maanantai 22. lokakuuta 2012

a-a-a- aksaa ja lihasongelmia

Viikonloppu meni agilityn merkeissä. Viime viikko oli koulun osalta aika kiireinen (4 päivää oftalmologiaa ja tentti heti pe), niin ei päästy omatoimisesti treenaamaan kuin vain perjantaina. Koska viime treeneissä meillä oli kontaktiongelmia, tehtiin oikeastaan vain niitä muutaman hypyn kautta, treenikaveri katsoi ylösmenot. A:lla ei ongelmia, osui hyvin ylösmenolle ja pysähtyi alas, eikä juurikaan edes himmaillut. Puomilla sitten alkoi ylösnmenon yli hyppely, erityisesti kun laitoin loppuun namialusta. "Suhinalla", sain kuitenkin hidastettua sen verran, että osui myös hyvin ylösmenolle, puomilla alastulo on ok.

Lauantaina kävin ensin kaninäyttelyssä, sitten lähdettiin Best-In Areenalle agilityvalmennukseen. Olin luvannut ottaa geenitutkimusverinäytteitä samalla, joten olin paikalla jo puolenpäivän aikaan (meidän ryhmän piti aloittaa kello 17.00). Käytin Plättää kuitenkin usealla pienellä lenkillä päivän aikana, ettei se joutuisi kököttämään autossa koko päivää ja sillä oli BOT-loimi päällä.

Aikataulut kuitenkin venähtivät, joten meidän ryhmä aloitti vasta joskus klo 19.00 aikaan. Ohjaajana toimi Anne Huittinen. Rata oli reilun 30 esteen rata, jossa oli meille monta hankalaa kohtaa. Ensimmäinen oli pakkovalssi 3.esteelle, mä en vain osannut odottaa koiraa tarpeeksi, aloin hosua. Myöhemmin tosin tajusin, että meille ehkä helpompi ratkaisu olisi ollut takaakierto. Mutta pakko se pakkovalssikin on joskus opetella! (Kotiläksy nro1: pakkovalssi). Sitten rata meni ihan hyvin, kaksi putkea, takaakierto, kepit, hyppy, takaakierto, sylkkäri, hyppy ja putkeen, jonka pää oli piilossa ja ihan seinän vieressä. Putki olikin kunnon kompastuskivi! Aluksi hosuin taas itse, ohjaaja sanoi että pysy paikallasi, ja siirry vasta kun koira on putkessa. Kun aloin pysyä paikallani, Plättä hyppäsi ensin putken yli ja meni sitten putkeen. Kokeiltiin kaikenlaista hetki, kunnes sain sen sinne jotenkin, kotiläksy nro2: umpiputket.

Jätettiin putki ja jatkettiin rataa. Meni ihan hyvin, yhdessä kohtaa sain oikeasti juosta ihan täysillä, mutta onnistuin, puomilla osui kontakteille vaikka tuli tosi vauhdilla. Sitten tuli kepit uudestaan, Plättä meni sisään hyvin ja tuli heti ulos(?). Ajattelin että se vain hölmöilee. Otettiin uusiksi ja meni ihan hyvin, sitten pitikin mennä putkeen puomin alla, se oli vähän hankalaa (kun taas hosuin). Putken jälkeen tuli hyppy, jonka takaa piti kääntää ja leijeröidä koira suoraan putkeen, jotta saa itse etumatkaa seuraavalle hypylle ja putkelle. Eka en ehtinyt, mutta kun ohjasin alun tarpeeksi kaukana koirasta niin onnistui ok. Sitten seuraava ongelma, hypyltä putkeen jonka suu oli noin 90 asteen kulmassa. En saannut Plättää millään kääntymään sinne, taas uusi juttu harjoiteltavaksi. Putken jälkeen oli välistäveto, johon piti aika paljon hidastaa, että sai koiran käännettyä.

Kun päästiin rata loppuun, ohjaaja sanoi että koira hyppää niskallaan, mutta vaikea sanoa onko muuttunut normaalista, kun ei ole aiemmin koiraa nähnyt radalla (eikä oikein kukaan muukaan katsojista). Vähän harmitti, olin tahkonut sillä koko radan läpi, ja sitten kuulen että se on ehkä jumissa eikä hyppää kunnolla ( ja edelleenkään mä en näe ohjatessani koiraa juuri yhtään...), kiva jos se olikin kipeä. Plättä on niin kiltti, eikä näytä kipua juuri koskaan (sterkan jälkeen ainoa mistä tiesin että se on kipeä oli se, että se vetäyty omiin oloihinsa, mitä ei tee normaalisti).

Pihalla näpäsin koiran läpi enkä huomannut mitään selvää kohtaa, takajalkojen lihakset ehkä vähän kireät? (Mutta kun en ole koirahieroja niin en saa oikein sanoa). Jäähdyteltiin, ja mentiin mökille yöksi, missä se ainakin juoksenteli ihan normaalisti.

Valmennus jatkui seuraavana päivänä luennolla kisajännityksestä. Ehkä tärkein pointti mitä jäi mieleen, oli että epäonnistumista on turha pelätä, ja keskyttäminen harmittaa enemmän kuin se hetken häpeä huonosta, mutta loppuun asti tehdystä suorituksesta. Useinhan epäonnistumiset on ohjaajan, ei koiran mokia.

Luennon jälkeen muut jatkoivat treenejä, itse en uskaltanut tehdä ratatreeniä eilisten kommenttien jälkeen. Tehtiin vähän sitä umpiputkea (onnistui joka kerta ilman ongelmia..), sitten koetin parilla suoralla esteellä katsoa Plätän hyppytekniikkaa, mutta en taaskaan nähnyt mitään, niin pyysin yhtä tuttua kentän laidalla katsomaan, ja hänkin sanoi ettei Plättä ojenna takajalkoja kunnolla hypätessä. En sitten tiedä oliko se autossa kököttäminen syy tähän jumiutumiseen, vai mikä, vaikka kuinka koetin lämmitellä koiran hyvin ja liikuttaa joka välissä. Mun auto on melko kylmä, jote ehkä olisi pitänyt siihen BOTin päälle laittaa joku lämmin takki vielä. Lisäksi se että Plättä jätti kepit kesken (tästäkin kuulin vasta sunnuntaina, että se liikkui kepeillä jotenkin niskallaan) ei ole normaalia, ja Plättä oli su aamuna muutenkin vähän turhan rauhallinen.

Nyt en edes pysty seuraamaan koiraa, se jäi Tampereelle kun tulin pariksi päiväksi Joensuuhun. Koetan nyt silti saada sille tälle viikolle hierojan siellä tai ensi viikoksi Helsinkiin. Inhottavaa jos mun pikku-Plätty on jostain kipeä :( Se on hierottu elokuussa, jolloin hieroja sanoi, että Plätällä tosi hyvä lihaskunto eikä suurempia jumeja ollut missään. Mutta siitäkin on jo 2kk, nyt olen kyllä laiminnonlyönnyt Plätän lihashuollon täysin! Toivon todella että kyseessä on vain joku lihasjumahdus eikä mitään pahempaa.

Viikonloput opit:
- Opettele pakkovalssi
- Opeta koiralle erilaiset putkikulmat
- Huolehdi koiran lihashuollosta!!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti