a-a-a- aksaa ja lihasongelmia

Viikonloppu meni agilityn merkeissä. Viime viikko oli koulun osalta aika kiireinen (4 päivää oftalmologiaa ja tentti heti pe), niin ei päästy omatoimisesti treenaamaan kuin vain perjantaina. Koska viime treeneissä meillä oli kontaktiongelmia, tehtiin oikeastaan vain niitä muutaman hypyn kautta, treenikaveri katsoi ylösmenot. A:lla ei ongelmia, osui hyvin ylösmenolle ja pysähtyi alas, eikä juurikaan edes himmaillut. Puomilla sitten alkoi ylösnmenon yli hyppely, erityisesti kun laitoin loppuun namialusta. "Suhinalla", sain kuitenkin hidastettua sen verran, että osui myös hyvin ylösmenolle, puomilla alastulo on ok.

Lauantaina kävin ensin kaninäyttelyssä, sitten lähdettiin Best-In Areenalle agilityvalmennukseen. Olin luvannut ottaa geenitutkimusverinäytteitä samalla, joten olin paikalla jo puolenpäivän aikaan (meidän ryhmän piti aloittaa kello 17.00). Käytin Plättää kuitenkin usealla pienellä lenkillä päivän aikana, ettei se joutuisi kököttämään autossa koko päivää ja sillä oli BOT-loimi päällä.

Aikataulut kuitenkin venähtivät, joten meidän ryhmä aloitti vasta joskus klo 19.00 aikaan. Ohjaajana toimi Anne Huittinen. Rata oli reilun 30 esteen rata, jossa oli meille monta hankalaa kohtaa. Ensimmäinen oli pakkovalssi 3.esteelle, mä en vain osannut odottaa koiraa tarpeeksi, aloin hosua. Myöhemmin tosin tajusin, että meille ehkä helpompi ratkaisu olisi ollut takaakierto. Mutta pakko se pakkovalssikin on joskus opetella! (Kotiläksy nro1: pakkovalssi). Sitten rata meni ihan hyvin, kaksi putkea, takaakierto, kepit, hyppy, takaakierto, sylkkäri, hyppy ja putkeen, jonka pää oli piilossa ja ihan seinän vieressä. Putki olikin kunnon kompastuskivi! Aluksi hosuin taas itse, ohjaaja sanoi että pysy paikallasi, ja siirry vasta kun koira on putkessa. Kun aloin pysyä paikallani, Plättä hyppäsi ensin putken yli ja meni sitten putkeen. Kokeiltiin kaikenlaista hetki, kunnes sain sen sinne jotenkin, kotiläksy nro2: umpiputket.

Jätettiin putki ja jatkettiin rataa. Meni ihan hyvin, yhdessä kohtaa sain oikeasti juosta ihan täysillä, mutta onnistuin, puomilla osui kontakteille vaikka tuli tosi vauhdilla. Sitten tuli kepit uudestaan, Plättä meni sisään hyvin ja tuli heti ulos(?). Ajattelin että se vain hölmöilee. Otettiin uusiksi ja meni ihan hyvin, sitten pitikin mennä putkeen puomin alla, se oli vähän hankalaa (kun taas hosuin). Putken jälkeen tuli hyppy, jonka takaa piti kääntää ja leijeröidä koira suoraan putkeen, jotta saa itse etumatkaa seuraavalle hypylle ja putkelle. Eka en ehtinyt, mutta kun ohjasin alun tarpeeksi kaukana koirasta niin onnistui ok. Sitten seuraava ongelma, hypyltä putkeen jonka suu oli noin 90 asteen kulmassa. En saannut Plättää millään kääntymään sinne, taas uusi juttu harjoiteltavaksi. Putken jälkeen oli välistäveto, johon piti aika paljon hidastaa, että sai koiran käännettyä.

Kun päästiin rata loppuun, ohjaaja sanoi että koira hyppää niskallaan, mutta vaikea sanoa onko muuttunut normaalista, kun ei ole aiemmin koiraa nähnyt radalla (eikä oikein kukaan muukaan katsojista). Vähän harmitti, olin tahkonut sillä koko radan läpi, ja sitten kuulen että se on ehkä jumissa eikä hyppää kunnolla ( ja edelleenkään mä en näe ohjatessani koiraa juuri yhtään...), kiva jos se olikin kipeä. Plättä on niin kiltti, eikä näytä kipua juuri koskaan (sterkan jälkeen ainoa mistä tiesin että se on kipeä oli se, että se vetäyty omiin oloihinsa, mitä ei tee normaalisti).

