Joulukuun touhuja

Blogi on taas vähän jäännyt unholaan :) Tässä kaikkea mitä on viime viikkoina puuhailtu koira-ja muissa jutuissa.

Hyvät hanaolut valikoimat :)

2.12.2012 oltiin Kotkassa kisoissa. Tuomarina Anne Viitanen. Kolme rataa Hyl, -10, ja -5. Nousujohteinen tuloslista siis :) Ekalla radalla oli tosi hankala putki/puomi erottelu, ja Plättä meni putkeen puomin sijasta. Tokalla radalla tuli taas puomin kontakti+yksi rima, kolmas hyppyrata meni tosi hyvin, kunnes 3.vikalla esteellä rima alas (hiukan harmitti). No onpahan nyt käyty Kotkassakin kisoissa :P

Porot unilla Tallinan keskustassa

Koulussa olen opiskellut hevostauteja, kurssi oli tosi mukava, mutta jotenkin talvikaamos aiheutti kauhean väsymyksen, enkä oikein jaksanut lukea tenttiin. Itsenäisyyspäivänä lähdettiin poikaystävän ja parin kaverin kanssa "etelänlomalle" pariksi päiväksi Tallinnaan. Olin hieman skeptinen reissun suhteen, että mitä edes tehdään siellä niin kauan. Oli kuitenkin tosi kivaa ja rentouttavaa, unohdin siellä totaalisesti kaikki kouluhommat ja muut arkiset asiat! 

Lapinlehmiä <3

Plätän kanssa ollaan treenattu agilitya ja muuten se onkin juoksennellut vapaana metsässä. Tokotreeneihin en ole kerennyt joulukuussa kertaakaan, ja tokoinnostus on muutenkin taas kadonnut kokonaan. Agilitytreenit on sujuneet hyvin, edelleen tosin kontaktit ja kepit voisi olla nopeampia, sekä hankalia käännöksiä joudutaan usein treenaamaan useasti. Olen myös päässyt ohjaamaan muita, se on tosi kivaa, mutta välillä myös huomaan että tosi erilaisten/eritasoisten koirien kanssa on hankalaa keksiä kaikille sopivia treenejä. Lopputuloksena siis välillä treenit on liian vaikeita ja välillä liian helppoja.

Fallkullan vuohi

Tänään käytiin Fallkullan tilalla joulunavauksessa. Tekosyyksi retkelle mukaan otettiin kaverini 2-vuotias ihana poika, vaikka kaikista eniten innoissaan lehmistä ja possuista oltiin me +20v. neitokaiset ;) Mulla alkoi periaatteessa joululoma perjantaina, mutta lisurihommat ja työt pitävät kiireisenä vielä ensiviikon. Enkä ole edes ihan varma mitä teen jouluna. Mutta enköhän ehdi jossain välissä pitää lomaakin, jee :)

Rekihepo

Poliisihepo

Lumimyrskyn hyvät puolet

Koska itselläni on taipumusta valittaa aina kaikesta, ajattelin nyt koota tähän kaikki hyvät puolet siitä, että lunta sataa päivässä noin metri :)

1. Kun tietää, ettei mihinkään pääse julkisilla/omalla autolla, voi hyvällä omalla tunnolla syödä sipsejä kotona ja katsoa hömppää (huutokaupan metsästäjät, crimal minds, bb, csi...)
2. Koska lumi tuli sen verran yllättäen, kukaan ei kerennyt raahata latukonetta meidän lenkkiteille, eli päästiin vielä normiteitä kulkemaan. Vastaan tuli noin yksi koira (missä kaikki muut myrskyn keskellä koiran lenkittäjät olivat??) joten Plättä sai olla koko matkan irti
3. Tarpoessa lumessa kuluu varmasti enemmän kaloreita kuin tasaisella tiellä kävellessä
4. Myös kaivaessa autoa noin metrin lumikerroksen alta kuluu myös reilusti kaloreita, ei tarvitse mennä salille
5. Kun pääsee vauhtiin lumenluonnissa niin terassin lumetkin menee samalla vauhdilla (lisää kaloreiden kulutusta)
6. Koira ei tuo hiekkaa sisälle
7. Mikään ei ole onnellisempi kuin belgianpaimenkoira joka hyppii jäniksen lailla kinoksissa
8. Saa taas käyttää viime talvena ostettua parkatakkia <3
9. Pimeys katosi kun kaikkialla on valkoiset nietokset

Nyt sitten koetan päästä mummolaan, eilen en uskaltanut lumisateessa ja pimeässä lähteä minnekään. Sunnuntaina koetamme myös päästä agikisoihin, toivotaan että tiet on siihen mennessä aurattu :)

Pari vuotta vanha kuva, mutta samanlainen onnellinen ilme Plätällä oli eilen :)

huonot tulokset mutta huippufiilis!

Perjantaina oli agitreenit, meillä oli sijaisohjaaja, kun omat eivä päässeet paikalle. Ensin tutustuttiin kaikki rataan, mutta sitten käytiin vielä ohjaajan opastuksella rata läpi. Kun tuli meidän vuoro, olin heti jossain kohdissa ihan väärin, ja muutamaa käännöstä saatiin oikein urakalla hinkata. Takaaleikkaus kepeille ja puomi sujui ongelmitta sentään. Ohjaaja myös muistutti siitä, että koiraa pitää palkata vaikka itse teen väärin, kun olen vähän epävarma suunnasta tarttuu se koiraan, joka alkaa kysellä multa suuntia. Lisäksi mun pitää itse liikkua koko ajan, eikä töksöttää eteenpäin. Mutta olen aika ylpeä siitä keppien takaaleikkauksesta <3

Sunnuntaina mentiin ATD:n kisoihin Purinalle, jonne oli vanha hiekkapohja vaihdettu sellaiseen hiekka+silppu sekoitukseen. Ensimmäiseksi mietin onko pohja turhan pehmeä, mutta ei ollut ja Plättä kiisi sellaista vauhtia, että koirakin kai tykkäsi. Hyvää uudessa pohjassa on, että se sitoo kosteutta eikä sitä tarvitse suolata, kun treenattiin pari vuotta sitten Purinalla Plätän tassunpohjat kuivui ikävästi suolasta :(

Eka rata oli hyppäri, tuomarina Henri Luomala. Plättä lähti alussa kuin tykinkuulan suusta, se oli paljon vauhdikkaampi kuin viikko sitten. Tutustumisessa omasta mielestäni vaikeat paikat olivat pussin umpikulma, ja pituudelta tiukka käännös kepeille. Plättä kiituri suoritti kaikki ne hyvin, mutta keppien jälkeen oli suoraan hyppy, jolta oli lyhyt matka takaakiertoon. Olin aivan liian myöhässä takaakierrolla, ja Pläty hyppäsi sen väärään suuntaan, eli tulos HYL. Mutta radasta jäi silti hyvä mieli.

Tokaksi oli agilityrata, ihan mukava sellainen. Valitettavasti vauhdin hurmassa en pysäyttänyt kunnolla A:lle, ja sieltä koira tulikin kunnon loikalla alas, ja tulos -5 :( Myös käännökset ennen puomia levähti, samoin puomin jälkeen, niistä ei onneksi virheitä, mutta aikaa meni ihan turhaan. Plättä myös ehti turhautua radalla pari kertaa, eli siis komentaa mua. Tämä ei ollut kovin hyvä fiilis rata, ihan liika söhellystä.

Vika rata oli yhtä takaakiertoa lukuunottamatta vain suoraa juoksua. Koska tiesin ettei pärjätä bortsuille jos ei mennä täysiä, niin me sitten mentiin täysiä. Valitettavasti unohdin taas vauhdin hurmassa ohjata yhdelle esteelle, Plättä meni ohi ja putkeen, eli tulos taas HYL. Mutta tältä radalta jäi niin huippufiilis, molemmat tiesi mihin ollaan menossa, koira ei kysellyt kertaakaan mitään ja minäkin juoksin enkä hipsutellut. Harmittaa kyllä, 0-tulos oli NIIN lähellä.

Näistä kisoista jäi kuitenkin niin paljon parempi fiilis kuin viime viikon kisoista. Radalla oli kivaa, ja virheet oli ihan pölkkyjä, mutta niin helposti korjattavissa ettei tarvitse masentua, sekä monet vaikeat jutut sujuivat hyvin! Plättä on oikein super agilitykoira, tosin eräs nainen katsoi sen riekkumista hallin pihalla ja kyseli hämmästellen, että tuonko pitäisi olla hieman vanhempi koira.... :P

Tuhat virhettä

Viime viikolla lomailtiin ja Plättä pääsi hierojalle. Alaselkä, etutassut ja niska olikin jumissa, ihmekään että hyppi miten sattuu. Plättä tykkäsi hieronnasta tosi paljon, välillä se oli silmät kiinni ja kun lopetettiin se meni takas kyljelleen ilmeellä että hei jatketaan! Hieronnan jälkeen pidin BOT-loimea Plätyllä öisin päällä, ja uskallettiin sitten mennä eilen HSKH:n kisoihin.

Korkattiin näissä kisoissa siis 3-luokka. Tulokset eivät päätä huimaa (tulokset kuitenkin, ei hylkyjä ;) ), aika paljon on kyllä vielä tekemistä tässä lajissa. Maksi3-luokan kisaajia oli noin 80/luokka, ja kaiken lisäksi olin päivän päivystämässä, joten oli aika kaikkensa antanut olo illalla.

