kesä loppui, syksy alkoi

Niin se kesä sitten humpahti ohi. Lisensiaatin tutkielmaa en saannut valmiiksi (mutta osan kyllä), kävin ensimmäistä kertaa ihanassa Espanjassa, koira mökkeili 5 viikkoa (ja palautui muutaman grillimakkaran syöneenä), käytiin koiran kanssa suunnistamassa kuntorasteilla, oltiin mökillä, pelasin paintballia, käytiin agirodussa ja belgierkkarissa, nautin auringosta ja lämmöstä. Sellainen kesä se oli :)

Treenattiin aika vähän loppujen lopuksi, satunnaisesti agilitya ja vähän canicrossia. Nyt kun palattiin Helsinkiin piti taas alkaa käymään säännöllisesti Ojangossa, mutta kesän viimeisenä viikonloppuna huomasin Plätän vähän aristavan vasemman (c) lonkan painelua. Pyysin sitten yhtä eläinlääkäriä katsomaan koiran läpi, ja vasemman jalan liikerata oli selkeästi huonompi kuin oikean. Plättä sai cartophen pistoskuurin, ja ajatuksena on kuvauttaa sen lonkat uusiksi nyt syksyn aikana, että näkee onko niissä nivelrikkoa. Plättähän syö jo valmiiksi nivelruokaa ja nyt se saa vielä cartivet tabletteja lisäksi. Kipupistettä en enää ole siitä löytänyt uudestaan ja ensimmäisen cartophenin jälkeen liikeratakin oli taas uusintatarkastuksessa normalisoitunut. Lisäksi olen vielä itse hoitanut sitä akuneuloilla ja koetetaan päästä fysioterapiaan nyt syksyn aikana myös.

"Edustuskuva"

Noh, miten käy agilityn. Ensin olin varma, että harrastus loppui tähän, mutta.... Koira ei ole enää yhtään kipeä, se ei ole ontunut missään vaiheessa ja metsässä juoksentelee ja hyppii puun runkojen ja juurien yli vanhaan malliin. Plättähän on jo 7,5 vuotias, mutta ikää ei juuri huomaa muuta kuin kuonon harmaantumisena. Toki agilityura on jo loppusuoralla joka tapauksessa, mutta jotenkin tuntuu etten voi viedä koiralta sitä, mitä se rakastaa kaikkein eniten tehdä? Joten nyt pidetään vähän aikaa taukoa (pakostakin koska koira lähtee kolmeksi viikoksi hoitoon), sitten aloitetaan varovasti, jos tulee jatkossa mitään vastaavaa niin sitten agility on ohi lopullisesti. Ja huonona omistajana keskityn entistä enemmän lihashuoltoon, unohtamatta kunnon lämmitelyä ja jäähdyttelyä (siitä olenkin kyllä aina ollut tarkka).

(Agilityn jäädessä pois voidaan toki aina mennä sinne tokopuolelle.... ;) )

Koiralomaa ja työkiirettä

Heissan!

Elämäni on melko tylsää tällä hetkellä, koska viime viikonloppuna jätin Plätän Tampereelle hoitoon. Siskoni halusivat sen sinne välillä, ja toivon että se nyt pitää juoksunsa samalla. Menemme Tampereelle seuraavan kerran juhannuksena, joten tiedossa oli siis kahden viikon koiraloma! Tosin jo heti ekana iltana kämppä tuntui tyhjältä ilman Plättyä ( onneksi en ole kotona Helsingissä, siellä olo ilman koiraa on ihan kauheaa), mutta tekee varmasti itselleni hyvää olla hetki ilman 3x/päivä lenkkejä, sitten kun koira palaa maisemiin jaksaa taas paremmin touhuta kaikkea! Onhan se toki kiva, että voi suoraa töistä mennä vaikka salille eikä koiraa lenkittämään, mutta on myös tylsää kun kukaan ei odota kun tulet kotiin.

Mutta siis, olen täällä Joensuussa, käyn töissä ja muun ajan hengailen poikaystävän kanssa. Löysin tästä meidän läheltä Itä-Suomen liikuntaopiston, josta sai jumppakortin todella edullisesti koko kesäksi, joten koetan myös käydä siellä. En oikein osaa käydä juoksulenkeillä ilman koiraa, ja polvi on taas ollut vähän kipeä, joten koetan pitää vähän juoksutaukoa ja treenata muuten. Töissä on aika kiireistä, olen onnistunut ottamaan kolmelta koiralta verinäytteen, mutta kanyloinnissa en ole vielä onnistunut kellään muulla kuin omalla koiralla. En tajua miten se voi olla niin vaikeaa, kanyyli suoneen, mutta kun laitat tipan kiinni niin  ei se enää olekaan suonessa.... Kesän tavoite on oppia siis ottamaan verinäytteet+kanyloimaan, hieman vaatii vielä harjoittelua. Lisäksi en aina oikein tiedä minkä kokoinen neula/kanyyli on hyvä mihinkin tilanteeseen, pitää siis niitäkin opetella vielä.

Mitään muuta ihmeellistä ei olekaan tapahtunut, pari viikkoa sitten olimme JOA:n agilitykisoissa, tuloksena 2xhyl. Radat eivät olleet mitään supervaikeita, mutta ekalla radalla koira meni putken väärään päähän, tokalla ohjasin itse hölmösti ja törmäsin Plättään, lisäksi se veti ohi yhdestä esteestä, ja hyppäsi sen sitten väärään suuntaan. Koira osaa oikeastaan kaiken, mutta minä en. Normaali ihminen ehkä tälläisessä tilanteessa treenaisi enemmän, mutta minä otin nyt koirasta lomaa, ja toivon että seuraavan kerran agilitykentällä ohjaus sujuu ;) Viikonloppuna olisi agilityn sm-kisat Nastolassa, ja siellä olisi aika monta tuttuakin, en kyllä vain jaksa täältä asti lähteä sinne, huomenna menemme muutenkin ehkä Kuopioon (<3) käymään pitkästä aikaa. Onnea kaikille sm-kisoihin osallistujille, toivottavasti mekin joskus pääsemme sinne asti!

Ainiin, viime viikonloppuna olin Seinäjoella katselemassa belggareita erikoisnäyttelyssä. Oli TODELLA kuuma päivä, ihmeen hyvin handlerit ja koirat jaksoivat silti. Pähkäilin kauan ilmoitanko Plätän turistiluokkaan, en sitten ilmoittanut kun siinä piti olla tanskalainen tuomari. Kyllä harmitti, koska turistinarttuja oli vain yksi, ja tuomarikin vaihdettu mukavaksi australialaisnaiseksi! Enkä edes ottanut kameraa mukaan näyttelyyn ( tuli hieman kiire mökiltä Seinäjoen junaan), joten ei ole edes yhtäkään kuvaa sieltä. Mukava päivä kyllä oli, vaikka en pidä tunteesta kun monet tuntevat minut äitini kautta ( vietin lapsuuteni koiranäyttelyissä), mutta minulla ei ole hajua keitä nämä muistajat ovat... :)

Onneksi nyt on perjantai, ja voi rauhassa viettää viikonlopun, ensi viikolla onkin onneksi vain 4 työpäivää. Mukavaa viikonloppua kaikille! ( jos tätä blogia kukaan edes lukee muuta kuin minä itse)

-I