Pihalla näpäsin koiran läpi enkä huomannut mitään selvää kohtaa, takajalkojen lihakset ehkä vähän kireät? (Mutta kun en ole koirahieroja niin en saa oikein sanoa). Jäähdyteltiin, ja mentiin mökille yöksi, missä se ainakin juoksenteli ihan normaalisti.

Valmennus jatkui seuraavana päivänä luennolla kisajännityksestä. Ehkä tärkein pointti mitä jäi mieleen, oli että epäonnistumista on turha pelätä, ja keskyttäminen harmittaa enemmän kuin se hetken häpeä huonosta, mutta loppuun asti tehdystä suorituksesta. Useinhan epäonnistumiset on ohjaajan, ei koiran mokia.

Luennon jälkeen muut jatkoivat treenejä, itse en uskaltanut tehdä ratatreeniä eilisten kommenttien jälkeen. Tehtiin vähän sitä umpiputkea (onnistui joka kerta ilman ongelmia..), sitten koetin parilla suoralla esteellä katsoa Plätän hyppytekniikkaa, mutta en taaskaan nähnyt mitään, niin pyysin yhtä tuttua kentän laidalla katsomaan, ja hänkin sanoi ettei Plättä ojenna takajalkoja kunnolla hypätessä. En sitten tiedä oliko se autossa kököttäminen syy tähän jumiutumiseen, vai mikä, vaikka kuinka koetin lämmitellä koiran hyvin ja liikuttaa joka välissä. Mun auto on melko kylmä, jote ehkä olisi pitänyt siihen BOTin päälle laittaa joku lämmin takki vielä. Lisäksi se että Plättä jätti kepit kesken (tästäkin kuulin vasta sunnuntaina, että se liikkui kepeillä jotenkin niskallaan) ei ole normaalia, ja Plättä oli su aamuna muutenkin vähän turhan rauhallinen.

Nyt en edes pysty seuraamaan koiraa, se jäi Tampereelle kun tulin pariksi päiväksi Joensuuhun. Koetan nyt silti saada sille tälle viikolle hierojan siellä tai ensi viikoksi Helsinkiin. Inhottavaa jos mun pikku-Plätty on jostain kipeä :( Se on hierottu elokuussa, jolloin hieroja sanoi, että Plätällä tosi hyvä lihaskunto eikä suurempia jumeja ollut missään. Mutta siitäkin on jo 2kk, nyt olen kyllä laiminnonlyönnyt Plätän lihashuollon täysin! Toivon todella että kyseessä on vain joku lihasjumahdus eikä mitään pahempaa.

Viikonloput opit:
- Opettele pakkovalssi
- Opeta koiralle erilaiset putkikulmat
- Huolehdi koiran lihashuollosta!!!!

tokoa

Tänään pitkästä aikaa tokotreenit. Päivän aikataulut tosin vähän venähti, eka tein lisuritutkimuksia yli 4h iltapäivällä (mutta onneksi löytyi myös positiivisia näytteitä!), sitten äkkiä kotiin, koira matkaan ja vetämään arkitokotreenit. Sateessa ja harmaudessa arkitokoilijoita oli paikalla vain muutama, mutta oli ihan mukavaa, harjoiteltiin namialustan käyttöä.

Kun olin sitten jo tunnin seissyt sateessa, jatkettiin omilla treeneillä, aiheena liikkeiden välit. Eli että pitäisi myös treenata koiran olotilaa kisoissa liikkeiden välissä, vaikka niitä ei ihan suoraan arvostella, mutta se kuitenkin vaikuttaa kokosuoritukseen.

Ekaksi tehtiin paikkamakuu, menin auton taakse piiloon, Plätty nousi istumaan. Koira takaisin maahan, ja uudestaan piiloon (nyt olin siellä vain lyhyen aikaa), muuten ok, mutta ennakoi perusasennon. Sitten tehtiin lopuksi ihan lyhyitä paikkamakuita niin, että vapautin suoraan maasta, mutta vaadin kuitenkin koiran pysymään maassa vaikka tulin sen viereen.

Sitten vähän seuraamista, käännökset on taas vähän valahtaneet. Tein sitten namin kanssa, oli heti parempi. Lisää treeniä siis tähän...

