Plättä 8v!

Viikko sitten Plättä saavutti veteraani iän! Lahjaksi se sai makkarakakun ja omistaja joi synttäreiden kunniaksi lasilliset viiniä kavereiden kanssa ;)

Synttäreiden kunniaksi Plättä myös hankki tassuun haavan, eli nyt on oltu viikko ihan lyhyillä lenkeillä ja puhdisteltu tassua. Lisäksi sillä oli vähän maha sekaisin viikolla, plaah.... Tällä viikolla en ole oikein muistanut miksi on ihanaa omistaa koira....

Tänään olin kuuntelemassa Belgiyhdistyksen järjestämää luentopäivää koiran biomekaniikasta, vieteistä ja selkä-ja kyynärsairauksista. Oli varsin informatiivinen päivä, vaikka sivusi aika paljon koulujuttuja niin silti olen onnistunut viettämään koko viikonlopun ilman yhtäkään ajatusta koululle.

Huomenna alkaakin sitten diagnostisen kuvantamisen viikko, huhheijaa.

2014

Viikissä 2014

Vuosi vaihtui ja elämä jatkuu entisenlaisena. Koulussa on pieneläinten sisätautijakso, jonka rankkuudesta on suuresti varoiteltu. Mulla ei ole ollut rankkaa, vaan huippukivaa! Olen ehkä hieman sekoamassa, mutta nautin huomattavasti enemmän näistä sisätautiongelmien selvittelyistä kuin esim. pieneläinkirurgiasta, joka suurimmaksi osaksi vain ahdisti (erityisesti se, etten osaa vielä tarpeeksi hyvin kaikkea).

Plätän kanssa ei olla tehty mitään normaali lenkkeilyä ihmeellisempää, välillä lenkillä vähän testattu onko tokoliikkeet hallussa. Eilen päästiin jo klo 14 koulusta, joten pitkästä aikaa ehdin meidän lähimetsään juoksuttamaan koiraa! Aurinko paistoi ja oli oikein hyvä fiilis. Sitä tosin meinasi pilata kaksi isoa sekarotuista koiraa, jotka juoksivat vapaana meidän luokse eikä omistajia näkynyt mailla halmeilla. Vaikuttivat kilteiltä, mutta en todellakaan luota vieraisiin koiriin yhtään, joten huidoin niitä menemään pois. Hetken päästä tästä Plättä onnistui nakertamaan narulelustaan noin 5cmx5cm palan irti, ja oli kovin innoisaan nielasemassa tuota palasta, karjuin ja tungin sormet sen suuhun ja pienen taistelun jälkeen sain palan pois. Kyllä se "irti" käskyn osaa normaalitilanteessa, mutta sitten aina välillä tulee näitä, että hampaat purraan yhteen eikä todellakaan irroiteta (esim. vuoden takainen mädäntyneen rotansyönti episodi, jolloin koira päätyi päivystykseen oksetettavaksi....)

Illalla junailtiin Joensuuhun. Plättä sai hyvää aktiviteettia matkalle tuijottamalla kanssamatkustajan rotan kuljetuslaatikkoa silmä tarkkana, onneksi ne pysyivät kiltisti siellä laatikossa ja koirakin oli sidottuna kiinni kaiken varalta ;) Nyt olisi tarkoitus käydä vähän katsomassa alennusmyyntejä, hejdå!

ps. Mun piti saada kaverin koirasta agilitykumppani, mutta silläpä ei terveystulokset oikein kannata aktiivista agilityuraa :( Mietin tässä pitäiskö myydä loppuvuoden hallikausi jollekin, koska en itse sitä kyllä tarvi. Enkä oikein tiedä onko järkeä kuulua enää seuraankaan, kai sen nyt voi vielä vuodeksi maksaa...

siirtyminen eläkkeelle

Plättä on nyt sitten koti-ja eläkeläiskoira. Kuvautin perjantaina sen lonkat uusiksi syksyisen epämääräisen kiputilan vuoksi, ja kuvissa näkyi selässä melkoinen spondyloosimuutos. Lonkkakuvissahan ei näy kuin vain lannerankaa, joten muun selän tilasta en tiedä. 

kisoista pari vuotta sitten

Tärkeää on nyt pitää selkälihakset hyvässä kunnossa, ja aloitetaan akupunktiohoidot. Agility ja canicross harrastus loppui nyt sitten tähän, tokoa nyt voisi ehkä tehdä jos Plättä ei ala kipuilemaan (mitä se ei ole tehnytkään ollenkaan). 

mystisesti kadonnut pallo

Tiesin kyllä että koira on melkein 8v, mutta toivoin niin silti vielä yhtä agilitykautta. No, onneksi tavoitteet saavutettiin (sm-kisat+SERT 3-luokasta), ja saattaa olla että saan uuden koiran agilityyn kaveriksi. 

