mitä tulikaan tehtyä 2011? (osa 1)

Lueskelin muiden blogeja, ja monet ovat tehneet koosteen vuodesta 2011. Aloin sitten miettiä kulunutta vuotta ja voi kamala miten vaikeaa on muistaa vuoden takaisia asioita! Joten päätin nyt tehdä itsellenikin koosteen tästä vuodesta, seuraavan kerran kun iskee black out, niin on sitten joku paikka mistä tarkistaa :)

sonnivasikka Höttiäinen

Vuosi 2011 alkoi navettaharjoittelussa lypsykarjatilalla. Meidän täytyy koulussa suorittaa kaksi viikkoa harjoittelua sikalassa ja toisen kaksi navetassa. Tälläiselle superkaupunkilaiselle kuin minä maatilalla elämäminen oli todella avartava kokemus, ja kunnioitus kaikkia maanviljelijöitä kohtaan nousi 100%, niin rankkaa hommaa maatilan pyörittäminen kyllä on. Joka ikinen aamu (klo 6.00) on noustava lypsämään, oli joulu tai sunnuntai tai mikä ihan päivä vaan. Lehmät olivat todella kivoja, tosin onneksi isäntä opasti hyvin ketkä ovat kilttejä ja antavat kenen tahansa lypsää ja keiden kanssa saa olla tarkempi, ettei tule sorkasta iskua.

Poikaystäväni muutti kevääksi töihin Mikkeliin, joten siellä tuli vierailtua kevään aikana muutamaan otteeseen. Koulussa alkoi elinpatologia, joka oli nimestään huolimatta aika tylsää, ja koko eläinlääkisurani mielenkiintoisin kurssi olikin parasitologia ( =matoja), vaikka luulin aluksi inhoavani sitä. Kertoo kyllä hyvin miten suuri vaikutus luennoitsijoilla voi olla opiskelijoiden mielenkiintoon.

Plätän kanssa aloittelimme agilityssä kisauraa, mutta ennen sitä halusin teettää sille viralliset terveystutkimukset. Järjestin sitten koulumme koirakerholle joukkokuvauksen Mevettiin, jossa Plätältä kuvattiin lonkat ja kyynärät, ja tutkittiin polvet ja silmät. Muut tulokset olivat terveet ( silmät ok, polvet 0/0, kyynärät 0/0), mutta lonkat liian matalien lonkkamaljojen takia C/B. Aluksi muserruin täysin tästä tuloksesta, ja mietin tekeväni Plätästä kotikoiran, mutta sitten kaikki puhuivat minut järkiini, nivelet olivat täysin puhtaat eikä koira oireile mitenkään, joten miksi lopettaa harrastus sen takia? Joten harrastusuraa jatkettiin, mutta koetin olla entistä tarkempi alku-ja loppulämmittelyiden suhteen, sekä tarkkailla koiraa tarkemmin, ettei sillä ala tulla mitään oirehtimisia.

Plätyn lonkat c/b

Plätyn kyynärät 0/0

Kisaura alkoikin lupaavasti, tokista virallisista kisoista heti ensimmäinen LUVA ja toinen LUVA tulikin heti maaliskuun alussa. Sitten menin juoksulenkille liukkaalla kelillä ja polveni tuli äärettömän kipeäksi ja koko kevät menikin sitä parannellessa, jouduin jopa lopettamaan agitreenit itseni osalta (koira onneksi sai jatkaa lainaohjaajien kanssa) ja oikeasti LEPÄÄMÄÄN kunnolla, että polvi alkoi paranemaan. Polvi kyllä myös tutkittiin ja rtg-kuvattiin, mutta mitään siitä ei löytynyt, joten luultavasti se oli vain tulehtunut. En vain osaa olla paikoillani, siksi varmaan paraneminen venähtyi, kun heti kun polvi oli parempi lähdin treenaamaan ja taas se kipeytyi uusiksi. Sen siitä saa kun huolehtii koiran jaloista enemmän kuin omistaan...

Ekat epäviralliset tokokisat! 

Koulussa oli keväällä hirveästi tenttejä, täytyi vain painaa mentaliteetilla yksi tentti kerrallaan, eikä musertua työmäärän alle. Lueskelin tentteihin koulun kirjastolla, mikä oikeasti oli paaaljon tehokkaampaa kuin kotona, ja ihme ja kumma, en KOKO lukuvuoden aikana joutunut yhteenkään uusintenttiin! Tämä olikin neljän yliopistovuoteni aikana ensimmäinen kerta kun näin kävi.

Maaliskuussa onneksi kerkesin koulupaineiden alta karata kaveri luokse viikonlopuksi Tukholmaan, mikä oli huippua :)

Islanninhevosia <3

Toukokuussa sitten uskaltauduin jatkamaan agiuraa, treenit eikä kisatkaan oikeen sujuneet, tauko ei tehnyt meille yhtään hyvää. Plättä kävi myös luonnetestissä toukokuussa, siitä onkin oma postaus tehtynä.

Kesäksi vaihdoin maisemaa Pohjois-Karjalaan pieneläinklinikalle töihin. Koira vietti suurimman osan kesästä mökkeillen tai vanhempieni luona, eikä hirveästi tehty mitään, vähän käytiin kentällä humputtelemassa välillä.

mulla oli melkoisen punaiset hiukset

Tulipas tätä tekstiä, ja juttua vielä riittäisi, taidan jatkaa syksyn osalta toisella kertaa!

möllitoko kisat ja vähän agia

Viime viikolla oli räntäsateessa meidän tokoryhmän leikkimieliset kisat. Koska olen ollut todella laiska treenaamaan tokon hyppyä, käytiin edellisenä päivänä kavereiden kanssa koululla vähän hyppimässä. Plätälle on edelleen vähän vaikeaa se, että sen pitää AIVAN yksin lähteä sinne hyppyyn, ja sitten pysäytys välillä myös unohtuu. Lopuksi sain pari tosi kivaa suoritusta, koira kääntyi jo oikeastaan ilmassa ja pysyi paikallaan niin kauan kun tarvitsi.

Kisoihin siis! Sää oli aivan hirveä, ja tietenkin olimme ulkona. Tässä liikkeet ja kommentit (meidän ohjaaja oli tuomarina ja hän oli vähän lepsu pisteiden kanssa, toisaalta ihan kiva ettei tätä nyt tehty niin tosissaan).

Luoksepäästävyys: 10, ei ongelmia, tosin Plättä ei oikein millään pysy istumassa vaan nousee seisomaan, mutta se ei kai ilmeisesti ole ongelma.

Paikallamakuu: 9, en enää muista mikä unohtui, musta meni tosi hyvin. Yksi koira lähti rivistä juoksemaan, Plättä pysyi paikallaan.

Seuraaminen: 10, tein ilman hihnaa, monta käännöstä ja juoksuosuus, kaikki oli ok, käännökset toki saisi vielä terävöityä. Ei tarvinnut käskeä kertaakaan uusiksi, jes!

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8, muuten jees, mutta annoin itse liikaa apua liikkeellä. Tosin olin unohtanut koko liikkeen, enkä tiennyt meneenkö maahan, niin ajattelin tehdä mielummin varman päälle, olisi varmaan mennyt myös ilman niin suuria apuja.

Luoksetulo: 9, taas autoin vahingossa vähän kädellä. Käskytin luoksetulon suoraan sivulle, ja vitsit tuo koira osaa sen hyvin. Ehkä luovun pk-haaveista, koska tokossa luoksetulossa ei mitään ongelmaa, kun saa tulla suoraan sivulle eikä tarvi tulla eteen.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9,5 Musta oli hieman vino, mutta tuomarin mielestä suora. Mutta minukset meni, kun käskytin sivulle kahdesti, koska ekalla kertaa valui o i k e i n hitaasti istumaan. Tästä olisi oikeissa kisoissa sakotettu enemmän.