Eka rata oli ihan mukava, tuomarina Anders Virtanen. Teknisten ongelmien takia video alkaa vasta 5.esteeltä (keinu), mutta alku meni siihen asti tosi hyvin. Keinulta Plättä sitten säntäsi väärään suuntaan (oma moka), sain sen takaisin, mutta seuraava rima tuli alas. A:lla kontaktit oli hyvät, mutta A:n jälkeen taas ohjasin huonosti, ja koira meinasi mennä esteen ohi. Siitä seuraavat putki ja hyppy ok, mutta PUOMIN YLÖSMENOLTA virhe! Voi pirulainen, täytyy siis aloittaa treeneissä pysäyttämään puomin kontaktille, ei tästä muuten tule mitään. Puomilta oli käännös kepeille, ja Plättä meni väärältä puolelta (taas ohjasin huonosti). Sitten meni ihan ok loppuun, tosin yksi valssi oli aika hidas. Aikaa meni tuhottomasti ja tuli aikavirhekin :( Mun nopea belggari ei enää 3-luokassa olekaan kovin nopea, itse asiassa se on tosi hidas, ihanneaika 46 ja meillä meni yli 49s!!! Tosin turhiin säntäilyihin ja keppisähläykseen meni aika monta sekunttia, virheitä tuli muutenkin 20... Alla video.

Seuraava rata oli kanssa ok, muutama hankala kohta tosin erityisesti lopussa. Heti tokan esteen jälkeen taas levähti käännös (aikaa kului), puomin ylösmenolta virhe (taas), sitten meni aika hyvin pitkään, kunnes kepeillä tuli joku ihan ihme sählinki, Plättä meni sisään mutta tuli ulos, meni uudestaan väärältä puolelta, alkoi komentaa mua ja sitten vasta päästiin kepit läpi. Kummallista, kepit on olleet aika varma juttu jo kauan. Loppu meni ihan jees, tosin videolta huomaa että koira hyppää jo rengasta siinä vaiheessa kun tulee käsky, että ajoitusta saisin myös vähän treenata. Tältäkin radalta aikavirhe, meidän aika jotain 46 ja ihanne 45. Keppisähellykseen tosin meni aika kauan. Alla myös video 2.radasta. 

Eli nyt ensi viikolla kepit ja puomi tehotreeniin! Lisäksi jostain pitäisi kaivaa lisää vauhtia tuohon koiraan, toisinsanoen täytyy olla tosi tarkka kaikissa käännöksissä etteivät ne valu liian pitkälle ja näin menetetä tärkeitä sekunteja. Ensi viikonloppuna onkin heti seuraavat kisat! Kummallista tosin on se, että yleensä masentuisin totaalisesti ja haluaisin vain itkeä tälläisten ihme söhläysratojen jälkeen, mutta nyt vain kisainto kasvoi, pohjalta on suunta vain ylöspäin vai mitenkäs se nyt meni? :)  

a-a-a- aksaa ja lihasongelmia

Viikonloppu meni agilityn merkeissä. Viime viikko oli koulun osalta aika kiireinen (4 päivää oftalmologiaa ja tentti heti pe), niin ei päästy omatoimisesti treenaamaan kuin vain perjantaina. Koska viime treeneissä meillä oli kontaktiongelmia, tehtiin oikeastaan vain niitä muutaman hypyn kautta, treenikaveri katsoi ylösmenot. A:lla ei ongelmia, osui hyvin ylösmenolle ja pysähtyi alas, eikä juurikaan edes himmaillut. Puomilla sitten alkoi ylösnmenon yli hyppely, erityisesti kun laitoin loppuun namialusta. "Suhinalla", sain kuitenkin hidastettua sen verran, että osui myös hyvin ylösmenolle, puomilla alastulo on ok.

Lauantaina kävin ensin kaninäyttelyssä, sitten lähdettiin Best-In Areenalle agilityvalmennukseen. Olin luvannut ottaa geenitutkimusverinäytteitä samalla, joten olin paikalla jo puolenpäivän aikaan (meidän ryhmän piti aloittaa kello 17.00). Käytin Plättää kuitenkin usealla pienellä lenkillä päivän aikana, ettei se joutuisi kököttämään autossa koko päivää ja sillä oli BOT-loimi päällä.

Aikataulut kuitenkin venähtivät, joten meidän ryhmä aloitti vasta joskus klo 19.00 aikaan. Ohjaajana toimi Anne Huittinen. Rata oli reilun 30 esteen rata, jossa oli meille monta hankalaa kohtaa. Ensimmäinen oli pakkovalssi 3.esteelle, mä en vain osannut odottaa koiraa tarpeeksi, aloin hosua. Myöhemmin tosin tajusin, että meille ehkä helpompi ratkaisu olisi ollut takaakierto. Mutta pakko se pakkovalssikin on joskus opetella! (Kotiläksy nro1: pakkovalssi). Sitten rata meni ihan hyvin, kaksi putkea, takaakierto, kepit, hyppy, takaakierto, sylkkäri, hyppy ja putkeen, jonka pää oli piilossa ja ihan seinän vieressä. Putki olikin kunnon kompastuskivi! Aluksi hosuin taas itse, ohjaaja sanoi että pysy paikallasi, ja siirry vasta kun koira on putkessa. Kun aloin pysyä paikallani, Plättä hyppäsi ensin putken yli ja meni sitten putkeen. Kokeiltiin kaikenlaista hetki, kunnes sain sen sinne jotenkin, kotiläksy nro2: umpiputket.

Jätettiin putki ja jatkettiin rataa. Meni ihan hyvin, yhdessä kohtaa sain oikeasti juosta ihan täysillä, mutta onnistuin, puomilla osui kontakteille vaikka tuli tosi vauhdilla. Sitten tuli kepit uudestaan, Plättä meni sisään hyvin ja tuli heti ulos(?). Ajattelin että se vain hölmöilee. Otettiin uusiksi ja meni ihan hyvin, sitten pitikin mennä putkeen puomin alla, se oli vähän hankalaa (kun taas hosuin). Putken jälkeen tuli hyppy, jonka takaa piti kääntää ja leijeröidä koira suoraan putkeen, jotta saa itse etumatkaa seuraavalle hypylle ja putkelle. Eka en ehtinyt, mutta kun ohjasin alun tarpeeksi kaukana koirasta niin onnistui ok. Sitten seuraava ongelma, hypyltä putkeen jonka suu oli noin 90 asteen kulmassa. En saannut Plättää millään kääntymään sinne, taas uusi juttu harjoiteltavaksi. Putken jälkeen oli välistäveto, johon piti aika paljon hidastaa, että sai koiran käännettyä.

Kun päästiin rata loppuun, ohjaaja sanoi että koira hyppää niskallaan, mutta vaikea sanoa onko muuttunut normaalista, kun ei ole aiemmin koiraa nähnyt radalla (eikä oikein kukaan muukaan katsojista). Vähän harmitti, olin tahkonut sillä koko radan läpi, ja sitten kuulen että se on ehkä jumissa eikä hyppää kunnolla ( ja edelleenkään mä en näe ohjatessani koiraa juuri yhtään...), kiva jos se olikin kipeä. Plättä on niin kiltti, eikä näytä kipua juuri koskaan (sterkan jälkeen ainoa mistä tiesin että se on kipeä oli se, että se vetäyty omiin oloihinsa, mitä ei tee normaalisti).

Pihalla näpäsin koiran läpi enkä huomannut mitään selvää kohtaa, takajalkojen lihakset ehkä vähän kireät? (Mutta kun en ole koirahieroja niin en saa oikein sanoa). Jäähdyteltiin, ja mentiin mökille yöksi, missä se ainakin juoksenteli ihan normaalisti.

Valmennus jatkui seuraavana päivänä luennolla kisajännityksestä. Ehkä tärkein pointti mitä jäi mieleen, oli että epäonnistumista on turha pelätä, ja keskyttäminen harmittaa enemmän kuin se hetken häpeä huonosta, mutta loppuun asti tehdystä suorituksesta. Useinhan epäonnistumiset on ohjaajan, ei koiran mokia.

Luennon jälkeen muut jatkoivat treenejä, itse en uskaltanut tehdä ratatreeniä eilisten kommenttien jälkeen. Tehtiin vähän sitä umpiputkea (onnistui joka kerta ilman ongelmia..), sitten koetin parilla suoralla esteellä katsoa Plätän hyppytekniikkaa, mutta en taaskaan nähnyt mitään, niin pyysin yhtä tuttua kentän laidalla katsomaan, ja hänkin sanoi ettei Plättä ojenna takajalkoja kunnolla hypätessä. En sitten tiedä oliko se autossa kököttäminen syy tähän jumiutumiseen, vai mikä, vaikka kuinka koetin lämmitellä koiran hyvin ja liikuttaa joka välissä. Mun auto on melko kylmä, jote ehkä olisi pitänyt siihen BOTin päälle laittaa joku lämmin takki vielä. Lisäksi se että Plättä jätti kepit kesken (tästäkin kuulin vasta sunnuntaina, että se liikkui kepeillä jotenkin niskallaan) ei ole normaalia, ja Plättä oli su aamuna muutenkin vähän turhan rauhallinen.

Nyt en edes pysty seuraamaan koiraa, se jäi Tampereelle kun tulin pariksi päiväksi Joensuuhun. Koetan nyt silti saada sille tälle viikolle hierojan siellä tai ensi viikoksi Helsinkiin. Inhottavaa jos mun pikku-Plätty on jostain kipeä :( Se on hierottu elokuussa, jolloin hieroja sanoi, että Plätällä tosi hyvä lihaskunto eikä suurempia jumeja ollut missään. Mutta siitäkin on jo 2kk, nyt olen kyllä laiminnonlyönnyt Plätän lihashuollon täysin! Toivon todella että kyseessä on vain joku lihasjumahdus eikä mitään pahempaa.

Viikonloput opit:
- Opettele pakkovalssi
- Opeta koiralle erilaiset putkikulmat
- Huolehdi koiran lihashuollosta!!!!

tokoa

Tänään pitkästä aikaa tokotreenit. Päivän aikataulut tosin vähän venähti, eka tein lisuritutkimuksia yli 4h iltapäivällä (mutta onneksi löytyi myös positiivisia näytteitä!), sitten äkkiä kotiin, koira matkaan ja vetämään arkitokotreenit. Sateessa ja harmaudessa arkitokoilijoita oli paikalla vain muutama, mutta oli ihan mukavaa, harjoiteltiin namialustan käyttöä.