Muutama viikko sitten käytiin vielä yksissä kisoissa, Plättä oli oikein super, itse sitten söhelsin (esim. nukkamalla pommiin). Alla video Plätän viimeinen agilitykisarata. 

Mulla oli alunperin tarkoituksena tehdä tästä jotain muuta kuin vain koirablogi, joksi se sitten myöhemmin muuttui. Jos koirajutut jäävät vähemmälle, voin ehkä koettaa saada tästä sellaista enemmänkin elämästä kertovaa blogia miksi tätä alunperin suunnittelin. Tai sitten bloggaaminen vain jää. Toisaalta kyllä tykkään itse lukea noita vanhoja tekstejä, pääsee aina siihen samaan tunnelmaan takaisin. 

Olisin luullut että olisin aivan rikki tästä tuomiosta, mutta toisaalta eipä spondyloosille oikein mitään voi. Luultavasti jos vanhoja koiria kuvattaisiin enemmän niistä voisi usealtakin löytyä luustomuutoksia, mitkä eivät koiran elämää haittaa. Plättä ei onneksi oireile mitenkään, joten toivon nyt todella että saadaan vielä viettää monta vuota yhdessä trendikkäästi "kotoillen" :) 

Koiran paluu

Viikonloppu vietettiin Tampereella ja samalla Plättä lähti mukanani takaisin Helsinkiin. Ekaksi mentiiin kannustamaan kaveria koiransa kanssa ojangon kisoihin ja samalla kävin vähän ulkokentällä testaamassa miten agility sujuu. Tehtiin puomia, putkea ja muutamia hyppyjä noin 55 rimoilla. Plätty oli oikein täpinöissään eikä yhtään kipeä mistään :) Eiköhän tästä uskalleta jatkaa treenejä taas, mutta koetan silti saada sen fyssari ajan seuraaville viikoille. Plättä oli niin tyytyväinen päästessään kentälle, en ole koskaan nähnyt sitä yhtä onnellisena. <3

koiraton elämä...

.. ei kyllä ole yhtään kivaa! Aloitin maanantaina tuotantoeläinjakson Saarella Mäntsälässä, ja koska päivät saattavat venyä ja on yö/viikonloppu päivystyksiä, päätin viedä koiran kolmeksi viikoksi hoitoon. Tähän toki vaikutti myös se, että poikaystävän äiti kyseli jo koiraa takaisin mökille, missä Plättä viihtyy luultavasti parhaiten maailmassa. On kyllä tylsää tulla kotiin kun ei ole musta kuono ovella vastassa :( Toisaalta lähden 7.30 ja yksi päivä olin 17.30 takaisin, että ei sekään oikein ole koiran elämää. Enää onneksi kaksi viikkoa ja saan sokerikuonon kotiin :)

Ennen olin hyvin tarkka siitä, että minua ei saa kutsua Plätän äidiksi, koska olen ennemminkin lauman pomo/johtaja. Nyt on kyllä pakko myöntää, että taistelen kiusausta vastaan soitella joka päivä koiran kuulumisia, koska luultavasti sillä menee ihan hyvin ( JA en edelleenkään ole koirani äiti! ;) ) Jos soitan huomenna?