Estehyppy: 0, ekaksi ei meinannut hypätä, avustin kädellä, sitten olin unohtanut meidän hihnan siihen esteen viereen, joten ei pysähtynyt vaan tuli esteen ohi haistelemaan sitä. Hups. Sain onneksi ottaa uusiksi ( siis kun pisteet oli jo menetetty) sitten oli ok, mutta lähtö hypylle vielä epävarma. Pitäisikö niitä liikkeitä ehkä treenatakin muutenkin kuin edellisenä päivänä?

Kokonaisvaikutelma 9,5, yhteispisteet 148,5 ja 1-tulos olisi silti tullut yhdestä nollasta huolimatta. Olin itse tosi tyytyväinen, en palkannut liikkeiden välillä ja kaikki tehtiin niinkuin oikeissa kisoissa, Plättä keskittyi ja teki tosi hyvin, tunnetusti vain itse mokailen. Innostus oikeisiin toko kisoihin syttyi myös, ainakin sen TK1 verran. Nämä oli meidän tokat möllitokokisat, ja kivaa huomata, että tokossa en jännitä yhtään, koska mulla ei ole siinä mitään tavoitteita. Agilityssä aina ajattelen, että tuloksia on PAKKO saada.

Agilitykuulumiset vielä lopuksi. Oltiin pari viikkoa sitten Hyvinkäällä kisoissa, helpot radat. Ekalla radalla keskityin saamaan hyvän puomin kontaktin, mikä onnistui superhyvin. Sitten unohdin ohjata koiraa ja se meni yhden esteen väärinpäin, muuten rata oli tosi hyvä, mutta HYL siitä sitten tuli. Toka rata oli vähän vaativampi, mutta keskityin tekemään vauhdissa vaativat käännöset ja muut meni hyvin. Sitten A:lta oli suora linja pituudelle, unohdin käskeä ja Plättä pysähtyi ennen estettä, ja kielto. Sitten vielä myöhemmin käskin putkeen liian myöhään, ja toinen kielto. Tulos -10vp ja suuri harmitus, koska radan TODELLA vaikeat kohdat meni hyvin, mutta sitten suorat linjat ei vaan voi onnistua. Radoista on videot kamerassa, jonka unohdin Joensuuhun, täytyy katsoa ensi viikolla jos kehtaan ne julkaista.

Eilen oli varmaan tämän vuoden vikat agitreenit, kun lähden ensi viikoksi teurastamoharjoitteluun Outokumpuun. Kaverin auto ja mun kännykkä hajosi matkalla treeneihin, mutta oltiin lopulta vain 15min myöhässä. Meillä ei ollut ohjaajaa, joka kuitenkin oli meille kehittänyt radan. Viime viikolla todettiin ohjaajan kanssa, että Plättä tarvii enemmän irtoamistreeniä kepeille ja kontakteille, joten laitoin kontakteille namialustat, ja ne toimii tosi hyvin, menee aivan täysiä loppuun asti hienoon 2on2off-asentoon, ja lähtee vasta "vapaa" käskyllä jatkamaan. Plättä on koulutettu namialustoilla, mutta olen jättänyt ne pois "kun se osaa jo", tuloksena koira joka himmailee koko kontaktin loppupään, eikä oikein tiedä missä pysähdytään. Tällä paluulla namialustoille koetan nyt vahvistaa sitä oikeaa pysähdyspaikkaa, ja hyvin nyt näyttää toimivan. Rata oli aika vauhdikas, muuten meni hyvin, mutta lopussa tuli ongelmaksi, että kepeille olisi pitänyt jättää koiraa enemmän, jotta olisin kerennyt valmiiksi seuraavalle esteelle. Tämä taas johti siihen, että Plättä jätti kepeista viimeisen välin menemättä, ääh! Miksi aina kaikki on niin vaikeaa, toisaalta oma syy, kun en ole tarpeeksi vahvistanut itsenäistä keppien suoritusta. Täytyy kaivaa omat kepit kaapin pohjalta vielä ennen lumen tuloa, ja alkaa treenaamaan. Harjoittelu nyt tosin sotkee vähän kuvioita.

