Haaste

Sofi oli muistanut mua haasteella, kiitoksia! En ole koskaan ennen tälläiseen osallistunut, nyt siis oli pakko koettaa ( koska rakastan puhua itsestäni) Pelisäännöt ovat seuraavanlaiset:

Tunnuksen saaneen pitää;
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään


Koska tää alkaa olla jo vanha juttu ja kiertänyt monissa blogeissa, en keksi kyllä millään kahdeksaa bloggaajaa. Mutta haaste menee Lauralle, Kajsalle, Lealle ja Hannalle :) 


Nyt siis ne kahdeksan random faktaa: 


1. Olen aina myöhässä ja ihan kaikkialta, mutta VIHAAN odottaa muita, jotka ovat sovitusta tapaamisesta myöhässä. Kun olin aupairina, me muutamat suomalaisaupairit olimme kaikki aina tasaisesti saman verran myöhässä, eli ketään ei haitannut ( eli jos sovittiin että nähdään 15.30, niin kaikki tulivat paikalle 15.45). Tosin sitten kun joukossa olikin joku aikautaulussa pysyvä, niin hän ei ehkä ollut myöhästelyistä yhtä innoissan ;)


2. Voisin elää pelkällä jäätelöllä kesät ja talvet, en ole koskaan vielä maistanut jäätelöä josta en olisi tykännyt. 


3. Kun aloitin eläinlääkiksen halusin hoitaa koiria ja hevosia, tällä hetkellä eniten kiinnostaa lehmät, siat ja eksoottiset eläimet (esim. kanit ja kamelit). Saa nähdä mikä musta lopulta isona tulee :) ( Kissat eivät ole missään vaiheessa päässeet listalle, ja tulevat sieltä pysymäänkin poissa. Tykkään kissoista niin kauan kun riittää että silitän niitä, en halua kissoja potilaiksi koska ne eivät ikinä ole eläinlääkäreiden ystäviä)


4. En ole ikinä halunnut omaa koiraa, ja Plätänkin sain ylioppilaslahjaksi ( jonka jälkeen dumppasin sen mummolle hoitoon vuodeksi kun olin ulkomailla). Kun Plättä lähti mun mukaan Kuopioon, siitä piti tulla vain lenkkikaveri, jonka kanssa joskus käydään näyttelyssä, enkä oikeasti tiennyt siinä vaiheessa koiran koulutuksesta yhtään mitään, vaikka olenkin koirien kanssa touhunnut aina. 


5. Hevosen taas olen aina halunnut, tosin tuskin omaa sellaista koskaan hankin. 


6. Lukiossa olin vielä hyvä äidinkielessä, mutta mitä vanhemmaksi tulen sitä vaikeampaa oikeinkirjoitus mulle on.


7. Tykkäsin yläasteella niin paljon ruotsin kielestä, että meinasin mennä ruotsinkieliseen lukioon. Ranskaa olen myös osannut puhua sujuvasti, harmi vaan, että kun kieliä ei käytä niin ne myös katoavat päästä melko nopeasti. 


8. Vihaan katsoa omia agilityratojani videolta, vaikka radalla tuntuu, että juoksen tuultakin nopeammin, niin videolla näyttää siltä että hiippailen vain. Mistäköhän tämä johtuu? :) 

Maailman paras kissa, meidän mummon Kisse

maatalousmessut

Olin pari viikkoa sitten Lemmikkimessujen kaninäyttelyssä töissä, ja kerkesin päivän aikana poiketa myös alakerran Elma maatalousmessuilla. Vähänkö olisin lapsena myös halunnut tuollaisille messuille, aivan huiput! Tässä jotain kuvia.

tyytyväiset possut

hereford sonni

possu unilla

Broilereita. Olisin halunnut kyllä nähdä aikuisia, enkä tälläisiä tipuja. 

Vasikka Junior Handler kisa. En kerennyt jäädä katsomaan kuka voitti, tosi hyvin nuoret sai vasikat kulkemaan, vaikka varmasti vasikoille jännä paikka.

taideteos, joka oli tehty kanin kallosta. Mun mielestä tämä oli supersiisti :P

Vieläkään ei koiranpentua tässä talossa

.. vaikka kaikki kaverit olivat jo varmoja, että sellainen meille tulee. Valitettavasti aika ei nyt oikein riitä pennulle, ja olen saannut poikaystävän suostumaan, että pentu tulee kun valmistun vuonna 2015. Hyvää aikaa siis vielä etsiä täydellinen yhdistelmä, tiedän ainakin jo yhden superkivan nartun ;) Mutta käsittääkseni tuo alla oleva pentumainos on yhä voimassa, joten jos jollain on groenendaelin mentävä kolo elämässään, niin voin suositella :)

Viime viikolla pidin kyllä koulun yhdessä tapahtumassa 8 viikkoista maailman söpöintä aussipentua sylissä, mikä ei auttanut tähän pentukuumeiluun. No, 3,5v vuotta menee nopeasti. Olen kyllä loistava neuvomaan ihmisiä koiranpennun hankinnassa ja löydän aina 100 vikaa joka yhdistelmästä, mutta itse olen valmis ottamaan pennun heti kun sellainen tulee syliin. Itse asiassa, silloin aikoinaan kun sain valita Plätän kahdesta nartusta, toinen narttu leikki ja oli todella reipas, Plättä söi vain maton reunaa. Olin jo varma, että se toinen otetaan, mutta jotenkin Plättä kiipesi syliini ja siihen se sitten jäi. Usein kyllä mietin, olisiko se toinen ollut sittenkin parempi, vaikka kiva koira Plätästäkin lopulta tuli, P2 hampaiden puuttuminen alhaalta vain lopetti näyttelyuran lyhyeen. 

Olen niin surkea blogin päivittäjä, mutta tässä jotain mitä ollaan tehty viime aikoina. Kävimme 2.10 kisoissa Hyvinkäällä, tulos HYL/ -15 / HYL. 8.10 oli kisat Lempäälässä, tulos 2x -5. 23.10 oli kisat Hyvinkäällä, mutta koska minulla oli kiire oman seuran kisoihin töihin, niin kerkesin mennä vain yhden radan, jolta yksi rima alas tulos -5, sij.2. Viimeinen nolla on niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Nyt marraskuussa en oikein pääse kisoihin, ja kyllä harmittaa. 

Eilen olimme agitreeneissä, tehtiin kunnon kieputusrataa, kepeille oli tosi vaikea kulma. Plättä meni heti ekalla kerralla virheettä koko radan, tokalla kerralla sitten vain hiottiin jotain käännöksiä tiukemmaksi ja tietysti itse ohjailin väärin, muurikin kaatui pari kertaa. No virheet korjattiin ja lopuksi tehtiin vielä koko rata tiukoilla käännöksillä ja ei mitään virheitä, uskalsin vielä monessa kohtaa lähettää koiran kaukaa ja mennä reilusti sen edelle. Treeneissä onnistutaan, mutta kisoissa tulee aivan älyttömän tyhmiä virheitä, hieman ärsyttävää!

Tänään koetan mennä vielä agitreeneihin, illala voikin sitten unohtaa koirahommat, kun on meidän koulun vuoden ainoat bileet, eli a-tarjous :) Huomenna tosin on pakollinen harkka aamulla 9.00, eli kovin myöhään ei voi rellestää.