lyhyemmässä ajassa mutta siihen on kulunut kaikki aika. Huomio lukusuunnitelmaa tehdessä, että yleensä yksi kerta asioiden opettelulle ei riitä, vain niitä pitää kerratakin. Muista myös lukiessa pitää taukoja välillä, jotta oppiminen on tehokasta.

2. ÄLÄ LUE KOTONA! Toki jollain tämä voi toimia, mutta minä en vieläkään 4,5 yliopistovuoden jälkeen saa kotona yhtään mitään aikaiseksi. Koko ajan tulee käytyä koneella, sitten onkin ihan pakko tiskata ja sitten alkaakin frendit telkkarista jne. Kannattaa mennä kirjastoon tai muuhun rauhalliseen paikkaan lukemaan. Kuopion yliopiston Snellmannian lukukopit olivat aivan loistavat, Hesasta en ole vielä löytänyt yhtä hyviä. Esim. Helsingissä kannattaa katsastaa kaikki yliopistojen lukusalit ja osakunnillakin on lukutiloja. Muutenkin on hyvä, että esim.kirjastolla keskitytään pääsykoejuttuihin, sitten illalla kotona voi unohtaa ne. Selvitä myös millainen opiskelutekniikka sinulle on paras, opitko kirjoittamalla muistiinpanoja, tehtäviä tekemällä, vain lukemalla jne.

Lukiessa täytyy muistaa pitää (pulla)taukoja!

3. HANKI VERTAISTUKEA. Mulla suurena apua pääsykokeisiin lukemisessa olivat kaverini Milja ja Merja. Miljan kanssa mentiin joka ikinen aamu yhtämatkaa yliopistolle, laskettiin tehtäviä yhdessä ja lisäksi pidettiin tyttöjen kanssa joka viikko kyselytunti. Se oikeasti auttaa, kun kyselee muilta asioita mitkä muka jo osaa, mutta toinen selittääkin ne ihan eri tavalla. Me aina sovimme kyselytunnille alueen kirjasta, josta kysymyksiä sitten keksittiin. Luultavasti ilman Miljaa ja Merjaa en olisi vieläkään elukalla :)

4. VAPAA-AIKA. Pidä joka viikko yksi päivä, jolloin et lue yhtään mitään. Aivot tarvitsevat välillä lepoa, että luetut asiat prosessoituvat. Tuona vapaapäivänä voit sitten urheilla, nähdä kavereita ja ottaa rennosti. Muista kuitenkin, että kukaan ei pysty kaikkeen täydellisesti, joten jos pääsykoekeväänä et kerkeä nähdä kavereita, liikkua, treenata koiraa tai tehdä jotain muuta yhtä paljon kuin normaalisti, ÄLÄ OTA SIITÄ(KIN) STRESSIÄ! Pääsykokeiden jälkeen on sitten aikaa korjata nämä vääryydet ja alkaa viettää muutakin elämää. Pääsykoket on vain kerran vuodessa, joten niihin kannattaa kerralla panostaa kunnolla, ettei tarvitse joka kevät lukea. krohom..

5. HANKI VANHOJA KOKEITA. Selvitä ajoissa minkä tyyppinen koe on, millaisia tehtäviä ja mitä vastauksilta vaaditaan. Esim. lääkiksen pääsykokeissa typerin tapa menettää pisteitä on tehdä pyöristysvirheitä laskuissa.

6. KOEPAIKAN SELVITYS. Jos vaan pystyt, niin käy etukäteen katsomassa missä koe on, niin ei tarvitse pääsykoe aamuna stressata löytääkö oikean salin. Selvitä myös, millaisella kynällä koe tulee kirjoittaa, millaista laskinta saa käyttää (ja käytä vain sitä laskinta koko kevät!), tarvitsetko jotain eväitä mukaan jne.

Plättä ja Loru 2010

7. Kun pääsykoe on ohi, muista järjestää "ohi on" bileet! ;)

Pumben tarina (2004-2012)

Keväällä 2005 olin täyttänyt 18-vuotta ja muutin kaverini kanssa kimppakämppään. Pääsiäisen aikoihin lähdin junalla Kouvolaan mummolaan, ja junassa tapasin tytön, jonka kanssa juttelimme niitä näitä. Jossain vaiheessa tyttö kertoi, että hänellä on koira ja kissa, ja totesin siihen että meillä on kanssa aina ollut eläimiä, mutta nyt ei muutamaan vuoteen viimeisten kuoltua oltu hankittu uusia. Tyttö sitten kertoi, että hänellä on Tampereella kaverilla kani, josta joudutaan luopumaan allergian takia. Lupasin sitten mennä katsomaan kania, mutta en luvannut vielä ottaa sitä itselleni.