Huomenna on vika työpäivä tänä vuonna ja sitten lähden hoitamaan mummon koiria, vanhapappa Sepiä ja seköpää Viltsua pariksi päiväksi Kouvolaan, jee! Kuulemma serkkuni on leiponut oikein kakun, tuplajee!

Haaste

Sofi oli muistanut mua haasteella, kiitoksia! En ole koskaan ennen tälläiseen osallistunut, nyt siis oli pakko koettaa ( koska rakastan puhua itsestäni) Pelisäännöt ovat seuraavanlaiset:

Tunnuksen saaneen pitää;
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään


Koska tää alkaa olla jo vanha juttu ja kiertänyt monissa blogeissa, en keksi kyllä millään kahdeksaa bloggaajaa. Mutta haaste menee Lauralle, Kajsalle, Lealle ja Hannalle :) 


Nyt siis ne kahdeksan random faktaa: 


1. Olen aina myöhässä ja ihan kaikkialta, mutta VIHAAN odottaa muita, jotka ovat sovitusta tapaamisesta myöhässä. Kun olin aupairina, me muutamat suomalaisaupairit olimme kaikki aina tasaisesti saman verran myöhässä, eli ketään ei haitannut ( eli jos sovittiin että nähdään 15.30, niin kaikki tulivat paikalle 15.45). Tosin sitten kun joukossa olikin joku aikautaulussa pysyvä, niin hän ei ehkä ollut myöhästelyistä yhtä innoissan ;)


2. Voisin elää pelkällä jäätelöllä kesät ja talvet, en ole koskaan vielä maistanut jäätelöä josta en olisi tykännyt. 


3. Kun aloitin eläinlääkiksen halusin hoitaa koiria ja hevosia, tällä hetkellä eniten kiinnostaa lehmät, siat ja eksoottiset eläimet (esim. kanit ja kamelit). Saa nähdä mikä musta lopulta isona tulee :) ( Kissat eivät ole missään vaiheessa päässeet listalle, ja tulevat sieltä pysymäänkin poissa. Tykkään kissoista niin kauan kun riittää että silitän niitä, en halua kissoja potilaiksi koska ne eivät ikinä ole eläinlääkäreiden ystäviä)


4. En ole ikinä halunnut omaa koiraa, ja Plätänkin sain ylioppilaslahjaksi ( jonka jälkeen dumppasin sen mummolle hoitoon vuodeksi kun olin ulkomailla). Kun Plättä lähti mun mukaan Kuopioon, siitä piti tulla vain lenkkikaveri, jonka kanssa joskus käydään näyttelyssä, enkä oikeasti tiennyt siinä vaiheessa koiran koulutuksesta yhtään mitään, vaikka olenkin koirien kanssa touhunnut aina. 


5. Hevosen taas olen aina halunnut, tosin tuskin omaa sellaista koskaan hankin. 


6. Lukiossa olin vielä hyvä äidinkielessä, mutta mitä vanhemmaksi tulen sitä vaikeampaa oikeinkirjoitus mulle on.


7. Tykkäsin yläasteella niin paljon ruotsin kielestä, että meinasin mennä ruotsinkieliseen lukioon. Ranskaa olen myös osannut puhua sujuvasti, harmi vaan, että kun kieliä ei käytä niin ne myös katoavat päästä melko nopeasti. 


8. Vihaan katsoa omia agilityratojani videolta, vaikka radalla tuntuu, että juoksen tuultakin nopeammin, niin videolla näyttää siltä että hiippailen vain. Mistäköhän tämä johtuu? :) 

Maailman paras kissa, meidän mummon Kisse

maatalousmessut

Olin pari viikkoa sitten Lemmikkimessujen kaninäyttelyssä töissä, ja kerkesin päivän aikana poiketa myös alakerran Elma maatalousmessuilla. Vähänkö olisin lapsena myös halunnut tuollaisille messuille, aivan huiput! Tässä jotain kuvia.

tyytyväiset possut

hereford sonni

possu unilla

Broilereita. Olisin halunnut kyllä nähdä aikuisia, enkä tälläisiä tipuja. 

