tiistai 24. tammikuuta 2012

Potilas Plättä

Pähkäilin kauan, että sterkataanko Plätty vai ei. Plättä ei hammaspuutosten, c-lonkan ja epilepsia veljen takia ole jalostuskelpoinen millään tapaa, joten pentujen takia se ei tarvinnut kohtua. Lisäksi juoksuttomuus ja 0% kohtutulehdusriski helpottaisivat koiran ja omistajan elämää. Huonoina puolina sitten taas on mahdolliset pissaongelmat, lihominen ja yleinen riski mikä kaikissa leikkauksissa aina on.

Päätin ottaa riskin, ja 2.1.2012 Plättä sitten sterkattiin. Sain olla mukana leikkauksessa, mutta se olikin paljon rankempaa kun kyseessä oli oma koira, ja siellä sitten pillitin leikkausalin ovella... Itse leikkaus meni hyvin, Plättä hengitti hyvin, syke oli ok ja kohtu siisti. Koira jäi leikkauksen jälkeen toipumaan klinikalle, ja hain sen illalla kotiin aivan tokkuraisena tötterö päässä.
haava, luultavasti n.3 päivää leikkauksesta kun se on noin turvoksissa

Aluksi minulla oli aika huono omatunto, että vein Plätän leikattavaksi, ekan yön se oli todella levoton ja ilmeisesti kipeä, ja annoin sille kipulääkettä. Tikkien poistoon asti koiralla oli tiukka riehumiskielto ja vain lyhyet remmilenkit olivat sallittuja. Plättä onneksi oli jo leikkauksesta seuraavana päivänä normaalimpi, tosin se nukkui aika paljon ja aina kun "lenkiltä" tultiin kotiin päin alkoi se hidastella, luultavasti koska tiesi, että sisällä pitää laittaa tötterö päähän. Raukka ei oikein osannut missään vaiheessa kulkea sen kanssa, ja koira törmäili huonekaluihin ja jäi jumiin välillä jonnekin. (Sanoin aina kesätyöpaikassani asiakkaille, että kyllä se koira siihen kauluriin tottuu, omistajat eivät vaan yleensä kestä katsella sitä toikkarointia. Nyt kyllä pyörrän puheeni, ei se koirakaan siihen totu, mutta onneki kaksi viikkoa mene nopeasti). Ensimmäistä yötä lukuunottamatta koira ei vaikuttanut yhtään kipeältä onneksi. Plättä söi leikkauksen jälkeen 10 päivän antibioottikuurin post-operatiivisen tulehduksen ehkäisyyn, melko nopeasti se kyllä oppi syömään pelkän nakin, jonka sisään piilotettu tabletti sylkäistiin pihalle... ;)

Masentunut töttöröpää :( 
Leikkaus oli maanantaina, ja torstaina haava turposi n. 5cm ihosta ylöspäin. Plättä ei kuitenkaan vaikuttanut kipeältä, eikä aristanut haavaa tai mahan aluetta mitenkään, joten luulen että se oli vain joku reaktio tikeistä.

Väkersin kauluriin tuollaiset pehmikkeet, jotka eivät ole kovin kauniit, mutta hiukan pehmensivät osumia esim. polvitaipesiin :)
Loppiasiviikonloppuna olimme Tampereella, ja poikaystäväni vanhemmat eivät oikein olleet sisäistäneet tätä liikuntakieltoa ja olivat vieneet Plätän mökille piristymään ja juoksemaan lumihangessa... Tämän kuultuani olin aivan varma, että sisäiset tikit ovat revenneet ja koiralla on valtava sisäinen verenvuoto ymsyms. Mutta onneksi mitään ei käynnyt, ja Plätän pääkopalle varmaan teki ihan hyvää vähän rentoutua mökillä vapaana. ( Belgi+5-10min remmilenkit kahden viikon ajan ei ole oikein hyvä yhdistelmä)

Turvotus onneksi laski ja haava oli siisti koko ajan
Haavan turvotus alkoi hitaasti laskea, ja kun otin tikit pois 14.päivä oli se enää ihan vähän turvoksissa. Tikkien poiston jälkeen aloitimme hiljakseen lenkkien pidentämisen ja koira on myös päässyt metsään juoksemaan vapaana. Viime viikolla kävimme tokotreeneissä, tosin ei tehty siellä oikein mitään, pari luoksetuloa ja ruutua+ ohjaaja kertoi vinkkejä kosketusalustan opetukseen. Eilen sitten uskalsin lähteä agitreeneihin, mentiin mediesteillä melko helppoa rataa, ja A:ta/keinua en ottanut yhtään. Valitettavasti Plättä ilmeisesti metsässä juostessaan on repäissyt toisen etutassun "yläanturan" auki, ennen treenejä se oli ihan ok, mutta kun palkkasin koiran pallolla niin se ilmeisesti repäisi anturan taas auki :( Mutta muuten Plättä oli  NIIN onnellinen, kun se on taas päässyt treenikentille. Täytyy nyt saada vielä tuo antura kuntoon niin päästää kunnolla treenaamaan.
Plätästä tämä haavan tarkastelu JOKA PÄIVÄ oli hieman noloa ja rasittavaa... 