Kun olin sitten jo tunnin seissyt sateessa, jatkettiin omilla treeneillä, aiheena liikkeiden välit. Eli että pitäisi myös treenata koiran olotilaa kisoissa liikkeiden välissä, vaikka niitä ei ihan suoraan arvostella, mutta se kuitenkin vaikuttaa kokosuoritukseen.

Ekaksi tehtiin paikkamakuu, menin auton taakse piiloon, Plätty nousi istumaan. Koira takaisin maahan, ja uudestaan piiloon (nyt olin siellä vain lyhyen aikaa), muuten ok, mutta ennakoi perusasennon. Sitten tehtiin lopuksi ihan lyhyitä paikkamakuita niin, että vapautin suoraan maasta, mutta vaadin kuitenkin koiran pysymään maassa vaikka tulin sen viereen.

Sitten vähän seuraamista, käännökset on taas vähän valahtaneet. Tein sitten namin kanssa, oli heti parempi. Lisää treeniä siis tähän...

Sitten siirryimme liikkeenvälimäisesti autolle hakemaan ruutumerkit, se meni hyvin, Plättä kuitenkin luonnollisesti tarjoaa kontaktia ja käveli vieressä nätisti. Hankaluuksia aiheutti paikallapysyminen silloin kun ohjaaja antoi jotain neuvoja (mutta koiralla oli niin pitkä päivä yksinään kotona, että voin vaan syyttää itseäni).

Lopuksi treenattiin ruutua. Olen joskus aloittanut sen niin, että laitan ruutuun namialustan, mutta nyt kuulin että paljon parempi on tehdä näyttöruutuja, eli joku käy näyttämässä ruudun paikan, ja sitten lähetän koiran sinne. Palkkasin heti kun oli oikeassa kohtaa. Plättä vähän edelleen etsi nameja, mutta meni just oikeaan kohtaan ruutua. Oli niin kiva liike, että lopetettiin sitten siihen (ja aloin olla aika märkä ja kylmissäni, koirasta ei virta olisi vielä loppunut...)

Huomenna onkin neuron ja oftalmologian tentti, sen jälkeen onkin viikon loma, joka menee retkeillessä ympäri Suomea.

agia

Perjantaina alkoi talven hallitreenit. Päästiin ekaa kertaa treenaamaan uuden seuramme viime talvena rakennettuun (LÄMMITETTYYN!) halliin. Ryhmä on vain joka toinen viikko, eli pelkäksi treeniksi se ei riitä, mutta hyvä saada aina parin viikon välein kommentteja, mihin pitäisi omissa treeneissä keskittyä.

Plättä oli "hieman" innoissaan päästessään pitkästä aikaa radalle, ja minä taas jotenkin vähän jäässä. Eli ei kovin hyvä yhdistelmä. Rata oli kiva, helppoja kohtia mutta myös vaikeita pyörityksiä. Sain noottia siitä, että jäädyn välillä paikalleni vaikka pitäisi jo juosta eteenpäin, välillä taas en saa mennä turhan lähelle esteitä ohjaamaan, vaan välimatkaa koiraan pitäisi lisätä, se kyllä osaa. Plättä tiputteli rimoja pariin otteeseen, mutta se johtui juuri siitä, että työnsin sen liian läheltä hyppyyn, kun olisi pitänyt antaa koiran hypätä kaeumpaa. Suorasta putkesta tiukka 90 asteen käännös aiheutti myös hankaluuksia, siinä ei riittänyt että huusin koiran nimeä sen ollessa putkessa, vaan piti mennä lähemmäs putken suuta kääntämään, minkä jälkeen päästiin yhdessä oikeaan suuntaan.

Lopuksi otettiin puomia yksittäin (radalla oli vain keinu), Plättä hyppää taas ylösnousukontaktin yli :( Omasta mielestäni (ja ohjaaja oli samaa mieltä) ei ollut järkeä alkaa pysäyttämään sitä kontaktille kun nyt pitäisi muutenkin treenata vauhtia, joten harjoiteltiin suhinalla hidastamista. Se toimi ihan hyvin, mutta huomasin myös että itse en kyllä kerkeä nähdä kontakteja, eli tarvitsen apuohjaajan tai edes kameran tarkistamaan osuuko koira siihen vai ei. (Omasta mielestäni siis ei osunut suhinallakaan, mutta silloin ohjaaja sanoi että osui hyvin..)

Ensi viikolla ajattelin vielä mennä ulkokentälle treenamaan kontakteja, ja viikonloppuna meillä on Lempäälässä agivalmennus. Huippua! :)

onnistumisia ja epäonnistumisia

Kuva kesä-12

Plätän tassun haava alkaa olla jo lähes parantunut, joten suunnattiin tänään tokotreeneihin. Ekaksi paikkamakuu, olin "puoliksi piilossa" aidan takana, meni ok, tosin tuli vasta tokalla käskyllä peruasentoon, joten tehtiin niitä pari vielä lisää.

Sitten vauhtiluoksetuloa, palkkasin heittämällä lelun vauhdissa. Näitä muutamia, sitten puunkiertoa+pysäytys vauhdissa, sekin sujui hyvin. Lopulta uskalsin kokeilla luoksetuloa stopilla, ja SE ONNISTUI TÄYDELLISESTI! Tämän jälkeen vielä yksi vauhtiluoksetulo ilman stoppia, joka ok.

Sitten harjoiteltiin vähän kaukokäskyjen vaihtoja. Olen siis vielä ihan koiran edessä ja harjoitellaan vasta liikerataa. Maahan-istu vaihdot on hyvät, samoin istu-seiso ja maasta-seiso. Mutta seisomisesta istuminen ja maahanmeno vaatii vielä treeniä. Koiralla oli muutenkin vähän ehkä liikaa virtaa sairasloman jäljiltä tälläiseen liikkeeseen.

Sitten ikuinen murhekryyni, nouto! Saan tällä hetkellä koiralle kapulan suuhun kun se istuu mun edessä, mutta silloin se mälväilee. Kun taas annan sen vähän taistella kapulasta, pito on superhyvä. Kysyin sitten ohjaajalta miten jatkan tästä (isoin ongelma on siis, että itse noudossa sylkäisee kapulan pois suusta ennen kuin tuo sen mulle asti, joten siksi TAAS on palattu taaksepäin). Ohjaaja sitten ehdotti, että mentäisiin vielä taaksepäin, ja naksuttelisin koiralle siitä, että se ensin katsoo kapulaa, sitten koko ajan vaadin vähän enemmän niin, että koira itsenäisesti nostaisi kapulan lattialta mun käteen. Naksutin on ollut periaatteessa käytössä jo vuosia, mutta en ole opettanut sillä kyllä yhtään liikettä, jotenkin tuntuu etten oikein osaa käyttää sitä.

Noutomasennuksessa lähdin treeneistä, mutta kotona koetin heti tätä naksuttelua. Naksutus siis aina, kun koira edes vilkaisee kapulaa (otin vielä ohjatun noudon kapulan käyttöön, se on kivan kevyt ja helppo nostaa). Lopputulos oli, että Plättä tuijotti tiivistii naksutinta ja kuolasi, mutta ei kyllä tarjonnut mitään kapulaan suuntaan päinkään parin ekan vilkaisun jälkeen. En sitten tiedä olenko kuitenkin liian hidas palkkaamaan edes siitä vilkaisusta, vai olenko onnistunut kouluttamaan koirani niin totaalisesti käskyjä odottavaksi, ettei se osaa omatoimisesti tarjota yhtään mitään. Lopulta vähän kädellä näytin kapulaa, ja kun se seurasi kättä ja katsoi kapulaa niin palkkasin siitä, mikä ei kyllä auttanut tiiviiseen naksuttimen tuijotukseen yhtään. EN KÄSITÄ! Mä oon kohta kokeillut noutoon kaikki mahdolliset ja mahdottomat keinot ja ei suju. Lelut ja pallot Plättä kyllä tuo kivasti oikeaan asentoon mulle asti, eikä tipauta ilman käskyä, mutta puukapula on jotenkin ihan mahdoton. Toko on varsin typerä laji, miksi ihmeessä tahkon aina vaan näitä samoja juttuja?????

Onneksi kun tuo tassu alkaa olla parempi päästään taas agilityn pariin, huh! Agilitystä saa sentään onnistumisen fiiliksiä ja se on aina kivaa <3 Talvitreenitkin on turvattu, päästiin HSKH:n ryhmään joka toinen viikko (harmi vain kun treenit on perjantaisin, eli jos olen Joensuussa en pääse sinne), lisäksi H&S lupasi ottaa meitä heidän hallille mukaan treenaamaan. Koetin jo katsella 3-luokan ekoja kisoja, nyt su olisi ollut oman seuran kisat, mutta en uskaltanut tuon tassun takia ilmottautua sinne vielä. Tosi huonosti menee kisakalenteri, kun mulla on vapaa viikonloppu ja olen pk-seudulla kisoja ei ole, mutta kun on sovittu muuta niin sitten on varmasti kisat.

Nyt varmaan nukkumaan, huomenna on heti kahdeksalta ihana pieneläintensisätautien tentti...

pieleen mennyt viikko

Viime viikko meni ihan penkin alle :( Ensin maanantaina selviää, että meidän pitää tehdä keskiviikoksi ryhmätyö, ja ainoa aika oikeastaan tehdä se on tiistai iltapäivä. No, ryhmätyö selvitettiin kunnialla läpi, ja illaksi menin töihin. Töissä oli hieman kurkku kipeä ja niiskutin vähän, perussyksy meininkiä. Keskiviikko aamuna olin niin kauheassa flunssassa, etten päässyt sängystä ylös :( Iltapäivällä olisi ollut pakollista koulua, jonne en selvinnyt ja nyt saan tästä hyvästä tehdä 2 sivuisen esseen aiheeseen liittyen.