Vasikka Junior Handler kisa. En kerennyt jäädä katsomaan kuka voitti, tosi hyvin nuoret sai vasikat kulkemaan, vaikka varmasti vasikoille jännä paikka.

taideteos, joka oli tehty kanin kallosta. Mun mielestä tämä oli supersiisti :P

Vieläkään ei koiranpentua tässä talossa

.. vaikka kaikki kaverit olivat jo varmoja, että sellainen meille tulee. Valitettavasti aika ei nyt oikein riitä pennulle, ja olen saannut poikaystävän suostumaan, että pentu tulee kun valmistun vuonna 2015. Hyvää aikaa siis vielä etsiä täydellinen yhdistelmä, tiedän ainakin jo yhden superkivan nartun ;) Mutta käsittääkseni tuo alla oleva pentumainos on yhä voimassa, joten jos jollain on groenendaelin mentävä kolo elämässään, niin voin suositella :)

Viime viikolla pidin kyllä koulun yhdessä tapahtumassa 8 viikkoista maailman söpöintä aussipentua sylissä, mikä ei auttanut tähän pentukuumeiluun. No, 3,5v vuotta menee nopeasti. Olen kyllä loistava neuvomaan ihmisiä koiranpennun hankinnassa ja löydän aina 100 vikaa joka yhdistelmästä, mutta itse olen valmis ottamaan pennun heti kun sellainen tulee syliin. Itse asiassa, silloin aikoinaan kun sain valita Plätän kahdesta nartusta, toinen narttu leikki ja oli todella reipas, Plättä söi vain maton reunaa. Olin jo varma, että se toinen otetaan, mutta jotenkin Plättä kiipesi syliini ja siihen se sitten jäi. Usein kyllä mietin, olisiko se toinen ollut sittenkin parempi, vaikka kiva koira Plätästäkin lopulta tuli, P2 hampaiden puuttuminen alhaalta vain lopetti näyttelyuran lyhyeen. 

Olen niin surkea blogin päivittäjä, mutta tässä jotain mitä ollaan tehty viime aikoina. Kävimme 2.10 kisoissa Hyvinkäällä, tulos HYL/ -15 / HYL. 8.10 oli kisat Lempäälässä, tulos 2x -5. 23.10 oli kisat Hyvinkäällä, mutta koska minulla oli kiire oman seuran kisoihin töihin, niin kerkesin mennä vain yhden radan, jolta yksi rima alas tulos -5, sij.2. Viimeinen nolla on niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Nyt marraskuussa en oikein pääse kisoihin, ja kyllä harmittaa. 

Eilen olimme agitreeneissä, tehtiin kunnon kieputusrataa, kepeille oli tosi vaikea kulma. Plättä meni heti ekalla kerralla virheettä koko radan, tokalla kerralla sitten vain hiottiin jotain käännöksiä tiukemmaksi ja tietysti itse ohjailin väärin, muurikin kaatui pari kertaa. No virheet korjattiin ja lopuksi tehtiin vielä koko rata tiukoilla käännöksillä ja ei mitään virheitä, uskalsin vielä monessa kohtaa lähettää koiran kaukaa ja mennä reilusti sen edelle. Treeneissä onnistutaan, mutta kisoissa tulee aivan älyttömän tyhmiä virheitä, hieman ärsyttävää!