Mökkikoira 

kesä loppui, syksy alkoi

Niin se kesä sitten humpahti ohi. Lisensiaatin tutkielmaa en saannut valmiiksi (mutta osan kyllä), kävin ensimmäistä kertaa ihanassa Espanjassa, koira mökkeili 5 viikkoa (ja palautui muutaman grillimakkaran syöneenä), käytiin koiran kanssa suunnistamassa kuntorasteilla, oltiin mökillä, pelasin paintballia, käytiin agirodussa ja belgierkkarissa, nautin auringosta ja lämmöstä. Sellainen kesä se oli :)

Treenattiin aika vähän loppujen lopuksi, satunnaisesti agilitya ja vähän canicrossia. Nyt kun palattiin Helsinkiin piti taas alkaa käymään säännöllisesti Ojangossa, mutta kesän viimeisenä viikonloppuna huomasin Plätän vähän aristavan vasemman (c) lonkan painelua. Pyysin sitten yhtä eläinlääkäriä katsomaan koiran läpi, ja vasemman jalan liikerata oli selkeästi huonompi kuin oikean. Plättä sai cartophen pistoskuurin, ja ajatuksena on kuvauttaa sen lonkat uusiksi nyt syksyn aikana, että näkee onko niissä nivelrikkoa. Plättähän syö jo valmiiksi nivelruokaa ja nyt se saa vielä cartivet tabletteja lisäksi. Kipupistettä en enää ole siitä löytänyt uudestaan ja ensimmäisen cartophenin jälkeen liikeratakin oli taas uusintatarkastuksessa normalisoitunut. Lisäksi olen vielä itse hoitanut sitä akuneuloilla ja koetetaan päästä fysioterapiaan nyt syksyn aikana myös.

"Edustuskuva"

Noh, miten käy agilityn. Ensin olin varma, että harrastus loppui tähän, mutta.... Koira ei ole enää yhtään kipeä, se ei ole ontunut missään vaiheessa ja metsässä juoksentelee ja hyppii puun runkojen ja juurien yli vanhaan malliin. Plättähän on jo 7,5 vuotias, mutta ikää ei juuri huomaa muuta kuin kuonon harmaantumisena. Toki agilityura on jo loppusuoralla joka tapauksessa, mutta jotenkin tuntuu etten voi viedä koiralta sitä, mitä se rakastaa kaikkein eniten tehdä? Joten nyt pidetään vähän aikaa taukoa (pakostakin koska koira lähtee kolmeksi viikoksi hoitoon), sitten aloitetaan varovasti, jos tulee jatkossa mitään vastaavaa niin sitten agility on ohi lopullisesti. Ja huonona omistajana keskityn entistä enemmän lihashuoltoon, unohtamatta kunnon lämmitelyä ja jäähdyttelyä (siitä olenkin kyllä aina ollut tarkka).

(Agilityn jäädessä pois voidaan toki aina mennä sinne tokopuolelle.... ;) )

Agility sm 2013 Kirkkonummi

Niin siinä sitten kävi, että torstaina tuli tieto että pääsimme Belgiyhdistyksen joukkueeseen varakoirakko paikalta agilityn suomen mestaruus kisoihin! Vaikka reitti sm-kisoihin oli hieman tälläisen takaportin kautta oli fiilis kyllä huikea! En ole ikinä koskaan ollut minkään lajin arvokisoissa mukana, joten tämä oli ensimmäinen kerta! Ehkä oli muutenkin mukava aloittaa vain joukkuekisassa, ei tarvinnut jännittää kahta päivää putkeen :)

Perjantaina sitten melkein suoraan töistä kaasutti Getzi nokka kohti Helsinkiä. Automatkalla tuli kyllä pari kertaa mieleen, että onkohan tässä nyt mitään järkeä... Koska kämppäni on alivuokrattuna, ei mulla ollut kotia mihin mennä, onneksi majapaikka järjestyi kaverin luota lyhyellä varoitusajalla :) Muutenkin oli kivaa nähdä tuttuja pitkästä aikaa.

Launtaina lähdin hyvissä ajoin kisapaikalle, koska klo 7.00 oli sovittu joukkueen tapaaminen ilmopisteessä. En ollut koskaan nähnyt joukkuetovereitani, siinä oli sitten kiva kysellä kaikilta oletko belgiyhdistyksen porukkaa :P Sain autolle superhyvän paikan, koska olin niin aikaisin paikalla ja ehdin sitten hyvin hengailla kisapaikalla ennen omaa suoritusta (oltiin joukkueen 3.koira).

Maksien rataa katsoessa kentän laidalla iski aina kamala jännitys, joten en pystynyt olemaan siinä koko aikaa vaan välillä piti käydä koiran kanssa jäähdyttelemässä päätä. Kisapaikka oli oikein mukava, vähän ehkä muiden kannalta harmi että muut parkkaipaikat olivat pienen kävelymatkan päässä, itsehän siis sain auton ihan portin viereen.