Olen koettanut ottaa lenkkeilyn/treenaamisen koiran ehdoilla ja tehdä ihan varovaisesti vain kaikkea, mutta Plätässä ei kyllä ole enää mitään merkkejä siitä, että se on kolme viikkoa sitten leikattu, sama vauhti on päällä kuin aina ennenkin. Ainoa muutos mitä olen huomannut, on että lenkillä se käy useamman kerran pissalla, kun aiemmin riitti vain yksi kerta. Toivon todella, että tuosta ei kehkeydy mitään pahempaa ongelmaa, mutta muuten nyt näyttää aika hyvältä. Kisakentistä pysymme vielä kaukana, haluan että koira on varmasti kunnolla toipunut ennen kisoja. ( + Doping varoaika nukutuksesta on 28vrk ja Plätän rokotukset menivät vanhaksi, joten siitäkin tulee nyt 14vrk lisää, hups, suutarin lapset jne..).

Haava tänään! Aika siisti, hyvä kun enää edes erottaa :) 
Nyt sohva kutsuisi, mutta päätin käydä juoksulenkillä joten sinne käy nyt tieni! :)

ps. Nuo aikaisemman postaukset belgipennut ovat päässeet keinoemon luokse, mutta emolla on omatkin pennut, joten se ei tule jaksamaan niin monen pennun hoitoa. Onneksi ilmeisesti uusia keinoemo ehdokkaita on, mutta tarjouksia saa edelleen laittaa kasvattajalle, jos uudet ehdokkaat eivät hyväksy pentuja.

edit: kokeilin nyt laittaa kuvat isommiksi, latautuu varmaan kauemmin, mutta tuntuu ettei noista pikkukuvista saa mitään selvää? Täytyy testailla mikä on sopivin koko. 

maanantai 23. tammikuuta 2012

keinoemoa tarvitaan belgipennuille Turussa!

Tälläinen viesti leviää facebookissa, pentujen emä kuollut ilm. viime yönä ja asialla on kiire:

" Turussa muutama tunti sitten syntyneet 10 belgipentua kaipaavat kiireesti keinoemoa. Yhteydenotot: Anu 0505205475 tai Serena 0504911341 "

Ajattelin laittaa tännekin, vaikka fb on ehkä nopeampi viestin levityskeino. Viestin saa laittaa eteenpäin, toivotaan että pennut selviää :( 

maanantai 2. tammikuuta 2012

Tavoitteet 2012

Muistelmat sikseen, tähän nyt kirjaan lupaukset ja tavoitteet vuodelle 2012. En ole aiemmin tehnyt esim. koirahommissa tavoitteita muuta kuin omassa päässäni, joten jos ne nyt laitetaan julkisesti ylös, on suurempi paine oikeasti toteuttaa ne :)

1. Päästä agilityssä etenemään. Koira osaa, eli ohjaajan täytyy vain oppia keskittymään kisoissa radan loppuun asti. Tavoite nyt keväällä kakkosluokkaan ja vuoden lopussa viimeistään kolmosiin.

2. Käydä virallisissa tokokisoissa (alo) ja opetella avoimen liikkeet oikeasti kuntoon.

3. Suorittaa BH koe.

4. Treenata jälkeä. Viesti kiinnostaisi myös lajina, mutta ei ole kakkosohjaajaa :( ( Eikä mulla ole hajuakaan miten sitä kuuluisi treenata, laitetaan koira juoksemaan metsään ja toivotaan että se juoksee tarpeeksi pitkälle? ;) )

5. Koettaa olla ottamatta liikaa paineita kisoista ja menestyksestä, tämä koirahomma on kuitenkin vain harrastus ja voisin välillä relata.

6.  Muutenkin koettaa ottaa elämässä rennosti, enkä aio ärsyyntyä pikkuasioista/koulujutuista/siitä ettei mun ohjeita tajuta/ihmisistä jotka ei vastaa sähköpostiin sekunnissa jne. Zen-fiilis ;)

7. Ottaa itseäni niskasta kiinni urheilun suhteen, nyt saatan käydä jonain viikkoina juoksemassa/salilla 4 kertaa ja sitten pitää kahden viikon tauon. Tasaisesti ja säännöllisesti olisi tavoite nyt, ja maksan oikeasti sen Yliopistoliikunnan kausimaksun, joka on jotenkin unohtunut kun "juoksen niin usein"...

Seitsemän tavoitetta, ei mikään alytön määrä, luulisi että onnistuu! Nyt lähden viemään pikku-Plätän klinikalle, heippa!

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Mitä sitä tulikaan tehtyä 2011 (osa 2)

Noniin ja jatkuu...