Tänään koetan mennä vielä agitreeneihin, illala voikin sitten unohtaa koirahommat, kun on meidän koulun vuoden ainoat bileet, eli a-tarjous :) Huomenna tosin on pakollinen harkka aamulla 9.00, eli kovin myöhään ei voi rellestää. 

koiranpentumainos

HUOM! Willow creek kennelissä vielä vapaana kaksi söpöä ja taistelutahtoista groenendael pentua, uros ja narttu. Tiedustelut 044-3146078/ Sanna Hasu tai kennelwillowcreek@gmail.com. ( Helsinkiläisille, multa saa myös hoitopaikan ja koulutusapua pennulle ;) ) Kuvia löytyy
https://picasaweb.google.com/111354012949763100043/UPennut


( Pahoin pelkään, että musta tulee kohta pennunomistaja jos nämä eivät löydä koteja...) 

agia ja jäljestystä

Maanantaina oltiin Hakkilassa agitreeneissä. Rata ei ollut supervaikea, mutta muutamassa kohdassa sai vähän keskittyä. Heti tokan esteen KOHDALLA ( ei jälkeen niinkuin tein ensin) piti tehdä valssi, että sai koiran putken "pimeään" päähän. Pari kertaa piti tehdä, sitten onnistui. Kepeillä Plättä on taas alkanut jättämään tokavikan välistä, ähh miksimiksi??? Ne piti sitten ottaa muutamaan otteeseen, välissä Plätty alkoi komentamaan mua kun kierrokset nousi, jouduin ihan kunnolla komentamaan, että nyt turpa kiinni ja keskity ( en ymmärrä koiria jotka voi haukkua koko radan läpi, Plättä kun haukkuu niin jää kyllä keskittyminen jonnekin hyvin kauas...)

Kolmas vaikea kohta oli kaksi estettä peräkkäin, joista viimeiselle tuli takaakierto, ja siitä putkeen vähän vaikeasta kulmasta. Sain sönkättyä sen ekalla kerralla läpi, mutta sitten ohjaaja ehdotti "saksalaista käännöstä", jolla saisi etumatkaa koiraa. Aiemmin väitin aina että Plättä on niin nopea, että en kerkeä tehdä mitään hienoja käännöksiä, oikeestihan siis niillä hienoilla käännöksillä voittaa aikaa ja on ajoissa ohjaamassa. En osaa selittää miten se saksalainen meni, periaatteessa vedetään koira vastakkaisella kädellä esteen yli, sitten itse siivikkeen vieressä tiukka käännös, ja koira taas kiinni vastakkaiseen käteen. Muutaman harjoittelukerran jälkeen sekin sujui.

Tiistaina tein tuohon lähipellolle pari lyhyttä jälkeä, laitoin molempiin kepit, mutta en yhtään nameja (paitsi loppupalkan). Kepit nousi hyvin, mutta vauhtia oli aivan liikaa, lisäksi tuntui että etsii keppejä vähän ilmavainuisesti. En kyllä juurikaan antanut jäljen vanheta, sekin ehkä vähän haittasi. Täytyy siis varmaan alkaa tehdä suoria makkarajälkiä, joissa nami on syötävä joka askeella oli mikä oli. Aiemmin tein kepit+nameja siellä täällä, tällöin Plättä söi kyllä namit, mutta kepit unohtui sitten kokonaan. Tehtiin samalla myös ekat janaharjoitukset, vein koiran janalle 1m päähän siitä mistä jälki alkoi, ei kyllä ihan vielä tajunnut hommaa, mutta eiköhän se tästä, enemmän olen huolissani tuosta vauhdista.

Keskiviikkona mentiin kauden viimeisiin ulkotreeneihin CB:n kentälle. Tehtiin melko lyhyttä radanpätkää, ongelmaksi osottautui kohta, jossa piti muurilta ohjata melko kaukana takaakiertoon. Ensin ohjasin väärin, sitten koira meni jotenkin sekaisin ja meni aina väärin. Lopulta kun tehtiin pelkkää takaakiertoa saatiin onnistumaan. Radalla oli myös muutama tosi tiukka käännös, niissä ei ongelmia, lisäksi piti tehdä tuo sama valssi kuin maanantaina jo ENNEN estettä, että sai koiran kääntymään oikeaan suuntaan, aluksi en taaskaan osannut, mutta lopulta sujui.

Varmaan pitää koettaa käydä vielä kentällä vähän treenaamassa ennen kisoja, toivotaan että siellä olisi helpot radat, eikä tulisi tehtyä tyhmiä virheitä.