Sitten siirryimme liikkeenvälimäisesti autolle hakemaan ruutumerkit, se meni hyvin, Plättä kuitenkin luonnollisesti tarjoaa kontaktia ja käveli vieressä nätisti. Hankaluuksia aiheutti paikallapysyminen silloin kun ohjaaja antoi jotain neuvoja (mutta koiralla oli niin pitkä päivä yksinään kotona, että voin vaan syyttää itseäni).

Lopuksi treenattiin ruutua. Olen joskus aloittanut sen niin, että laitan ruutuun namialustan, mutta nyt kuulin että paljon parempi on tehdä näyttöruutuja, eli joku käy näyttämässä ruudun paikan, ja sitten lähetän koiran sinne. Palkkasin heti kun oli oikeassa kohtaa. Plättä vähän edelleen etsi nameja, mutta meni just oikeaan kohtaan ruutua. Oli niin kiva liike, että lopetettiin sitten siihen (ja aloin olla aika märkä ja kylmissäni, koirasta ei virta olisi vielä loppunut...)

Huomenna onkin neuron ja oftalmologian tentti, sen jälkeen onkin viikon loma, joka menee retkeillessä ympäri Suomea.

agia

Perjantaina alkoi talven hallitreenit. Päästiin ekaa kertaa treenaamaan uuden seuramme viime talvena rakennettuun (LÄMMITETTYYN!) halliin. Ryhmä on vain joka toinen viikko, eli pelkäksi treeniksi se ei riitä, mutta hyvä saada aina parin viikon välein kommentteja, mihin pitäisi omissa treeneissä keskittyä.

Plättä oli "hieman" innoissaan päästessään pitkästä aikaa radalle, ja minä taas jotenkin vähän jäässä. Eli ei kovin hyvä yhdistelmä. Rata oli kiva, helppoja kohtia mutta myös vaikeita pyörityksiä. Sain noottia siitä, että jäädyn välillä paikalleni vaikka pitäisi jo juosta eteenpäin, välillä taas en saa mennä turhan lähelle esteitä ohjaamaan, vaan välimatkaa koiraan pitäisi lisätä, se kyllä osaa. Plättä tiputteli rimoja pariin otteeseen, mutta se johtui juuri siitä, että työnsin sen liian läheltä hyppyyn, kun olisi pitänyt antaa koiran hypätä kaeumpaa. Suorasta putkesta tiukka 90 asteen käännös aiheutti myös hankaluuksia, siinä ei riittänyt että huusin koiran nimeä sen ollessa putkessa, vaan piti mennä lähemmäs putken suuta kääntämään, minkä jälkeen päästiin yhdessä oikeaan suuntaan.

Lopuksi otettiin puomia yksittäin (radalla oli vain keinu), Plättä hyppää taas ylösnousukontaktin yli :( Omasta mielestäni (ja ohjaaja oli samaa mieltä) ei ollut järkeä alkaa pysäyttämään sitä kontaktille kun nyt pitäisi muutenkin treenata vauhtia, joten harjoiteltiin suhinalla hidastamista. Se toimi ihan hyvin, mutta huomasin myös että itse en kyllä kerkeä nähdä kontakteja, eli tarvitsen apuohjaajan tai edes kameran tarkistamaan osuuko koira siihen vai ei. (Omasta mielestäni siis ei osunut suhinallakaan, mutta silloin ohjaaja sanoi että osui hyvin..)

Ensi viikolla ajattelin vielä mennä ulkokentälle treenamaan kontakteja, ja viikonloppuna meillä on Lempäälässä agivalmennus. Huippua! :)

onnistumisia ja epäonnistumisia

Kuva kesä-12

Plätän tassun haava alkaa olla jo lähes parantunut, joten suunnattiin tänään tokotreeneihin. Ekaksi paikkamakuu, olin "puoliksi piilossa" aidan takana, meni ok, tosin tuli vasta tokalla käskyllä peruasentoon, joten tehtiin niitä pari vielä lisää.

Sitten vauhtiluoksetuloa, palkkasin heittämällä lelun vauhdissa. Näitä muutamia, sitten puunkiertoa+pysäytys vauhdissa, sekin sujui hyvin. Lopulta uskalsin kokeilla luoksetuloa stopilla, ja SE ONNISTUI TÄYDELLISESTI! Tämän jälkeen vielä yksi vauhtiluoksetulo ilman stoppia, joka ok.

Sitten harjoiteltiin vähän kaukokäskyjen vaihtoja. Olen siis vielä ihan koiran edessä ja harjoitellaan vasta liikerataa. Maahan-istu vaihdot on hyvät, samoin istu-seiso ja maasta-seiso. Mutta seisomisesta istuminen ja maahanmeno vaatii vielä treeniä. Koiralla oli muutenkin vähän ehkä liikaa virtaa sairasloman jäljiltä tälläiseen liikkeeseen.

Sitten ikuinen murhekryyni, nouto! Saan tällä hetkellä koiralle kapulan suuhun kun se istuu mun edessä, mutta silloin se mälväilee. Kun taas annan sen vähän taistella kapulasta, pito on superhyvä. Kysyin sitten ohjaajalta miten jatkan tästä (isoin ongelma on siis, että itse noudossa sylkäisee kapulan pois suusta ennen kuin tuo sen mulle asti, joten siksi TAAS on palattu taaksepäin). Ohjaaja sitten ehdotti, että mentäisiin vielä taaksepäin, ja naksuttelisin koiralle siitä, että se ensin katsoo kapulaa, sitten koko ajan vaadin vähän enemmän niin, että koira itsenäisesti nostaisi kapulan lattialta mun käteen. Naksutin on ollut periaatteessa käytössä jo vuosia, mutta en ole opettanut sillä kyllä yhtään liikettä, jotenkin tuntuu etten oikein osaa käyttää sitä.

Noutomasennuksessa lähdin treeneistä, mutta kotona koetin heti tätä naksuttelua. Naksutus siis aina, kun koira edes vilkaisee kapulaa (otin vielä ohjatun noudon kapulan käyttöön, se on kivan kevyt ja helppo nostaa). Lopputulos oli, että Plättä tuijotti tiivistii naksutinta ja kuolasi, mutta ei kyllä tarjonnut mitään kapulaan suuntaan päinkään parin ekan vilkaisun jälkeen. En sitten tiedä olenko kuitenkin liian hidas palkkaamaan edes siitä vilkaisusta, vai olenko onnistunut kouluttamaan koirani niin totaalisesti käskyjä odottavaksi, ettei se osaa omatoimisesti tarjota yhtään mitään. Lopulta vähän kädellä näytin kapulaa, ja kun se seurasi kättä ja katsoi kapulaa niin palkkasin siitä, mikä ei kyllä auttanut tiiviiseen naksuttimen tuijotukseen yhtään. EN KÄSITÄ! Mä oon kohta kokeillut noutoon kaikki mahdolliset ja mahdottomat keinot ja ei suju. Lelut ja pallot Plättä kyllä tuo kivasti oikeaan asentoon mulle asti, eikä tipauta ilman käskyä, mutta puukapula on jotenkin ihan mahdoton. Toko on varsin typerä laji, miksi ihmeessä tahkon aina vaan näitä samoja juttuja?????

Onneksi kun tuo tassu alkaa olla parempi päästään taas agilityn pariin, huh! Agilitystä saa sentään onnistumisen fiiliksiä ja se on aina kivaa <3 Talvitreenitkin on turvattu, päästiin HSKH:n ryhmään joka toinen viikko (harmi vain kun treenit on perjantaisin, eli jos olen Joensuussa en pääse sinne), lisäksi H&S lupasi ottaa meitä heidän hallille mukaan treenaamaan. Koetin jo katsella 3-luokan ekoja kisoja, nyt su olisi ollut oman seuran kisat, mutta en uskaltanut tuon tassun takia ilmottautua sinne vielä. Tosi huonosti menee kisakalenteri, kun mulla on vapaa viikonloppu ja olen pk-seudulla kisoja ei ole, mutta kun on sovittu muuta niin sitten on varmasti kisat.

Nyt varmaan nukkumaan, huomenna on heti kahdeksalta ihana pieneläintensisätautien tentti...

pieleen mennyt viikko

Viime viikko meni ihan penkin alle :( Ensin maanantaina selviää, että meidän pitää tehdä keskiviikoksi ryhmätyö, ja ainoa aika oikeastaan tehdä se on tiistai iltapäivä. No, ryhmätyö selvitettiin kunnialla läpi, ja illaksi menin töihin. Töissä oli hieman kurkku kipeä ja niiskutin vähän, perussyksy meininkiä. Keskiviikko aamuna olin niin kauheassa flunssassa, etten päässyt sängystä ylös :( Iltapäivällä olisi ollut pakollista koulua, jonne en selvinnyt ja nyt saan tästä hyvästä tehdä 2 sivuisen esseen aiheeseen liittyen.