Muutaman päivän päästä sovin tapaamisen kanin omistajan kanssa. Kanin nimi oli Lötkö, ja se raukka joutui asumaan vaatehuoneessa omistajan kämppiksen allergian takia. Kun näin pienen valkoisen palleron unohdin saman tien, että olin vain katsomassa kania, ja totesin että "otan sen meille". Omistaja poika sitten kysyi, että koska tulen kanin hakemaan, ja totesin vain että otan sen mukaan saman tien. Kani laitettiin kuljetuskoppaan ja koppa pyörän sarveen, ja poljin kanin kanssa kämpille Pyynikille. Kanilla ei entisellä omistajalla ollut koskaan ollut häkkiä, se teki tarpeensa sanomalehdelle (melkein aina) ja eleli muuten vapaana. Eipä minullakaan ollut kotona minkäänlaisia kanivarusteita. Lötkö ei mielestäni sopinut pienelle terhakalle pupulle ollenkaan nimeksi, aluksi kutsuin sitä Pupuksi, mutta lopulta siitä tuli Pumbe.

Jossain vaiheessa kyllästyin jatkuvasti vapaana olevaan kaniin, ja Pumbekin sai oman ison häkin. Sitten tein elämäni virheen, kun koetin opettaa sille vessalaatikolla käymistä niin, että vessalaatikko oli ainoa pehmeä paikka häkissä, ja muualla oli esim. vain paperia kuivikkeena. Pumbe ei oppinut vessalaatikolle, mutta sai sen tassut eivät kestäneet sitä (nykyään tiedän kiitos ihanan ekso anatomian kurssin, että kaneilla ei ole anturoita, vaan jalkojen ihoa peittää pelkkä karva) ja Pumbe sai pahan tassutulehduksen. Onneksi muutaman fuciderm kuurin ja häkin pohjan kunnon pehmustamisen matoilla ja pyyhkeillä ansiosta tassut paranivat. (Purukin olisi voinnut ärsyttää tassuja, siksi Pumbella oli koko sen loppuelämän aina puoli häkkiä mattopohjaisena, ja vain "vessapuoli" purutettuna.)

Pumbe oli aina todella sosiaalinen ja persoonallinen kani. Kun sen päästi vapaaksi, ei se mennyt yksin minnekään juoksemaan vaan pysyi aina ihmisten lähellä. Omasta häkistä tuli Pumben tärkein paikka, ja vaikka muuten se oli superkiltti, ei häkkiin saannut laittaa kättä ilman että se murisi ja koetti purra. Pumbe tykkäsi ihmisten seurasta, mutta marsuja se jahtasi jos ne olivat sen kanssa vapaana samaan aikaan tai vahingossa pääsivät hyppäämään sen häkkiin... :D

Kun lähdin lukion jälkeen aupairiksi, niin Pumbe meni "hoitoon" porukoilleni. Sitten lähdin opiskelemaan ja kämppikseni oli allerginen heinälle, joten Pumbe jäi edelleen vanhempieni luokse, ja sitten kun olisin voinnut sen ottaa ei äiti enää suostunut Pumbesta luopumaan. Toisaalta ehkä parempi, en usko että Pumbe olisi arvostanut jatkuvaa matkustelua/muuttamista, ja kesäisin se pääsi ulos isoon aitaukseen pihalle joka päivä, mitä en olisi voinnut kerrostalossa toteuttaa.

Kerran olin aivan varma, että Pumbe oli suuttunut minulle kun olin taas ollut pitkään poissa, päästin sen vapaaksi, mutta se ei huomioinut minua mitenkään huiteli vain omiaan. Sitten otin viereisestä häkistä siskoni hamsterin syliin, niin johan kanin kiinnostus nousi ja se oli heti myös kiipeämässä syliin. (Siis selitän tämän sillä, että se oli mustasukkainen ja halusi minun huomioita, eikä niin että se oli vain kiinnostunut hamsterista... :P ) Kerran Pumbe myös suuttui kun hoidin ensin sen tassut, ja sitten annoin sille palan porkkanaa palkkioksi. Kani laittoi porkkanan raivolla aivan pieneksi silpuksi, ja lopetti vasta kun oli silpunnut sen kokonaan. Onneksi se kohdisti vihansa porkkanaan eikä mun sormiin :P