Torstaina oli pakko sitten lähteä villapaita päällä liikenteeseen, aamuksi kouluun ja iltapäiväksi tutkimaan lisensiaatin tutkielmani näytteitä. Viikon positiivinen hetki olikin sitten mikroskoopin äärellä niiskuttaessa, kun vihdoin löysin ekat positiiviset näytteet! jee! Koska olin kuitenkin vielä vähän kipeä, sain tuuraajan vetämään mun arkitoko treenit, enkä mennyt koiran kanssa edes meidän oman ryhmän tokotreeneihin, ajattelin että epäreilua koiraa kohtaan mennä sinne aivot ihan jäässä vaatimaan siltä hyviä suorituksia. Olisi kyllä pitänyt mennä.. Tokotreenien sijaan menin juoksuttamaan Plättää lähimetsään, ja siellä riekkuessaan se sai tassuun noin 1 cm pituisen haavan. Koska menetän aina kaiken loogisen ja järkevän ajattelukykyni kun oma eläimeni sairastuu, olin jo melkein lähdössä sen kanssa päivystykseen, kunnes sitten tajusin että noin pieni haava tuskin tarvitsee tikkejä, anturahaavaa on muutenkin vaikea pitää puhtaana. (Samalla kyllä pohdin josko se saa sepsiksen haavan kautta, olen kyllä ahkerasti puhdistanut sitä betadinella).

Viikonlopuksi puksuteltiin Plätyn kanssa Joensuuhun. Siellä onneksi oli kivaa, vaikka laiskottelin paljon ja jäi kaikki hommat tekemättä. Haava näyttää ihan hyvältä, putsailua jatketaan ja rajoitettua liikuntaa :( Toivottavasti tämä viikko sujuu vähän paremmin!!!

Loppuun vielä mainos mun kanitutkimuksesta, jos tänne blogiin joskus eksyy joku joka ei siitä jo tiedä! :)

KUNINKUUSLUOKKAAN!!

Eilen(15.9) oltiin Ojangossa Batin syyskisoissa. Olin ilmottautunut kahdelle radalle kolmesta, koska iltapäivällä itselläni oli muuta menoa. Muutenkin meinasi unohtua koko kisailmo, muistin 10min ennen ilmottautumisen sulkeutumista laittaa ilmottautumisen menemään ;) Tuomarina oli Tuija Kokkonen ja eka rata hyppis. Kisat olivat vähän myöhässä, joten tajusin etten välttämättä kerkeä jäädä sille tokalle radalle ollenkaan. Rata oli ihan mukava, sai kyllä juosta aika kovaa, ja muutama hankala kohta, mutta ei mitään mitä Plättä ei osaisi. Alku meni tosi hyvin, kepeille tosin en taaskaan uskaltanut jättää koira yksin vaan hipsuttelin siinä vieressä. Keppien jälkeen välistäveto meni hyvin, siinä monella tuli virhe. Viimeisillä esteillä ennen loppusuoraa piti tehdä sellainen kiemurajuttu, olin keksinyt siihen hienon kieputus kuvion, joka onnistuessaan olisi tosi nopea, monet muut näyttivät tekevän käännökset valsseilla. Kieputuksen ekan esteen jälkeen mulle vain tuli totaalinen black out, enkä muistanut kuvioita saatika seuraavaa estettä. Onneksi kuitenkin sain koiran oikean esteen yli oikeaan suuntaan tekemällä sen valssin minkä kaikki muutkin teki siihen. Sitten loppusuoraa maaliin ja ilman virheitä! Kisaajia oli vain 18, joten käsittääkseni oli siis vain 4 LUVAa jaossa. Nollia ei kuitenkaan tainnut juurikaan tulla, ja Plättä pulleroinen voitti koko luokan saaden samalla SERTin ja menolipun agilityn kuninkuusluokkaan (eli maksi-3)!!!

Ohjaaja oli tulokseen kyllä erittäin tyytyväinen (varsinkin kun itse mokasin ne syyskabat ihan totaalisesti). Nyt kyllä vasta alkoi oikein urakalla jännittää tulevat kisat, 3-luokassa kun on sitten kaikki parhaat koirakot. Tein myös laskelmia meidän urasta kaikille epätoivoisille agilitynharrastajille, 1-luokassa startteja oli yhteensä 36kpl, joista 61% hylkyjä, 2-luokassa 15 starttia ja hylkyjä enää (vain) 29% :). Meillä ei ole mitään treenipaikkaa/ryhmää talveksi, pitää nyt varmaan alkaa sellaista järjestää mahdollisimman pian. Plätän kanssa agility on kyllä tällä hetkellä todella kivaa, siitä on tullut niin varma koira, nyt ei tarvitse treenata muuta kuin hienosäätöä (esim. tiukempia kaarroksia ja nopeampia kontakteja).

treenejä

Syyskabat meni ihan penkin alle, kaksi ekaa rataa söhläsi ohjaaja, kolmannella koira törmäsi keppeihin (sekin ehkä mun moka, olisi varmaan pitänyt hidastaa sitä vähän ennen?). Eipä ole tuollaista virhettä ennen tehty, no nähtiinpä sekin. Ekalla radalla mönkään meni putki-A erottelu, putkihullu koirani meni A:lle, kun vaihtoehtona oli putki?? Mutta luultavasti en siis itse ohjannut kyseistä kohtaa kovin hyvin.

Viime ma belgitreenit Viikin pellolla (siis paikalla oli kaksi belgiä ja yksi shapendoes :) ). Tein Plätälle paikkamakuuta niin, että toinen teki luoksetuloa mun ja koiran välistä. Se meni vielä ok, mutta jossain välissä kun tehtiin ryhmäpaikkamakuuta Plättä heivasi takapään vinoon. Korjaus ja uusi suoritus.

Tehtiin myös luoksetulon stoppia, sitä ei ole treenattu ennen. Alkoi melkein heti ennakoimaan ja hiippailemaan bortsutyylillä. Sitten koetin vain ottaa läpijuoksuja, että ei ennakoisi. Tehtiin pari kertaa stoppi ihan vaan muusta hääräilystä, se onnistui ok.

Kokeilin sitten noutoa 3kk tauon jälkeen, ja eihän se suju... Juoksee vielä kapulalle jotenkuten, mutta sylkee sen sitten pois palautuksessa, palkkasin ihan vääristä jne. Tehtiin sitten vähän pitoharjoituksia, vaikka tuli kyllä olo että jätetään tää toko ja tottis harrastus kokonaan, en vaan jaksa tahkoa näitä samoja asioita aina vaan kun mikään ei suju. Ainoa mitä olen jaksanut treenata kotona on kaukokäskyjen vaihdot, että aina ennen Plätän iltaruokaa tehdään muutama liikerata istu-maahan-seiso sekalaisessa järjestyksessä. Seisominen alkaa olla tosi hyvä, istuminen saisi olla topakampi ja siinä välillä liikkuu kaikki tassut. Vire on ainakin hyvä kun ruokakippo valmiina odottamassa.

Tiistaina canicross-lenkki, tosin loppuajaksi päästin koiran vapaaksi metsään. Metsälenkkejä on tullut tehtyä aika paljon kun siellä on kivaa kävellä ja Plättä on saannut uuden ihanan spanieliystävän juoksukaveriksi.

Tänään (su) Ojangossa agilityä. En tehnyt muuta suunnitelmaa, kuin että kontakteja paljon. Laitoin puomille namialustan, mutta siinä ei joka kerralla ollut namia. Kontaktit (puomi+A) sujui tosi hyvin. Yhdessä kohtaa rataa teki aina AIVAN liian pitkän kaarroksen hypyn jälkeen, se saatiin pois kun ohjasin paremmin. Harjoittelin myös jaakotusta, sillä tosiaan saa koiran kääntymään tosi hyvin oikeaan suuntaan, jotenkin vain hirvittää sitä alkaa tehdä kisossa, joudun vielä ajattelemaan ohjauksessa niin paljon. Lisää treeniä siis vaan, että saisin liikkeen yhtä hyvin selkärankaan kuin jonku valssin.

Koulua on ollut kaksi viikkoa, ja oon jo ihan poikki siitä! Luentojen kertaus tavoite on lähes pitänyt (viikonloppuna vähän jouduin kirimään), liikuntatavoite ei ole täyttynyt ihan joka päivä, mutta yritetty on ainakin! (Eilen olin bodycombatissa, siinä tuli varmasti kahden päivän tavoite täyteen ...)

Back to school...

Loma oli ja meni, miten reilu viikko voikin vierähtää noin nopeasti ohi? Ensimmäisenä lomapäivänä suuntasin Kouvolan kv-näyttelyyn aloittamaan urani schipperke-handlerina. Saara-laivakoira esiintyi odotuksista huolimatta oikein nätisti, antoi tuomarin tutkia ja liikkui hyvin kehässä. Pöydällä seisomista ehkä pitäisi vielä vähän treenata, en saannut Saaraa poseeraamaan yhtä hyvin kuin junnunarttujen voittajakoira osasi. Arvostelu oli myös oikein kiva, vähän tuli noottia kevyestä etuosasta ja ballerina etutassuista, luonne sai kehuja :) Tuloksena siis EH, mikä riitti ekakertalaiselle oikein hyvin. 

Kouvolasta suuntasin Pohjois-Karjalaan reiluksi viikoksi. Lomalaisen päiviin kuului nukkumista pitkään, hyvin syömistä, vampyyrikirjojen (5kpl) lukemista, pikavisiitti Kuopioon ja poikaystävän kanssa hengailua. Maanantaina tein sitten pikkurundin ensin Tampereelle hakemaan Plättä ja sieltä vielä Helsinkiin. 

Meillä piti nyt olla agitauko, mutta jotenkin en pystynyt vastustamaan syyskaboja, ja mennään sinne sunnuntaina. Eilen käytiin ottamassa Ojangossa vähän kontaktitreenejä, edelleen ongelmana on, että namialustan kanssa Plättä tekee tosi hyvät 2-on-2-offit, mutta ilman alustaa alkaa himmailemaan jo liian aikaisin :( En tiedä mitä tän kanssa nyt keksisi. 

Tänään sitten alkoi taas luennot, aika paljon asiaa tuli kolmessa tunnissa. Joka päivä samanlainen tietotulva tiedossa, joten nyt aion I H A N oikeasti joka päivä lukea luennot heti läpi, ettei tarvitse sitten ihan paniikissa opetella kaikkea tenttiin (jotka muuten tänä vuonna on monivalintatenttejä, en ole oikein ikinä pitänyt monivalinnoista). 