Kesä ja mökkisauna, koirakin sai olla 24h vapaana ulkona ( ei siis suostunut edes yöksi sisälle)
Kesän olin siis töissä Joensuussa, suurin osa viikonlopuista meni mökkeilessä tai muualla ympäri Suomea pörrätessä. Muutamat kaveritkin jaksoivat lähteä tänne kauaksi Itä-Suomeen retkeilemään, oli huippua saada tänne tuttuja! (Olen jälleen Joensuussa kun kirjoitan tätä). Koirajutut olivat melko tauolla kesän ajan, vähän käytiin treenaamassa agia ja hakemassa muutamat hyllyt kisoista.

kesäruokavalio :P
Syksyllä koetti paluu Helsinkiin ja paluu kiireiseen elämään koulun, töiden ja koirahommien pariin. Agilityssä aloin ihan oikeasti treenaamaan omaa ohjausta, erityisesti Linnojen valmennus oli meidän uran käännekohta, aloin vihdoin tajuta oman vartalon merkitystä agilityohjauksessa (itse valmennus nyt meni melko huonosti, mutta koira sai kehuja). Syys-lokakuun treenasin ahkerasti agilitya, tokoa sekä aloitettiin oikeasti pk-tottis treenaus, joka oli hyvin avartavaa. Noutoliikkeen kanssa meni aluksi aika lailla kaikki pieleen, koira vihasi kapulaa. Mutta vähitellen sain sen sujumaan, nyt ollaan pisteessä, että liike pitäisi saada kokonaiseksi (osaa noudon+palautuksen erikseen, mutta koko liikkeen suoritus ei vielä onnistu).

Koiranpennusta haaveilin, mutta haaveeksi se vielä jäi
Agilityssä kisoissa alkoi vihdoin näkyä se, että treenausta oltiin lisätty, mutta harmittavasti se vika nolla uupuu edelleen, tyhmiä vitosia ollaan vaan saatu. Tämän vuoden tavoite oli nousta kakkosiin, eikä se onnistunut, joten ensi vuoden tavoite on varmaan sitten päästä kakkosluokkaan, sekä sieltä pois mahdollisimman pian!

" Minä en ainakaan ole tätä kaivanut, varmasti oli joku muu koira!"
kesä <3
Koulun osalta syksy on ollut kaikista helpoin tähän mennessä, vain yksi erittäin helppo tentti ja muutamia ryhmätöitä. ( + Obduktiot, mutta niitä on meidän vuosikurssin osalta vähennetty niin paljon, että eivät kauheasti aiheuta hommia, mikä toki on kevään obduktiotenttiä varten huonompi homma). Siksi varmaan tähän koiratouhuun on ollutkin aikaa keskittyä niin hyvin :) Hankin myös oman pienen auton (totuin niin hyvin autoelämään kesämobiilin kanssa), mikä on helpottanut treeneihin kulkemista huomattavasti. Rahaa ei ole siis jäännyt yhtään mihinkään, vuokran+autokulujen jälkeen loput rahat meneekin agilitymaksuihin.

Marraskuussa pääsin pitkästä aikaa näyttelykehään kun teimme retken Jyväskylän kv-näyttelyyn ja esitin siellä kaverini lk-collien. Oli kyllä huippuhyvä reissu, vaikka ei nyt kukaan koira huippusijoituksia saannutkaan. Voittaja-näyttelyssä pyörin myös koko viikonlopun, mutta siellä olin työhommissa, toki koetin aina mahdollisuuksien mukaan käydä kurkkimassa groenendael kehää.

collie handlerina, söpö Sepi ekaa kertaa näyttelyssä ja ERI :) 
Sinna oli myös retkellä Jyväskylässä
Olin myös eläinlääkäripäivillä ensimmäistä kertaa kuuntelemassa joka päivä luentoja, kissaluennot olivat todella hyviä, samoin hevosluennot. Vaikka tietämys hevosten sydänäänistä on melko hatara, onnistuimme kaverin kanssa kuulemaan muutamat sydänviat, mitä luennoitsija kuuntelutitti meille. Ell-päivillä on hyvä myös nostaaa opiskelumotivaatiota ja nyt siellä kannattaa käydä, kun opiskelijalle se ei maksa juuri mitään.

tuparit ja muutamat muutkin juhlat oli jossain välissä...
Poikaystävä jäi kesän jälkeen Joensuuhun, joten nyt sitten olen ravaillut siellä. Tein myös ensimmäisen osan teurastamoharjoittelusta jouluviikoilla Outokummussa, mihin on n.40 min matka Joensuusta. Herätys joka aamu klo 4.30 oli kyllä melkoisen rankkaa...

Jotenkin nyt tuntuu, että jotain melko olennaista unohtui tästä vuosimuistelmasta, mutta en kyllä keksi mitä. Toivotaan ettei ollut mitään tärkeää :) Hirvittävää huomata, miten nopeasti aika menee nykyään. Hyvää Uutta Vuotta 2012, toivottavasti se ei hurahtaisi ihan näin nopeasti ohi!

ps. Plätällä on huomenna sterilisaatioleikkaus, voi miten hirvittää :(


Plätä sai pallolahjoituksen, mutta en oikein saannut kuvattua sitä intoa, jonka pallot saivat aikaan