Torstaina oli pakko sitten lähteä villapaita päällä liikenteeseen, aamuksi kouluun ja iltapäiväksi tutkimaan lisensiaatin tutkielmani näytteitä. Viikon positiivinen hetki olikin sitten mikroskoopin äärellä niiskuttaessa, kun vihdoin löysin ekat positiiviset näytteet! jee! Koska olin kuitenkin vielä vähän kipeä, sain tuuraajan vetämään mun arkitoko treenit, enkä mennyt koiran kanssa edes meidän oman ryhmän tokotreeneihin, ajattelin että epäreilua koiraa kohtaan mennä sinne aivot ihan jäässä vaatimaan siltä hyviä suorituksia. Olisi kyllä pitänyt mennä.. Tokotreenien sijaan menin juoksuttamaan Plättää lähimetsään, ja siellä riekkuessaan se sai tassuun noin 1 cm pituisen haavan. Koska menetän aina kaiken loogisen ja järkevän ajattelukykyni kun oma eläimeni sairastuu, olin jo melkein lähdössä sen kanssa päivystykseen, kunnes sitten tajusin että noin pieni haava tuskin tarvitsee tikkejä, anturahaavaa on muutenkin vaikea pitää puhtaana. (Samalla kyllä pohdin josko se saa sepsiksen haavan kautta, olen kyllä ahkerasti puhdistanut sitä betadinella).

Viikonlopuksi puksuteltiin Plätyn kanssa Joensuuhun. Siellä onneksi oli kivaa, vaikka laiskottelin paljon ja jäi kaikki hommat tekemättä. Haava näyttää ihan hyvältä, putsailua jatketaan ja rajoitettua liikuntaa :( Toivottavasti tämä viikko sujuu vähän paremmin!!!

Loppuun vielä mainos mun kanitutkimuksesta, jos tänne blogiin joskus eksyy joku joka ei siitä jo tiedä! :)

KUNINKUUSLUOKKAAN!!

Eilen(15.9) oltiin Ojangossa Batin syyskisoissa. Olin ilmottautunut kahdelle radalle kolmesta, koska iltapäivällä itselläni oli muuta menoa. Muutenkin meinasi unohtua koko kisailmo, muistin 10min ennen ilmottautumisen sulkeutumista laittaa ilmottautumisen menemään ;) Tuomarina oli Tuija Kokkonen ja eka rata hyppis. Kisat olivat vähän myöhässä, joten tajusin etten välttämättä kerkeä jäädä sille tokalle radalle ollenkaan. Rata oli ihan mukava, sai kyllä juosta aika kovaa, ja muutama hankala kohta, mutta ei mitään mitä Plättä ei osaisi. Alku meni tosi hyvin, kepeille tosin en taaskaan uskaltanut jättää koira yksin vaan hipsuttelin siinä vieressä. Keppien jälkeen välistäveto meni hyvin, siinä monella tuli virhe. Viimeisillä esteillä ennen loppusuoraa piti tehdä sellainen kiemurajuttu, olin keksinyt siihen hienon kieputus kuvion, joka onnistuessaan olisi tosi nopea, monet muut näyttivät tekevän käännökset valsseilla. Kieputuksen ekan esteen jälkeen mulle vain tuli totaalinen black out, enkä muistanut kuvioita saatika seuraavaa estettä. Onneksi kuitenkin sain koiran oikean esteen yli oikeaan suuntaan tekemällä sen valssin minkä kaikki muutkin teki siihen. Sitten loppusuoraa maaliin ja ilman virheitä! Kisaajia oli vain 18, joten käsittääkseni oli siis vain 4 LUVAa jaossa. Nollia ei kuitenkaan tainnut juurikaan tulla, ja Plättä pulleroinen voitti koko luokan saaden samalla SERTin ja menolipun agilityn kuninkuusluokkaan (eli maksi-3)!!!

