sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Koiran paluu

Viikonloppu vietettiin Tampereella ja samalla Plättä lähti mukanani takaisin Helsinkiin. Ekaksi mentiiin kannustamaan kaveria koiransa kanssa ojangon kisoihin ja samalla kävin vähän ulkokentällä testaamassa miten agility sujuu. Tehtiin puomia, putkea ja muutamia hyppyjä noin 55 rimoilla. Plätty oli oikein täpinöissään eikä yhtään kipeä mistään :) Eiköhän tästä uskalleta jatkaa treenejä taas, mutta koetan silti saada sen fyssari ajan seuraaville viikoille. Plättä oli niin tyytyväinen päästessään kentälle, en ole koskaan nähnyt sitä yhtä onnellisena. <3

torstai 12. syyskuuta 2013

koiraton elämä...

.. ei kyllä ole yhtään kivaa! Aloitin maanantaina tuotantoeläinjakson Saarella Mäntsälässä, ja koska päivät saattavat venyä ja on yö/viikonloppu päivystyksiä, päätin viedä koiran kolmeksi viikoksi hoitoon. Tähän toki vaikutti myös se, että poikaystävän äiti kyseli jo koiraa takaisin mökille, missä Plättä viihtyy luultavasti parhaiten maailmassa. On kyllä tylsää tulla kotiin kun ei ole musta kuono ovella vastassa :( Toisaalta lähden 7.30 ja yksi päivä olin 17.30 takaisin, että ei sekään oikein ole koiran elämää. Enää onneksi kaksi viikkoa ja saan sokerikuonon kotiin :)

Ennen olin hyvin tarkka siitä, että minua ei saa kutsua Plätän äidiksi, koska olen ennemminkin lauman pomo/johtaja. Nyt on kyllä pakko myöntää, että taistelen kiusausta vastaan soitella joka päivä koiran kuulumisia, koska luultavasti sillä menee ihan hyvin ( JA en edelleenkään ole koirani äiti! ;) ) Jos soitan huomenna?

Mökkikoira 

tiistai 3. syyskuuta 2013

kesä loppui, syksy alkoi

Niin se kesä sitten humpahti ohi. Lisensiaatin tutkielmaa en saannut valmiiksi (mutta osan kyllä), kävin ensimmäistä kertaa ihanassa Espanjassa, koira mökkeili 5 viikkoa (ja palautui muutaman grillimakkaran syöneenä), käytiin koiran kanssa suunnistamassa kuntorasteilla, oltiin mökillä, pelasin paintballia, käytiin agirodussa ja belgierkkarissa, nautin auringosta ja lämmöstä. Sellainen kesä se oli :)

Treenattiin aika vähän loppujen lopuksi, satunnaisesti agilitya ja vähän canicrossia. Nyt kun palattiin Helsinkiin piti taas alkaa käymään säännöllisesti Ojangossa, mutta kesän viimeisenä viikonloppuna huomasin Plätän vähän aristavan vasemman (c) lonkan painelua. Pyysin sitten yhtä eläinlääkäriä katsomaan koiran läpi, ja vasemman jalan liikerata oli selkeästi huonompi kuin oikean. Plättä sai cartophen pistoskuurin, ja ajatuksena on kuvauttaa sen lonkat uusiksi nyt syksyn aikana, että näkee onko niissä nivelrikkoa. Plättähän syö jo valmiiksi nivelruokaa ja nyt se saa vielä cartivet tabletteja lisäksi. Kipupistettä en enää ole siitä löytänyt uudestaan ja ensimmäisen cartophenin jälkeen liikeratakin oli taas uusintatarkastuksessa normalisoitunut. Lisäksi olen vielä itse hoitanut sitä akuneuloilla ja koetetaan päästä fysioterapiaan nyt syksyn aikana myös.

"Edustuskuva"
Noh, miten käy agilityn. Ensin olin varma, että harrastus loppui tähän, mutta.... Koira ei ole enää yhtään kipeä, se ei ole ontunut missään vaiheessa ja metsässä juoksentelee ja hyppii puun runkojen ja juurien yli vanhaan malliin. Plättähän on jo 7,5 vuotias, mutta ikää ei juuri huomaa muuta kuin kuonon harmaantumisena. Toki agilityura on jo loppusuoralla joka tapauksessa, mutta jotenkin tuntuu etten voi viedä koiralta sitä, mitä se rakastaa kaikkein eniten tehdä? Joten nyt pidetään vähän aikaa taukoa (pakostakin koska koira lähtee kolmeksi viikoksi hoitoon), sitten aloitetaan varovasti, jos tulee jatkossa mitään vastaavaa niin sitten agility on ohi lopullisesti. Ja huonona omistajana keskityn entistä enemmän lihashuoltoon, unohtamatta kunnon lämmitelyä ja jäähdyttelyä (siitä olenkin kyllä aina ollut tarkka).

(Agilityn jäädessä pois voidaan toki aina mennä sinne tokopuolelle.... ;) )