Viimein päästiin omaan rataantutustumiseen. Rata ei ollut mitenkään kovin vaikea, muutama ansa kohta ja parissa kohtaa tiesin, että erilaisella ohjauksella säästää aikaa mutta suunnittelin oikein kunnon varmisteluradan, ettei tule turhia virheitä joukkueelle. Radalla oli kaikki kontaktit ja A mentiin kahdesti.

Me starttattiin ryhmän aika alussa ja lähtöä odotellessa tuntui että sydän hyppää kurkkuun. Alkurata meni hyvin, mutta heti A:lla Plättä hyppäsi alastulo kontaktin yli (enkä itse taaskaan huomannut mitään). Sitten jatkettiin ihan kivasti, videolta tosin näkyy miten taas hiippailen koiran vieressä kepeillä vaikka olisin voinnut edetä. Sitten puomi ja alastulokontaktilta kunnon loikka :( Eli siis meidän tehokontaktitreeneistä ei ole ollut mitään apua. Jos ei olisi ollut joukkuekisa olisin jättänyt radan siihen, mutta vedettiin sitten loppuun ettei joukkueen tulos jää meistä kiinni. (Ja SM-kisoissa ei muutenkaan jätetä ratoja kesken). Loppurata menikin sitten oikein hyvin, alla video. Keinun jälkeen tein monta valssia, vaikka siinäkin olisi voinnut ehkä ohjata tehokkaammin, mutta valssit nyt me ainakin osataan.

Video: Plättä agility joukkue sm 2013

Lopulta belgijoukkueen yhteistulos 17/71, ihan ok :) Oli kyllä huippua olla osallisena sm-skaboissa, ensi vuonna pakko päästä uudestaan! Ja mielellään myös sinne yksilöradoille.

No, mutta ne kontaktit! Ajeltiin tänään sitten suoraan Joensuuhun hallille treenaamaan. Jätin targetit nyt pois, koska tuntuu ettei niistä ole ollut mitään apua? Tai targeteillä (oli nami tai ei) niin menee hyvin, mutta heti on epävarmempi kun niitä ei ole. Tehtiin siis vain kontaktitreeniä. Ekaksi Plättä teki joka kerta ihan superkontaktit, en saannut sitä tekemään virheitä millään. Sitten koetin ottaa lisää vauhtia ja ohjasin huonommin, niin alkoi joko hyppiä/ hidastaa liian aikaisin. En oikeasti enää oikein tiedä mitä tälle asialle tekisin, otin sitten tiukan linjan että palkka vain kun menee suoraan oikeaan kohtaan, ei koskaan jos korjaa. Lisäksi lopulta alkoi hyppiä puomin ylösmenoa, siinä sitten harjoiteltiin ihan kunnon pysähtymistä pari kertaa niin alkoi taas osua. Hallilla olisi myös sellainen länki, olisikohan se meille hyvä, sitä ei olla kokeiltukaan... Tällä hetkellä tuntuu että Plätällä ei ole mitään hajua koko kontaktista toisinaan ja välillä se tekee just niinkuin haluan. En vaan keksi mikä on se juttu milloin se tekee hyvin ja milloin huonosti? Tarvittaisiin varmaan joku oma puomi tohon kerrostalon pihaan että voisin hinkuttaa joka päivä...

Mietin tänään pitäiskö koettaa ottaa esim. yksityistunti joltain pro:lta, jos joku täysin ulkopuolinen keksisi millä tätä ongelmaa kannattaa työstää. Mun kontaktikoulumetodi ei nyt selkeästi toiminut. Harjoiteltiin puomilla myös pelkkää alastulokontaktia, Plätän mielestä se vain on edelleen tosi tyhmää eikä se osaa kovin ketterästi kääntyä siihen, koska sen kanssa on heti aikoinaan aloitettu puomi kokonaisena esteenä. puuuuh....

Haluaisin kovasti mennä tänä vuonna agirotuun, mutta ei oikein ole fiilistä kontaktien yli loikkivan koiran kanssa lähteä. Ensi viikolla pitäisi laittaa ilmot matkaan, voivoi...