Blogin ulkoasun päivitys

Syksy saapui, joten vaihdoin hieman blogin ulkoasua. Tuo yläpalkin kuva Plätästä on tosin 2 vuotta vanha, mutta jotenkin se on siinä niin onnellisen näköinen :) Löysin muitakin vanhoja kuvia blogitekstejä elävöittämään ( joskus tietysti voisi muistaa ottaa sen kameran mukaan, että tulisi uusiakin kuvia)

Plättä ja Vilke Kallavedellä 2009

Olemme nyt ahkerasti treenanneet agilitya, mä jopa joskus osaan vähän ohjata?? Linnojen koulutuksessa ekana päivänä olisin taas voinnut vajota maan alle, mutta seuraavana päivänä sujui jo paremmin, Plättää jopa kehuttiin ( "Superhyvä koira, menee just hyvin jos vaan ohjaisit oikein!"). Meillä on nyt syyskuun ajan olleet K9:n treenit maanantaisin Hakkilassa, ja keskiviikkoisin Citybelgien kentällä. Muutamana keskiviikkona pimeässä ja kaatosateessa olen miettinyt, että onko tässä taas mitään järkeä, mutta onneksi pientä edistymistä on ehkä tapahtunut, olen päässyt yli ajatuksesta "en kuitenkaan kerkeä ohjata", kyllä sitä kerkeää kun haluaa. Samoin Linnat opettivat hyvin, että koiralle pitää keholla näyttää suunta mihin ollaan jatkamassa, jotta sen saa hyppäämään oikeaan suuntaan suoraan.

En sitten voinnut vastustaa kiusausta, vaikka nyt piti olla vain treeniä, ei kisoja, että ilmoitin meidän Hyvinkään kisoihin ensi sunnuntaiksi. Hups...

Pk-tottis treeneissä meni myös viimeksi paremmin. Harjoiteltiin henkilöryhmää ja paikkamakuuta. Henkilöryhmä sinänsä ok, mutta takapää ei oikein pysy käännöksissä mukana, sitä siis treenaamaan. Paikkamakuussa saattaa vähän katsella ympärille, tähän oli ohjeena että kehu silloin kun katsoo suoraan, muuten meni ihan jees.

2009

Noutoa olen treenannut myös ( tiukkis-toko ihmisten järkytykseksi) niin, että noutokapula on aivan huippu kiva juttu ja kunhan ottaa sen suuhun, ihan sama pureskeleeko sitä. Esim. tänään otin kapulan lenkille mukaan, Plättä sai kannella sitä mielinmäärin, heittelin sitä ja välillä taisteltiin kapulasta. Aina kun kantoi sitä pidemmän matkan yms, niin naks+nami. Onnistuin siis aiemmin paineistamaan koiran kapulan suussa pidosta niin voimakkaasti, että se ei enää halunnut ottaa sitä ollenkaan suuhun. Tähän meidän yksi kouluttaja totesi, että parempi on, että se vähän pureskelee kapulaa noutaessaan, kuin se ettei nouda ollenkaan. Palautusta ollaan treenattu vasta lelulla, ettei taas tule kauheaa painetta.

Koulussa meillä on epidemiologiaa ja apeaa ( aineistoperusteinen eläinlääketieteellinen argumentointi), kummastakaan ei ole tenttiä (JEE!), mutta muuta hommaa kyllä ihan riittävästi. Tänä vuonna alkaa myös obduktiot, mulla onneksi vasta lokakuussa, niin iltapäivät on suurimmalta osalta olleet vapaita. Olen koettanut saada vihdoin mun "kandin" ( elukalla siis tehdään 1-3 vuosikursseilla kandidaatin työ, jonka pituus on 5(!?!) sivua, eli ihan lällärinakki muihin tiedekuntiin verrattuna, jotkut tosin onnistuu tästäkin ottamaan hirveät paineet, mikä meidän koulussa on valitettavan tavallista). Mun ongelmaksi tosin koitui just tuo "tää on niin helppo homma", että olen pitkittänyt aloittamista nyt melkein vuodella. Onneksi menin lupaamaan ohjaajalle, että saan sen valmiiksi lokakuun loppuun mennessä, niin olen saannut jopa jotain kirjoitettua, tekstissä ei vain vielä ole päätä eikä häntää :)

Olen koettanut nyt tsempata muutamaa elukalle pyrkijää, että kuka vain pääsee tänne kouluun, jos vaan päättää niin. Mutta kannattaa sitten oikeasti tosissaan haluta tehdä tätä hommaa, opiskelu ei ole mitään ihan helpointa ( tentteihin ihan oikeasti pitää lukea, ja olishan niitä asioita hyvä muistaa myöhemminkin), läsnäolopakkoja on runsaasti ja tuntuu tällä hetkellä, että monet ell:it tekee työtä tosi kiireessä ja stressaantuneena. Välillä uskonpuutteessa ihmettelen, miksi tähän ryhdyin, mutta sitten yleensä onneksi muistan taas että en halua mitään muutakaan :)

Nyt pitäisi vielä lähteä lenkittämään koira tuonne kylmyyteen, hieman olen kateellinen poikaystävälle joka on tällä hetkellä Kreetalla +27 lämmöstä nauttimassa!

Kuopio <3