Lisäksi luin vähän aikaa sitten tutkimuksesta, jossa todettiin että 30min (hiki)liikuntaa päivässä auttaa painonhallintaan. Joten nyt syksyn kunniaksi päätin nyt pyrkiä joka päivä liikkumaan edes sen 30min. Se ei oikeasti ole kovin paljon, huonolla säällä voi vaikka kahvakuulailla kotona. (Päätöstä on takana kaksi päivää ja molempina olen onnistunut tavoitteessani ;) Katsotaan kuinka kauan tätä jatkuu). 

Nyt sitten niiden tämän päivän luentojen pariin! 

11.8.12 joensuun kisat

Viime perjantaina lähdettiin työkaverin kanssa suoraan töistä kohti Pohjois-Karjalaa, tosin työkaveri jäi jo Kuopion kohdalla pois. Tampere-Kuopio-Joensuu reitti oli vain 30km pidempi kuin Tre-Varkaus-Joensuu, mutta paljon kivempi ajella, varsinkin kun suurimman osan matkasta oli seuraa. Vihaan autolla ajoa yksinäni, mutta luultavasti tulevaisuudessa siihenkin on vain totuttava.

Lauantaina oli POKS:in kisat uudella agihallilla, rata oli onneksi ulkokentällä. Tuomarina oli Tuija Kokkonen. Ekaksi oli äärettömän vaikea hyppäri. Tai itse rata ei ollut kovin vaikea, mutta esteet olivat niin lähellä toisiaan, että ihan oikeasti sai keskittyä ettei osu esteisiin ja minne sitä piti seuraavaksi mennä. Radan alku meni hyvin, paitsi että ohjasin "kumarassa", aina huomautan siitä muille, mutta en näköjään itse osaa pitää selkää suorassa. Sitten Plättä alkoi roiskia rimoja, 3 (!!!!) rimaa tuli alas! Lopussa ohjasin vielä jotenkin huonosti, Plättä meni vikasta esteestä ohi, mutta pelastin tilanteen ja sain sen ohjattua oikealta puolelta yli. Tulos siis -20vp, mutta tällä tuloksella sijoitumme toisiksi, radalta tuli yksi vitonen ja loput hylkyjä.... :P Kaverini kisasi samalla radalla mineissä, ja kun suunnittelimme ennen rataantutustumista ohjauksia tajusin etten edelleenkään osaa suurinta osaa agitermeistä, esim. twisti ja hirtto olivat mulle ihan hepreaa, käytännössä kyllä ymmärsin mitä ohjauskuviota niillä tarkoitetaan. Voi miten kaipaan ohjattuihin treeneihin opettelemaan jotain täysin uutta, tämä kesä on mennyt aikalailla perusvalssi/persjättö ratoja treenatessa.

Toka rata oli sitten huomattavasti mukavampi agilityrata, parissa kohtaa sai olla putkien kanssa tarkkana, ja heti alussa oli takaakierto, mutta muuten ei mitään hankaluuksia. Tältä radalta sitten saatiin 0-tulos ja LUVA! Sijoituimme taas toisiksi, tuloksia ei ollut laitettu vielä nettiin niin en muista aikaa. Kaksi LUVA:a viikossa on varsinkin meidän 1-luokassa rämpimisen jälkeen on ihan ok tulos ;)

Kolmas rata oli myös varsin mukava agirata. Alussa Plättä meinasi varastaa, mutta ei lähtenyt onneksi mihinkään. Sitten kun käskin sen hypyn yli, se tulikin siitä ohi. Tässä kohtaa sekosin itse totaalisesti, sain koiran ekan esteen vielä oikealta puolelta yli, mutta toka menikin sitten väärään suuntaan ja HYL tulos. Loppurata meni sitten oikein kivasti. Eli kolmella radalla koira keskittyi kunnolla kahdella vikalla, ohjaaja kahdella ekalla, keskimmäisellä radalla yhteistyö pelasi kummankin osalta. Kontaktit osui hyvin joka radalla, tosin edelleen kisoissa menen aika lähelle kontaktia, pitäisi alkaa treenaamaan enemmän niistä irtoamista.

Huomenna on sitten meidän "kesäryhmän" vikat treenit, ensi viikon olen lomalla Joensuussa ja sitten alkaakin jo koulu. Ajattelin pitää Plätälle nyt kuukauden agilitytauon, koska enää ei ole juoksuja tauottamassa harrastamista ja olemme taas kisanneet kuukauden ajan melko ahkerasti. Stadigamesit kyllä houkuttelisivat aika paljon, saa nyt nähdä miten maltan olla sieltä poissa. Onneksi kisoja tulee aina uusia, Purinalla taisi olla tulossa kisat joissa oli 4kpl 2-luokan ratoja, sieltä ehkä irtoaisi se viimeinen LUVAkin ;)

aksaa, aksaa ja aksaa

En ole koiran kanssa tehnyt lenkkien lisäksi koko kesänä muutakuin agilityä :) Tampereen kisat heinäkuun lopussa menivät aika huonosti (toiselta radalta HYL (putki) ja toiselta varmaan joku -5, ei voi enää muistaa...). Viime viikonloppuna lähdettiin sitten belgien rotumestaruuksiin Kirkkonummelle. Lauantaina meillä oli huippu groenendael joukkue, valitettavasti Plättä meni radalla (taas) putkeen kun piti mennä A:lle, ja joukkueen yksi toinenkin koira karkasi samaiseen putkeen, tosin eri kohdassa. Kaksi jäsentä sentään sai 0-tuloksen. Plättä tuntui lauantaina jotenkin vähän normaalia hitaammalta, olin jo varma että se on sairas, mutta illalla ja seuraavana päivänä koira oli taas normaali. Sunnuntaina sitten kisattiin 2-luokan radoilla, tuomarina Seppo Savikko. Radat oli kivoja, vähän haastetta mutta myös helppoja kohtia. Eka rata meni hyvin, saatiin 0-tulos ja eka LUVA! Sijoitus oli 4/joku 30, mutta oltiin sen radan paras belgikoirakko, joten Pläty voitti samalla 2-luokan belgienrotumestaruuden! :) Ohjaaja oli melkoisen tyytyväinen! Tässä ratavideo, en ole varma toimiiko jos ei ole mun kaveri fb:ssä.

Tokalle radalle lähdin sitten asenteelle että nyt on hyvä tulos alla, seuraavalla ei niin väliä. Alussa piti heti tehdä tiukka käännös, joten olin heti 1-hypyn kohdalla, ja heti eka rima alas :( Sitten Plättä ei puomin jälkeen jostain syystä irronnut putkeen (koira joka normaalisti karkailee putkiin aina kun tilaisuus tulee) ja kepeille tultiin vauhdilla pituudelta, jarrutin liikaa eikä irronnut kepeille, lopulta tulos siis -15 :( buu!

Tänään piti olla treenit, mutta Plätällä oli aamulla vatsa niin sekaisin, että päätin jättää koiran osalta treenit välistä, menin sitten ohjaamaan muita, sekin on kyllä kivaa. Toivotaan että Plätyllä on vain ohimenevä vatsaongelma, la olisi nyt tämän kisarupeaman viimeiset kisat ennen agilitytaukoa!

Vihdoin sain Plätästä tälläien mitali kaulassa kuvan ;)

yöaksaa

19.7 oli YLÖKKin agilitykisat Ylöjärvellä. Iltakisat sekä 1 että 2-luokkalaisille ja Pirkanmaalla ei hetkeen ole ollut alempien luokkien kisoja, joten tulos oli n.260 starttia. Maksi-2 luokka tietenkin ihan viimeisenä, jeejee. No, olimme kisapaikalla vähän ennen kahdeksaa ja kerkesin käydä hyvin kunnon lenkillä maalaismaisemissa ennen 2-luokkien alkua. Minien ja medien aikana alkoi vielä kunnon kaatosade (oikeasti tuntui että "taivas repesi"), siinä vaiheessa taas mietin mitäs järkeä tässä lajissa taas olikaan. Maksien rataantutustumiseen mennessä sade onneksi lakkasi. Ekalla radalle mentiin joskus 21.45 aikaan. Tuomarina Johanna Wutrich, radat melko helppoja muutamaa vaikeaa kaarretta lukuunottamatta. Ekalla radalla 2.esteeltä muurille piti tehdä lähes 180 asteen käännös. Se sujui, mutta jostain syystä muurin jälkeen oli ihan lähes suoralla linjalla tavallinen hyppy, jolta rima alas :( Muuten superrata, kontaktit+kepit ok jne, nopeus 3,87m/s, eli vauhtia kyllä saisi olla enemmän.

Tokalla radalla huomasi, että itse en enää ollut ihan skarppina (n. klo 23.30), alussa oli suoraan kaksi hyppyä, A, rengas ja renkaalta 90 asteen käännös putkeen. Jotenkin Plättä renkaan jälkeen ei ollut ihan hallussa, ja karkasi mun jalkojen takaa putken väärään päähän, eli tulos HYL. Loppurata meni muuten ok, mutta ei hakenut kepeille "normaalisti" tai Plättä jäi vähän kyselemään että minne mennään, kun tajusi suunnan niin ok. Kontaktit kaikki taas ok. Vaikka tulokset oli aika surkeita, oli kyllä kivaa olla taas kisakentillä! Jotenkin vaan tykkään eniten tässä lajissa juuri kisaamisesta, vaikka välillä ärsyttää tyhmät virheet ja se, ettei muulla kuin 0-radoilla ole mitään väliä. Plättäkin tuntuu nauttivan kisoissa olemisesta, joten molemmilla on kivaa ja sehän on kaikkein tärkeintä. Plättähän on jo 6-vuotias, joten toki koko ajan mietin että kauan meidän agility ura enää jatkuu, mutta niin kauan kuin koira on terve niin mennään täysillä ;)

Perjantaina Plättä pääsi vielä hierottavaksi, muutama jumi löytyi lihaksistosta (toinen etujalka+takareidet+lanneranka), mutta muuten hieroja kehui Plätän olevan todella hyvässä lihaskunnossa. Vaikka itse räplään koiraa päivittäin ja teen sen kanssa venytyksiä, niin hyvä välillä kuulla ammattilaisen mielipide myös. Viikonlopuksi lähdettiin mökille, lauantaina mun mielestä Plättä oli vähän tavallista väsyneemmän/vaisumman oloinen, mutta toki innostui tarvittaessa ja tänään taas alkoi olla normaalimpi, ehkä vain jotain ohimenevää väsymystä? Itsekin tosin nukuin lauantaina 2h päikkärit, en tiedä mikä unitauti molempiin on iskenyt. Täytyy nyt varmaan seurailla tilannetta, tosin koira jatkoi mökkilomailua vielä pari päivää, tyhmältä tuntui raahata se kaupunkiin kun se siellä nauttii niin olostaan. Plättä itseasiassa katsoi mua kun pakkasin autoa, ja kun sanoin sille että jäät nyt tänne, ei se ollut edes YHTÄÄN lähdössä mukaan! Ilmeisesti se on unohtanut olevansa helsinkiläinen citykoira ja nauttii nyt vain maalaiselämästä ;) Toivotaan että saan syksyllä citykoiran vielä takaisin, täällä sekä mun että Oton porukat ottaa sitä hoitoon vähän turhankin innokkaasti...

Plätän tyytyväinen maalaiskoira ilme

kesäjuttuja

Viime viikolla olin pitkästä aikaa ratsastustunnilla vanhalla kisaponillani Hanneksella <3 Oli kivaa, vaikka taidot on vähän ruosteessa ja ponikin (20v, siis hevoisen kokoinen welsh cob) oli hieman jäykempi kuin viimeksi. Mutta hevoskuume nousi taas!!! Hypättiin jopa pieni esteitä (n.30cm), huippukivaa oli!

Minä ja Hannes

superonnellisia maalaispossuja

Viikonloppuna olikin sitten vuorossa joka vuotinen retki Ilosaareen, taas oli tosi kivaa. Lemppanini olivat ne ketä ajattelinkin, eli Elokuu, PMMP ja Pariisin kevät. Hyviä näiden lisäksi oli Black Star, Chisu, Eva ja Manu, JVG ja Regina.

possut <3

Mulla on nykyään joku kauhea ongelma, että en viihdy yhtään siellä missä olen. Joensuussa oli tylsää asua viime kesänä, mutta nyt siellä on aina niin ihanaa käydä ja Tampereella tylsistyn kuoliaaksi :( Helsingissä sentään myös olisi oma rakas pikkuinen koti, en oikein kestä tätä muiden nurkissa asumista. Enää onneksi kuukausi töitä ja sitten on lyhyt kesäloma ennen koulun alkua :) Syksyllä luultavasti kirjoitan miten en viihdy Helsingissä ja kaipaan Tampereelle.

elokuu <3

Nyt lähdetään kaverin kanssa pitämään koirahulinat, moikka :)

9.7.2012 epäviralliset kisat

Eilen vietin fiksuna tyttönä illan sateessa Tamskin epävirallisissa agilitykisoissa. Luultavasti säästä johtuen osallistujia oli melko vähän, mutta kisojen järjestelyt kyllä takkusivat pahasti, esim. kaikkien säkäluokkien rataantutustumista ei voitu järjestää samaan aikaan ja koko ajan muutenkin odoteltiin jotain, olin paikalla 18.30 ja meidän rata oli joskus 21.00... No, mentiin Plätyn kanssa kisaavien rata kahdesti, ekan radan mokasi koira ja tokan minä ;) Ekalla radalla tulos -15vp, ilmeisesti kaikki rimoja (en pysäyttänyt kontakteille, mutta muistelisin että ekat kolme rimaa tuli alas). En todellakaan tiedä miksi, rytmi oli ilmeisesti ihan kadoksissa. Sitten löydettiin rytmi ja kontaktit+hankala kulma kepeille sujui hyvin. Jostain ihmeen syystä en tosin taaskaan antanut koiran pujotella yksin, vain hölkytin sen vieressä. Epiksissä ehkä olisi voinnut sitä harjoitella.

Tokalla kerralla oli sama rata, tulos -10vp ja yliaikaa joku 4s. (Ajat tosin oli aika tiukkoja!). Nyt sitten möhläsin minä, okserilta oli 90 asteen käännös puomille, käskin juuri okserin päällä ja rima alas siitä. Oksereita pitäisi kyllä treenata enemmän! Sitten Plätälle on opetettu takaakierron käskyksi "kierrä", mutta jostain syystä sanoin "takaa" ja ohjasin huonosti, joten meinasi mennä väärältä puolelta. Jotenkin pelastin vielä tilanteen, mutta kielto tuli. Kontakteille otin kunnon pysäytykset ja vapautukset, mutta se johti sitten yliaikaan. Mutta hienot kontaktit oli ainakin :) Osallistujia tosiaan oli hyvin vähän, näillä tuloksilla sijoitumme toisiksi ja Plättä oli hyvin onnellinen palkintoluistaan.

Tänään on taas agitreenit, luultavasti otetaan kontakteja+tiukkoa käännöksiä yksittäin mutta ratatreenit saa tänään jäädä eilisten kisojen takia. Torstaina pääsen pitkästä aikaa hevostelemaan, sen kunniaksi ostin tänään uudet ratsastushousut ja uuden kypärän, tosi järkevää kun käyn hevosen selässä n. kerran puolessa vuodessa. (Vanha kypärä vaikuttaa risalta ja on siis varmasti turvallisuusriski ja housuissa oli niin hyvä alennus!;)) Nyt täytyy loppukuu vältellä kaikkia kauppoja, syksyllä täytyy maksella muutaman sadan euron arvosta kirjoja ja välineitä koulua varten :/

vanhoja videoita

Jee, vihdoin sain kameran ja tietokoneen JA youtuben toimimaan yhtä aikaa, ja sain vanhoja videoita koneelle. Mulla on myös sata klippiä yhistä talvitreeneistä, mutta ne saa vielä odottaa ja en tiedä viitsinkö niitä julkaista, talvella pimeässä hallissa kuvatut treenit näyttää niin ankeilta :P

Ekaksi hyppytekniikkaa maaliskuu 2012. Vika este oli ehkä vähän liian lähellä, pari kertaa meni aika huonosti mutta onneksi mukana on ihan onnistumisiakin.

Sitten meidän viimeiset 1-luokan radat Purinalta toukokuulta. Eka rata on aika söhellys ja tokalla nollaradallakin voisi kaarteet olla pienempiä ja ennen vikaa putkea tulee taas turha kieppi. Mutta Plättä on niiiin onnellinen radalla <3

Huomenna mulla onkin pitkästä aikaa vapaapäivä ilman minkäänlaisia suunnitelmia, mitäköhän sitä keksisi! :)

28-29.6.2012 matka Sortavalaan

Karjalan kunnaat ja "meidän pellot"

paloasema

Sortavalaa

Sortavalaa

Vaarini oli kotoisin Karjalasta, Ruskealan kylästä ja hän sanoi aina, että kuolemansa jälkeen tuhkat pitää viedä takaisin hänen synnyinseudulleen. Vaari poistui keskuudestamme yllättäen viime keväänä, ja mummo järjesti meille kaikille kotiseutumatkan Sortavalaan. Mä en ole ikinä oikein tajunnut miksi jotkut jaksavat siellä käydä ja toiset haluavat Karjalan takaisin Suomelle. Vaikka historiantunneilla on puhuttu talvi-ja jatkosodasta ja ihmisistä, jotka sodan jälkeen joutuivat jättämään kaiken taakseen, nyt vasta oikeastaan tajusin miten kauheaa se on oikeasti ollut. Erityisesti en ollut tajunnut sitä, että Neuvostoliiton aikana evakot eivät saanneet kertaakaan käydä kotiseudullaan edes hakemassa sinne jäänneitä tavaroita. Vasta Neuvostoliiton kaaduttua suomalaiset saivat taas mennä vanhalle kotiseudulleen, vaikka kommunistihallinto ei todellakaan kauheasti ollut pitänyt huolta paikoista. Olen aina pitänyt itseäni hämäläisenä (olen syntynyt Tampeella vaikka lähes koko sukuni on Itä-Suomesta), mutta ehkä matka "juurille" herätti sisäisen karjalaisen minussakin :)

vaarin kotitilalta maisemia

Camalia lehmä :)

Lähdimme siis viime viikon torstaina aikaisin aamulla kohti Niiralan raja-asemaa, 14 henkelä hyppäsi pikkubussiin. En ollut kertakaan aiemmin käynnyt missään Venäjällä, joten koko rajan ylitysproseduuri oli melkoisen jännittävää. Huumekoira kävi tutkimassa bussin, vaarin veli oli tehnyt matkaevääksi ison kattilallisen hirvisoppaa ja sitä koira haisteli melko innokkaasti (huumekoira oli labbis, ja niiden ruokahalu nyt on melkoinen). Onneksi mukana oli venäjänkielentaitoinen henkilö, joka selitti mitä kattilassa on ja matka sai jatkua. Huumekoira kävi myös haistamassa kassia missä tuhkauurna oli, onneksi se ei reagoinnut siihen!