Pumbe raukka joutui valitettavasti aika usein asioimaan eläinlääkärissä (Pumben vakkarilääkäriasema oli Peltolammin Etelä-Tampereen Eläinklinikka, täytyykin varmaan laittaa sinne kiitoskortti vuosien hyvästä hoidosta). Toisaalta tietysti omaa uraani ajatellen oli mukavaa huomata, että kania todella kannattaa hoitaa ja ne voivat parantua monesta vaivasta. Tassujen lisäksi Pumbe hankki kerran hengitystie-infektion, ummetuksen (se kyllä varmaan johtui äidin ylenpalttisesta voikukan lehtien syöttämisestä) ja muutamaan otteeseen hoidettiin ripulia. Viimeisinä vuosina Pumben vatsa meni aina tuoreesta ruohosta sekaisin, joten se pääsi ulkoaitaukseen vasta kun marsut ja muut kanit olivat syöneet sen ihan tyhjäksi, niin jämäruohon Pumbenkin maha kesti. Olen kyllä ollut varma jokaikinen kerta, kun Pumbe on sairastunut, että nyt tämä on sen viimeinen matka eläinlääkäriin ja tästä se ei selviä, mutta aina Pumbeliini selvisi ehjin nahoin.

Pumbe sai myös Floora kanineidin kanssa 4 poikasta vuonna 2006. Poikasten emolle kävi huonosti, se kuoli ilmeisesti sydänpysähdykseen poikasten ollessa 5-6 viikkoisia, mutta onneksi ne selvisivät hyvin ilman emoa. Yksi tyttöpoikanen on vielä elossa, muut eivät taida enää olla.

Pumben poikanen

Pumbe oli aina niin hyvin käyttäytyvä, eikä merkkaillut yms. niin sitä ei sitten koskaan kastroitu. Koetimme myös tehdä toisen poikaset (muistaakseni vuonna 2007) Pumpuli-tyttökanin kanssa, mutta Pumpuli ei jostain syystä tullut muuta kuin valeraskaaksi, vaikka ne saivat useamman päivän olla yhdessä. Kanillahan on indusoitu ovulaatio, eli naaras ovuloi parittelun jälkeen ja tästä syystä kanit ovat yleensä niin hyviä lisääntymään. Emme sitten viitsineet koettaa astutusta uudestaan, vaikka olisi tullut niin kauniita poikasia kun molemmat vanhemmat olivat valkoisia <3

Pumbe palleroinen eli siis onnellisena kanina vanhempieni luona Tampereella. Viime kesänä sitten taas Pumbe joutui sairauden uhriksi, tällä kertaa se sai kanien hermostoloisen, E.cuniculin (tämän diagnoosin tosin olen tehnyt itse viime kesän työpaikan pomon avustuksella, mutta olen melko varma siitä). Äitini meni hankkimaan viime keväänä kanikasvattajalta uuden Puh-kanin, ja veikkaan että se toi loisen mukanaan. Tai Pumbella on ollut se aina, mutta ehkä se stressasi uudesta kanista (vaikka olivatkin erillään), niin että loinen jostain syystä aktivoitui. Ennen tätä loisepisodia myös sen vanha tassutulehdus yhtäkkiä paheni, mikä voisi viitata siihen, että immuunipuolustus alkoi jotenkin alkoi vanhalla kanilla heiketä. Pumben pää meni vinoon, ja se pystyi liikkumaan vaan ympyrää. Pumbe myös laihtui, luultavasti se pystynyt syömään kunnolla. Vein äidille lääkkeitä Pumben hoitoon, mutta olin itse sitä mieltä, että se pitäisi kyllä lopettaa, niin surkeana pikku-pupu oli. Äiti kuitenkin aloitti Pumben hoidon, penisiliniä lihakseen, axiluria suun kautta+ Critical Care tukiruokaa. Ihme kyllä Pumbe parani loisesta, tosin jotain hermovaurioita se jätti, koska sen toinen takajalka ei enää toiminut kesän jälkeen ihan kunnolla. Tutkin itse jalan monesti, mutta ei kuitenkaan vaikuttanut kipeältä yms. joten siksi päädyin hermostovaurio diagnoosiin. Pumbe kuitenkin söi, oli pirteä ja liikkui, joten se sai sitten vielä elellä melko hemmoteltua vanhus pupun elämää syksyn ja talven ajan. Critical Carea se söi pienen annoksen joka päivä, se on periaatteista sairaiden jyrsijöiden tukiruoka, mutta tällä varmistettiin että Pumbe sai välttämättömät ravintoaineet, vaikka se ainakin äidin mukaan söi koko ajan muutakin hyvin. 25-v synttäripäivänäni 20.1.2012 sitten äiti laittoi fb viestin, että Pumbe oli nukkunut pois 8-vuoden iässä. Hei hei Pumbe, olit kaikista paras kani <3<3 <3