Ohjaaja oli tulokseen kyllä erittäin tyytyväinen (varsinkin kun itse mokasin ne syyskabat ihan totaalisesti). Nyt kyllä vasta alkoi oikein urakalla jännittää tulevat kisat, 3-luokassa kun on sitten kaikki parhaat koirakot. Tein myös laskelmia meidän urasta kaikille epätoivoisille agilitynharrastajille, 1-luokassa startteja oli yhteensä 36kpl, joista 61% hylkyjä, 2-luokassa 15 starttia ja hylkyjä enää (vain) 29% :). Meillä ei ole mitään treenipaikkaa/ryhmää talveksi, pitää nyt varmaan alkaa sellaista järjestää mahdollisimman pian. Plätän kanssa agility on kyllä tällä hetkellä todella kivaa, siitä on tullut niin varma koira, nyt ei tarvitse treenata muuta kuin hienosäätöä (esim. tiukempia kaarroksia ja nopeampia kontakteja).

treenejä

Syyskabat meni ihan penkin alle, kaksi ekaa rataa söhläsi ohjaaja, kolmannella koira törmäsi keppeihin (sekin ehkä mun moka, olisi varmaan pitänyt hidastaa sitä vähän ennen?). Eipä ole tuollaista virhettä ennen tehty, no nähtiinpä sekin. Ekalla radalla mönkään meni putki-A erottelu, putkihullu koirani meni A:lle, kun vaihtoehtona oli putki?? Mutta luultavasti en siis itse ohjannut kyseistä kohtaa kovin hyvin.

Viime ma belgitreenit Viikin pellolla (siis paikalla oli kaksi belgiä ja yksi shapendoes :) ). Tein Plätälle paikkamakuuta niin, että toinen teki luoksetuloa mun ja koiran välistä. Se meni vielä ok, mutta jossain välissä kun tehtiin ryhmäpaikkamakuuta Plättä heivasi takapään vinoon. Korjaus ja uusi suoritus.

Tehtiin myös luoksetulon stoppia, sitä ei ole treenattu ennen. Alkoi melkein heti ennakoimaan ja hiippailemaan bortsutyylillä. Sitten koetin vain ottaa läpijuoksuja, että ei ennakoisi. Tehtiin pari kertaa stoppi ihan vaan muusta hääräilystä, se onnistui ok.

Kokeilin sitten noutoa 3kk tauon jälkeen, ja eihän se suju... Juoksee vielä kapulalle jotenkuten, mutta sylkee sen sitten pois palautuksessa, palkkasin ihan vääristä jne. Tehtiin sitten vähän pitoharjoituksia, vaikka tuli kyllä olo että jätetään tää toko ja tottis harrastus kokonaan, en vaan jaksa tahkoa näitä samoja asioita aina vaan kun mikään ei suju. Ainoa mitä olen jaksanut treenata kotona on kaukokäskyjen vaihdot, että aina ennen Plätän iltaruokaa tehdään muutama liikerata istu-maahan-seiso sekalaisessa järjestyksessä. Seisominen alkaa olla tosi hyvä, istuminen saisi olla topakampi ja siinä välillä liikkuu kaikki tassut. Vire on ainakin hyvä kun ruokakippo valmiina odottamassa.

Tiistaina canicross-lenkki, tosin loppuajaksi päästin koiran vapaaksi metsään. Metsälenkkejä on tullut tehtyä aika paljon kun siellä on kivaa kävellä ja Plättä on saannut uuden ihanan spanieliystävän juoksukaveriksi.

Tänään (su) Ojangossa agilityä. En tehnyt muuta suunnitelmaa, kuin että kontakteja paljon. Laitoin puomille namialustan, mutta siinä ei joka kerralla ollut namia. Kontaktit (puomi+A) sujui tosi hyvin. Yhdessä kohtaa rataa teki aina AIVAN liian pitkän kaarroksen hypyn jälkeen, se saatiin pois kun ohjasin paremmin. Harjoittelin myös jaakotusta, sillä tosiaan saa koiran kääntymään tosi hyvin oikeaan suuntaan, jotenkin vain hirvittää sitä alkaa tehdä kisossa, joudun vielä ajattelemaan ohjauksessa niin paljon. Lisää treeniä siis vaan, että saisin liikkeen yhtä hyvin selkärankaan kuin jonku valssin.

Koulua on ollut kaksi viikkoa, ja oon jo ihan poikki siitä! Luentojen kertaus tavoite on lähes pitänyt (viikonloppuna vähän jouduin kirimään), liikuntatavoite ei ole täyttynyt ihan joka päivä, mutta yritetty on ainakin! (Eilen olin bodycombatissa, siinä tuli varmasti kahden päivän tavoite täyteen ...)