Rajan toisella puolella ensiksi pysähdyttiin vaihtamaan rahaa ja osa porukasta osti ensimmäiset venäjä-ostokset. Sitten suuntasimme Ruskealaan ja vaarin kotitilalle Ilolaan. Venäläiset olivat neuvostoaikoina siirtäneet kaikki rakennukset muualle, joten Ilolan mäellä ei ollut enää jäljellä kuin pellot ja kiviset portaat. Peltoa oli hehtaaritolkulla silminkantamattomiin, mutta kaikki oli ihan villiniittyinä eikä niitä oltu aikoihin viljelty. (Jotenkin käsittämätöntä tuhlausta, tilat ja kaikki on ollut suomalaisten jäljiltä valmiina, mutta mitään ei ole viitsitty hoitaa ja sitten on ollut nälänhätää yms.) Ne ketkä olivat käynneet siellä aiemmin kertoivat missä rakennukset olivat sijainneet, tila oli ollut silloin melko iso ja moderni. (Myöhemmin mummo kertoi, että nuoret tytöt ja karjakot olivat kävellen ajaneet lehmät Suomeen sodan jälkeen, huh!). Ilolan mäellä sitten lämmitettiin se kuuluisa hirvisoppa ja juotiin pannukahvit. Hieman harmitti, etten koskaan päässyt sinne vaarin kanssa ja kuullut niitä tarinoita mitä vaari sieltä muisti.

kirjoitettiin nimet puuhun

Ilolasta kävimme yhdellä suomalaisella sodan muistomerkillä siinä lähistöllä. Tie muistomerkille oli aivan kaamessa kunnossa, olin varma että kohta koko jengi joutuu työntämään bussia kun jäädään jumiin, mutta ihme kyllä selvisimme matkasta mutkitta. Seuraava etappi oli pieni kauppa Ruskealassa, jossa vaarikin oli pikkupoikana käynnyt. Luultavasti toimme kauppaan koko viikon tuoton tunnissa, ja omistaja nainen oli niin onnellinen, että tarjosi vielä karkkia kaikille lopuksi. Kauppa oli pieni, mutta sieltä sai vaikka mitä! Ruokaa, viinaa, astioita, leluja, vaatteita, tupakkaa jne. Harmin paikka kun en tajunnut ottaa sisältä kaupasta kuvia.

Särkisyrjän taistelun muistomerkki

Seuraavaksi matka jatkui kohti Sortavalan kaupunkia. Ensin kävimme tarkistamassa, onko seuraavan päivän kohteemme Riekkalan saaren silta sellaisessa kunnossa, että siitä uskaltaa ajaa bussilla. Siltaa oli kuulemma kunnostettu ja kuski sanoi että hän voi seuraavana päinänä kuskata meidät saareen. Seuraavaksi lähdimme kohti hotelli Sortavalaa, jossa yövyimme. Hotellista oli tilattu meille illallinen valmiiksi, mutta kerkesimme kierrellä kaupunkia pari tuntia ennen sitä. Sortavalassa erotti hyvin, mitkä talot olivat suomalaisten rakentamia ennen sotia ja mitkä venäläisten, tyyli oli kovin erilainen. Ainoa paikka mikä oli todella loistossaan oli ortodoksinen kirkko.

Ortodoksikirkko

Sortavala

Kirkko sisältä

Hotellin illallisella tarjolla oli alkupalana hyvin smetanapitoista salaattia, pääruokana wieninleike ja perunaa ja jälkiruuaksi kahvi (odotin kyllä vielä jotain venäläisiä herkkuja, byyh!). Ruuan jälkeen lähdimme vielä kaupungille kävelemään, mutta aikaisen herätyksen takia menimme melko aikaisin takaisin hotellille nukkumaan.

Riekkalan saari

Seuraavana päivänä aamiaisen jälkeen (hyvää venäläistä leipää, leikkelettä, puuroa, kahvia, keitettyjä munia ja omenamehua) suuntasimme bussilla Riekkalan saareen. Vaarin isän kotitila oli ollut saaressa ja talo oli edelleen (ihme kyllä) pystyssä, piharakennukset olivat vuosien saatossa palaneet ja muutenkin hajonneet. Talon omisti vanhempi venäläinen nainen, joka oli myös syntynyt siellä. Talo oli sisältä luultavasti melko samalaisessa kunnossa kuin silloin 100 vuotta sitten kun se rakennettiin, tapettia oli vähän lisätty seinille. Nainen tosin asui talossa vain kesäisin. Ensimmäiseksi menimme Laatokan rannalle viemään vaarin tuhkat sinne minne hän halusikin. Edelleen helposti alkaa itkettämään kun ajattelen vaaria, vaikka kuinka koetan ajatella että kaikkien aika täällä valitettavasti on rajallinen. Vaarin veli lausui kauniit laulun sanat (en muista kyllä enää laulun nimeä) ja tätini oli löytänyt vaarin kirjoittaman tarinan lähdöstään kodistaan, joka myös luettiin. Tuhkien laskun jälkeen palasimme talolle juomaan sampanjaa, talon emäntä tarjosi myös kahvia, herkkuja ja venäläiseen tapaan vodkaa (klo 11 aamulla :P). Hieman erilaiset hautajaiset, mutta juuri sellaiset kun vaari olisi halunnut.

Vanhassa talossa oli muutama kerros tapettia...

Riekkalan puhelin 

Vanha navetta 

Riekkalan saaresta lähdimme vielä käymään Sortavalassa, siellä pyörimisen jälkeen matka jatkui kohti Suomea. Paluumatkalla kävimme uudestaan Ruskealan kaupassa ja myös Ruskealan ev.lut. kirkolla ja hautausmaalla. Hautausmaalla oli vielä suomalaisia hautakiviä, mutta ne oli kaikki siirretty yhteen nurkkaan. Matka Suomeen sujui ongelmitta, rajalla ei onneksi ollut yhtään ruuhkaa Suomen suuntaan, Venäjälle päin kyllä autoa oli pitkä jono. Itse jäin heti Tohmajärvellä kyydistä ja vietin viikonlopun poikaystävän kanssa Suomen Pohjois-Karjalassa mökkeillen ja lepäillen, eilen menin käymään mummolla Kouvolassa ja tänään ajoin sieltä suoraan töihin.

Venäläisissä haudoissa oli kuvat ja takana on ruokapöytä jonne on jätetty ruokaa.

Sukulaiseni suunnittelevat matkasta jo jokavuotista perinnettä ja olen todella tyytyväinen että pääsin lähtemään mukaan. Voisin kyllä lähteä ensi vuonna uudestaan, vuoden päästä suru vaarin kuolemastakin on ehkä jo vähän hälvennyt ja jäljellä on vain mukavat muistot. On myös mukavaa nyt vähän tietää sukuni historiaa ja taustoja.

koirani on idiootti

Plättä on nyt kesän ollut melkein joka päivä joko porukoillani omakotitalossa "päivähoidossa" tai sitten poikaystävän porukoiden mökillä. Eilen sitten kuitenkin otin sen kaupunkiin työpäivän ajaksi, tuttuun kämppään missä se on ennenkin (ja nyt kesälläkin) ollut ihan hyvin yksin, koska olin iltavuorossa ja meillä oli illalla agilitytreenit. No, kun tulin töistä kuulin että noin 30min mun lähtöni jälkeen koira oli haukkunut täällä niin lujaa että koko piha kaikui!!! Voi helkutti! Plättä oli siis teljetty yhteen makuuhuoneeseen, ja olin jättänyt sille tuuletusikkunan auki, ettei sinne tule liian kuuma. Nyt täytyy mennä ostamaan haukunestopantaan uudet patterit ja jatkossa varmaan jättää se vapaaksi koko kämppään (vaikka Helsingissäkin se on vain yhdessä huoneessa yksin ollessaan, ja siellä se ei hauku). Mikä lienee yhtäkkinen eroahdistus iskenyt. Plättä aloitti sitten juhannuksen jo tänään siirtymällä mökille loppuviikoksi. (Olin vielä aamulla 45min juoksulenkillä Plätän kanssa, että luulisi että olisi edes vähän väsähtänyt siitä).

Illalla sitten aksatreeneihin, tehtiin maksien yksilö sm-finaalirataa, josta tosin vähän supistui esteitä alusta ja lopusta kun hallista loppui tila. Rata ei ollut kovin vaikea, mutta muutama hankala käännös ja meillä edelleen levahtaa käännökset vähän liian pitkiksi :( Kontaktit sujui hyvin, tosin puomille laitoin namialustan, jotta pystyin ohjaamaan putken takaa ja olemaan valmiina kepeille. A on myös selkeästi nyt jotenkin hankala kun sitä on tahkottu treeneissä, ja Plättä ei oikein tiedä missä kohtaa siinä kuuluu pysähtyä. Putken (10) jälkeen meno esteelle 11 oli myös hankala, Plättä päätti monesti mennä toisesta suunnasta, ja sitten onkin ihan sama minne sen ohjaa, kun koira on jo lukinnut esteen. Mutta muuten oli mukavat treenit ja (melkein) jo unohdin Plätän idioottimaisen käytöksen päivällä.

Nyt lähden vähän rapsuttelemaan kaverin heppoja, ihanaa enää yksi työpäivä tällä viikolla ja sitten on pitkä viikonloppu, hiphurraa! :)

kesäpäivitys

Juna-asemia välillä JNS-TRE kuvituksena tässä postauksessa ;)

Blogi on taas hetkeksi jäännyt unholaan :) Tosiaan viikon täydellisen lomailun jälkeen lähdin kesän viettoon Tampereelle. Ensimmäinen viikko uudessa työpaikassa meni paikan tavoille opetellessa, ja nyt kahdenkin viikon jälkeen aina välillä vähän työpäivät jännittävät, mutta hommat alkavat jotenkuten sujua. Työkaverit ovat onneksi mukavia ja apua aina saa tarvittaessa, mutta kiirettä piisaa ja usein olenkin työpäivien jälkeen ollut ihan poikki. Paras keino kyllä nollata työasiat ja unohtaa koko työpaikka on lähteä koiran kanssa metsään pitkälle lenkille, tänä kesänä hyttysiä vain tuntuu olevan hirveästi ja yhtenä päivänä lokki hyökkäsi lenkin lopuksi kimppuuni, kivakiva...