hurmos

Olen aivan hullaantunut uuteen lajiin, eli kahvakuulaan! Kävin kahvakuula tunnilla ensimmäisen kerran viime kesänä, ja syksyllä silloin tällöin. Nyt kun päätin aloittaa säännöllisen liikunnan, olen alkanut käydä siellä joka viikko, ja aina on yhtä kivaa (ja rankkaa) ! Yliopistoliikunnan kahvakuula tunnit ovat circuit-tyyppisiä, eli salissa on n.10 eri pistettä, joissa jokaisessa ollaan 30-60s tekemässä yhtä liikettä, ja sitten siirrytään vauhdilla seuraavaan pisteeseen. Joensuussa kahvakuula tunnit olivat enemmän "jumppa" tyylisiä, eli jokaisella oli omat kuulat ja kaikki tekivät pidemmän aikaa samaa liikettä. Sekin oli ok, mutta tämä circuit on mielestäni tässä lajissa parempi tyyli, syke nousee enemmän ja liikkeitä voi tehdä isoimmilla painoilla.

Koska olen melko laiska lähtemään treenaamaan yksin, olen koettanut innostaa myös kavereita kahvakuulatunneille, ja muutamat ovat tulleet tai ainakin luvanneet :) Eilen oli Hämiksen järkkäämä kahvakuulatuni, ja  olin tunnin jälkeen niin endorfiini huumassa, että aloin miettiä pitäisikö hankkia muutama kuula kotiinkin, Viikissä kahvakuulatunteja on vain kolmesti viikossa (+ välillä kai jotain omatoimiharjoittelua). En kyllä tiedä tulisiko kotona sitten ikinä tehtyä liikkeitä, ainakaan yhtä tehokkaasti.

Kaikkein kivointa kahvakuulassa on kyllä se, että tunti on rankka, mutta se menee kuin siivillä, ikinä en kerkeä katsella kelloa liikkeitä suorittaessa. Btw Suomessa on jopa oma kahvakuula seura! ( Tosin luin jonkun pro nostajan blogia, ja ne vetelee vähän isoimmilla painoilla, mää en jaksais edes heilauttaa 16kg kuulaa!)

kuva (kahvakuula verkkokauppa!)

Tällä hetkellä istun Plätän kanssa junassa matkalla kohti Kuopiota, jippii! Vaikka Helsingissä oli melkoinen liikennekaaos (30min bussimatka kesti 50min, lahdenväylällä satojen auojen ketjukolari yms), niin juna on tällä hetkellä vain 10min myöhässä. Plättä on onneksi helppo matkustaja, bussissa istuin ikkunapaikalla reppu+laukku sylissä, koira jaloissa ja joku tyyppi istui viereen, oli ahdasta mutta kumpikaan ei ahdistunut :) Nyt se makoilee tossa junan lattialla rennosti, onneksi saatiin tämä iso lemmikkipaikka, missä kunnolla tilaa koiralle.

Tänään oli myös farmiksen tentti, joka onneksi oli tosi helppo. Lisäksi olen vihdoin saannut "kandin" palautettua tarkistukseen, ensi tiistaina on esitys (joka pitäisi myös tässä junamatkalla kyhätä loppuun) ja sitten koko diipadaapa hömpötys kandin osalta on ohi! Koulussa on muutenkin aika rentoa tällä hetkellä, ainoa pieni stressitekijä on koko ajan lähestyvä koeobduktio toukokuussa, olen suorittanut 2/3 harjoitusobduktioista, enkä vieläkään osaa leikata sydäntä oikein enkä millään muista kaikkia sairauksia. No eiköhän siitäkin selvitä.

Agilityjutut loppuun: viime maanantaina oli Hakkilassa treenit, Plättä oli superagitykki! Rata oli melko helppo muutamaa vaativaa käännöstä lukuunottamatta. Muurille piti tehdä ennakoiva valssi, koska heti sen jälkeen piti kääntyä toiseen suuntaan. Ekalla kerralla en tehnyt ennakoivaa valssia (eli periaatteessa itse käännyn jo ennen kuin koira hyppää), ja Pläty rämäytti koko muurin kivasti alas. Muilla kerroilla onnistui paremmin. Radan loppu käsitti kentän 3:n sivun pituisen suoran, koira meni varsinkin tokalla kerralla tosi hyvin, itse vaan meinasi kunto loppua kun juoksin sen perässä täysiä! ;) Plättä oli superonnellinen kun se pääsi taas kunnolla treenaamaan, muutaman viikon päästä jatketaan taas kisauraakin, hiphei!

Tulipas sekava teksti, olen huomannut että monet pitävät eri blogeja eri aiheista, mutta itse tykkään kirjoittaa kaiken tänne samaan, tälläistä tämä mun elämä nyt on, ja tämä nyt on enemmänkin tälläinen päiväkirja kaikesta sekalaisesta :)

Meidän "takapihan" lenkkimetsä :)