asema II

Viikonloppuina ollaan onneksi lähdetty koiran ja poikaystävän kanssa mökkeilemään nollaamaan viikkoa, ja sunnuntai iltaisin Plättä on ollut aivan poikki kaikesta juoksemisesta. 24h ulkona vapaana olo on kyllä juuri sitä mistä tuo koira nauttii eniten, varsinkin kun välillä joku heittelee sille palloa ja sitten voi käydä polskimassa järvessä. (Ja jos kuitenkin haluaa sisälle nukkumaan, voi mennä klo 04.00 aamulla kovaäänisesti haukkumaan oven taakse että "tulkaas avaamaan"!) Plättä on myös reippaasti avustanut uuden laiturin ja kaivonkannen rakentamisessa, en tosin tiedä mitä rakennusmiehet pitivät ylimääräisestä huiskuhännästä. Tänään Plättä ei oikein jaksanut hypätä auton takakonttiin, todellakin toivon että se oli vain väsynyt eikä kipeä :( (Olen nyt illan aikana näprännyt koiran läpi eikä se vaikuta kipeältä mistään, täytyy nyt seurailla pari päivää ja antaa sen vähän palautua. Koulun ja työn takia musta on kyllä tullut ihan neuroottinen välillä ton koiran kanssa). Plättä on nyt vihdoinkin onneksi oppinut, että kun auto tulee mökin pihaan se istuu odottamaan ja tulee vastaan vasta kun auto pysähtyy, aiemmin se juoksi autoja vastaan. :( Koulutus tähän on siis tapahtunut niin, että lähestyessämme mökin pihaa rullaan auton ikkunan auki, ja kun näen koiran juoksevan pihalla karjun kurkku suorana sille "SEIS" ja "ISTU". Aikaa meni noin kolme kesää, mutta vihdoinkin koira tajusi mitä siltä halutaan! ;)

asema

Kun koira on riekkunut ja riehunut, omistaja on vain syönyt hyvin ja makoillut (ja eilen poltin itseni kun nukahdin laiturille), urheilut ja kaikki terveelliset elämäntavat ovat aivan hunningolla. Kahvakuulan unohdin helsinkiin, mutta ajattelin muutenkin ostaa isomman koska 6kg on armottoman pieni. Ensin ajattelin ostaa seuraavaksi 8kg, mutta tänään kaveri kertoi treenavansa aina 12kg kuulalla, ei tarvitse tehdä kovin montaa toistoa että treeni on tehokasta, lisäksi kuulaliikkeet ovat niin kokonaisvaltaisia että ne jaksaa isommallakin. Kahvakuula tunneilla olen käyttänyt kaikkia painoja 6-12kg väliltä vähän liikkeiden mukaan. Täytyy ensi viikolla suunnata kuulaostoksille, että tulisi iltaisin edes vähän treenattua silloin kun en jaksa enää raahautua minnekään. Plättäkin on viikolla melko paljon porukoilla "päivähoidossa", joten sekään ei ole aina kiskomassa pihalle.

likainen junan ikkuna..

asemia asemia...

Tokosta pidetään edelleen totaalitaukoa, ensi viikolla tosin ajattelin hieman aloittaa taas treenausta, vähän alkaisi avon liikkeet jo kutkutella (alo:on en enää uudestaan mene, kaksi kertaa saa riittää, enkä oikein usko että avostakaan saadaan heti 1-tulosta). Agilityä sentään ollaan päästy treenamaan tamskin tallille parin kaverin kanssa. Isoin ongelma on yhä se A:n ylösnousu. Kokeilin koiran hidastamista, silloin osuu, mutta A:n kiipeäminen on melkoista räpiköimistä. Koetin googlailla ohjeita A:n ylösmenoon (enkä kyllä löytänyt oikein mitään), mutta kuulemma ilmeisesti jossain päin maailmaa sitä ei enää tarvitse suorittaa, koska ylösmenokontakti ei varsinaisesti takaa esteen turvallista suorittamista. En oikein kyllä usko siihenkään, että on ok, että koira hyppää suoraan niin ylös kuin pääsee. Mutta meille riittäisi 5cm lisää pituutta ylösmenokontaktille, kiitos! ;) Mää olen meidän treeniporukan kokenein tällä hetkellä ja suunnitelen radat (tosin yksi koira on ihan aloittelija, ja se tekee yksittäisiä esteitä/pieni radanpätkiä). Vähän myös ohjaan muita, vähän alkaa tuntua että agilityn koulutusohjaajakurssi olisi kiva suorittaa jossain vaiheessa, kun ehkä jotain osaan jo itsekin, vaikka tosi paljon on vielä oppimista.

tylsän junamatkan huvit... :P

Huomenna taas työpäivä, buu :( Onneksi on vain neljän päivän viikko, nyt leffan pariin ja sitten unille! 

ps. Pieni valkoinen kani blogissa kiva lahjakorttiarvonta, kannattaa osallistua tai ainakin käydä katsomassa söpön pupun kuvia <3

Lomalla!

Tärkeintä kisoissa on raahata kevythäkki mukana, koira tulee sitten perässä :P kuva Pilvi

Sunnuntaina oltiin Ylöjärven koirakerhon agilitykisoissa. Sain taas muistutuksen miksi ikinä ei pidä luottaa navigaattoriin, se ohjasi meidät aivan väärään paikkaan ensin, onneksi lopulta päästiin sen verran lähelle kenttää, että muita kisaajia tuli vastaan, jotka neuvoivat oikean reitin. Ratoja olisi ollut 3kpl, mutta kerkesin osallistua vain kahdelle, tuomarina Salme Mujunen. Radat olivat paaaljon helpompia kuin kaksi viikkoa sitten Helsingissä, joten nollat olisi ollut ihan mahdollisia. Eka rata oli hyppis, hankala kohta oli muurin jälkeen saada koira kepeille, ja melkoinen kaarros siihen tulikin. Melkein saatiin pudas rata, mutta 4.viimeisellä esteellä menin sanomaan Plätälle jotain "tässä" ja rima alas :( Tulos -5vp, aika -10,84, nopeus 3,95 m/s, sij. 4/12. 

Reippaat kisaajat ennen startteja (kuva Pilvi)

Toka rata oli edelleen aika helppo, suoraan-käännös-suoraan rata. Plättä oli oikein taitava ja maalissa hehkutin jo nollaa!! Tulostaululla sitten kuitenkin luki -5, ja todella ihmettelin mistä se on voinnut tulla, koska mielestäni katsoin kontaktit enkä huomannut pudonneita rimoja. No, kun sain tuomarisihteerin lappusen käsiini niin selvisi syykin, A:n ylösmenokontaktin koira oli hypännyt yli :( Voi pirulainen, viimeksi kun oltiin Onervan ja Sepin kanssa treenassa niin puhuimme miten siitä saattaa tulla ongelma. Olen nyt 100% keskittynyt loppukontakteihin, että tottakai tarvitsee keksi joku uusi virhelähde radoille, buu! Onneksi saatiin nyt Tampereelle treenivuoro kesäksi, eli me käytämme sen ajan sitten A:n treenaukseen. En kuitenkaan haluaisi kauheasti hidastaa Plättää kontaktille, koska ne ovat jo valmiiksi turhan hitaat. Ensin ajattelin kokeilla samaa kuin keinulla, eli käsken ennen A:ta "Plättä" ja jään itse kontaktin viereen. Niin lopulta virheesta huolimatta oltiin silti kolmansia, ja saatiin mummolle pokaali (sen olisi voinnut vaihtaa lahjakorttiin, mutta mummo oli niin järkyttynyt kun ei tokokisoissa saatu pokaalia, että ajattelin nyt antaa sen sitten hänelle :P). Lopulliset tulokset siis -5vp, aika -10,19, nopeus 3,72, sij. 3/17. 

Mukana kisoissa oli Pilvi ja Latte kuvaajina, sekä pari muutakin kaveriani jotka eivät koskaan olleet nähneet agilitya. On kyllä aina mukavampi olla kisoissa jonkun kanssa, että voi sitten heti radan jälkeen analysoida kaikki kohdat. Ratojen videointi tosin meni hieman pieleen, ekalla radalla kuvaus loppuu keppien kohdalla ja juuri ennen tokaa rataa yksi pieni whippetti lähti karkuteille, että sen kiinni saamisen lomassa kuvaaminen unohtui ;)

Plättä on erittäin tyytyväinen itseensä suorituksen jälkeen. (Kuva Pilvi)

Kisojen jälkeen hyppäsin junaan (1-luokassa kun muut paikat oli jo myyty, onneksi oli vain 9e kalliimpi) Joensuuhun, mulla on tällä hetkellä koko kesän ainoa lomaviikko menossa. Plättä jäi Tampereelle hoitoon vanhempieni luokse, eli vietän lomaa myös koirasta. Nyt tosin jo sitä kova ikävä, vaikka ensin ajattelin että miten mukavaa kun kun ei tarvitse aamulla raahautua ulos. Suosittelen kyllä koiralomaa kaikille koiranomistajille, treeni-ja lenkkeilyinnostus nousee pilviin kun on siitä hetken erossa. Ja on todella tylsää tulla kotiin kun ei ole mustaa kuonoa ovella vastassa! Olen oikeasti viettänyt lomaa, nukkunut pitkään, lukenut hömppäkirjoja, eilen käytiin katsomassa leffassa Diktaattori ja sen jälkeen oltiin kiinalaisessa syömässä. Eilen illalla ajattelin, että teen tänään jonkun homman, mutta en nyt enää kuollaksenikaan muista mitä se oli. Lisuriartikkeleita pitäisi kyllä etsiä, mutta haluan nyt pitää viikon aivot narikassa, sitten kun työt alkaa niin voin etsiä niitäkin. Tällä hetkellä vähän harmittaa etten päässyt vanhaan paikkaani Joensuuhun töihin, mutta varmasti kun saan työt käyntiin uudella klinikalla ja pääsen Tampereella tekemään kaikkea mukavaa niin sielläkin on sitten kivaa olla kesän. Tällä hetkellä tosin on taas jokakesäisen ongelman aika, opintotukea en saa kesäkuulta ja eka palkka tulee vasta joskus heinä-kesäkuun vaihteessa, että rahatilanne on todella huono :(

Kaunis Latte-Lupiini oli myös kisaturistina (Latte tosin oli sitä mieltä että hänenki kuuluisi olla radalla) kuva Pilvi. 

Ps. Pääsin läpi obduktiotentistä, jeejee!!!!