mitä tulikaan tehtyä 2011? (osa 1)

Lueskelin muiden blogeja, ja monet ovat tehneet koosteen vuodesta 2011. Aloin sitten miettiä kulunutta vuotta ja voi kamala miten vaikeaa on muistaa vuoden takaisia asioita! Joten päätin nyt tehdä itsellenikin koosteen tästä vuodesta, seuraavan kerran kun iskee black out, niin on sitten joku paikka mistä tarkistaa :)

sonnivasikka Höttiäinen

Vuosi 2011 alkoi navettaharjoittelussa lypsykarjatilalla. Meidän täytyy koulussa suorittaa kaksi viikkoa harjoittelua sikalassa ja toisen kaksi navetassa. Tälläiselle superkaupunkilaiselle kuin minä maatilalla elämäminen oli todella avartava kokemus, ja kunnioitus kaikkia maanviljelijöitä kohtaan nousi 100%, niin rankkaa hommaa maatilan pyörittäminen kyllä on. Joka ikinen aamu (klo 6.00) on noustava lypsämään, oli joulu tai sunnuntai tai mikä ihan päivä vaan. Lehmät olivat todella kivoja, tosin onneksi isäntä opasti hyvin ketkä ovat kilttejä ja antavat kenen tahansa lypsää ja keiden kanssa saa olla tarkempi, ettei tule sorkasta iskua.

Poikaystäväni muutti kevääksi töihin Mikkeliin, joten siellä tuli vierailtua kevään aikana muutamaan otteeseen. Koulussa alkoi elinpatologia, joka oli nimestään huolimatta aika tylsää, ja koko eläinlääkisurani mielenkiintoisin kurssi olikin parasitologia ( =matoja), vaikka luulin aluksi inhoavani sitä. Kertoo kyllä hyvin miten suuri vaikutus luennoitsijoilla voi olla opiskelijoiden mielenkiintoon.

Plätän kanssa aloittelimme agilityssä kisauraa, mutta ennen sitä halusin teettää sille viralliset terveystutkimukset. Järjestin sitten koulumme koirakerholle joukkokuvauksen Mevettiin, jossa Plätältä kuvattiin lonkat ja kyynärät, ja tutkittiin polvet ja silmät. Muut tulokset olivat terveet ( silmät ok, polvet 0/0, kyynärät 0/0), mutta lonkat liian matalien lonkkamaljojen takia C/B. Aluksi muserruin täysin tästä tuloksesta, ja mietin tekeväni Plätästä kotikoiran, mutta sitten kaikki puhuivat minut järkiini, nivelet olivat täysin puhtaat eikä koira oireile mitenkään, joten miksi lopettaa harrastus sen takia? Joten harrastusuraa jatkettiin, mutta koetin olla entistä tarkempi alku-ja loppulämmittelyiden suhteen, sekä tarkkailla koiraa tarkemmin, ettei sillä ala tulla mitään oirehtimisia.

Plätyn lonkat c/b

Plätyn kyynärät 0/0

Kisaura alkoikin lupaavasti, tokista virallisista kisoista heti ensimmäinen LUVA ja toinen LUVA tulikin heti maaliskuun alussa. Sitten menin juoksulenkille liukkaalla kelillä ja polveni tuli äärettömän kipeäksi ja koko kevät menikin sitä parannellessa, jouduin jopa lopettamaan agitreenit itseni osalta (koira onneksi sai jatkaa lainaohjaajien kanssa) ja oikeasti LEPÄÄMÄÄN kunnolla, että polvi alkoi paranemaan. Polvi kyllä myös tutkittiin ja rtg-kuvattiin, mutta mitään siitä ei löytynyt, joten luultavasti se oli vain tulehtunut. En vain osaa olla paikoillani, siksi varmaan paraneminen venähtyi, kun heti kun polvi oli parempi lähdin treenaamaan ja taas se kipeytyi uusiksi. Sen siitä saa kun huolehtii koiran jaloista enemmän kuin omistaan...

Ekat epäviralliset tokokisat! 

Koulussa oli keväällä hirveästi tenttejä, täytyi vain painaa mentaliteetilla yksi tentti kerrallaan, eikä musertua työmäärän alle. Lueskelin tentteihin koulun kirjastolla, mikä oikeasti oli paaaljon tehokkaampaa kuin kotona, ja ihme ja kumma, en KOKO lukuvuoden aikana joutunut yhteenkään uusintenttiin! Tämä olikin neljän yliopistovuoteni aikana ensimmäinen kerta kun näin kävi.

Maaliskuussa onneksi kerkesin koulupaineiden alta karata kaveri luokse viikonlopuksi Tukholmaan, mikä oli huippua :)

Islanninhevosia <3

Toukokuussa sitten uskaltauduin jatkamaan agiuraa, treenit eikä kisatkaan oikeen sujuneet, tauko ei tehnyt meille yhtään hyvää. Plättä kävi myös luonnetestissä toukokuussa, siitä onkin oma postaus tehtynä.

Kesäksi vaihdoin maisemaa Pohjois-Karjalaan pieneläinklinikalle töihin. Koira vietti suurimman osan kesästä mökkeillen tai vanhempieni luona, eikä hirveästi tehty mitään, vähän käytiin kentällä humputtelemassa välillä.

mulla oli melkoisen punaiset hiukset

Tulipas tätä tekstiä, ja juttua vielä riittäisi, taidan jatkaa syksyn osalta toisella kertaa!

möllitoko kisat ja vähän agia

Viime viikolla oli räntäsateessa meidän tokoryhmän leikkimieliset kisat. Koska olen ollut todella laiska treenaamaan tokon hyppyä, käytiin edellisenä päivänä kavereiden kanssa koululla vähän hyppimässä. Plätälle on edelleen vähän vaikeaa se, että sen pitää AIVAN yksin lähteä sinne hyppyyn, ja sitten pysäytys välillä myös unohtuu. Lopuksi sain pari tosi kivaa suoritusta, koira kääntyi jo oikeastaan ilmassa ja pysyi paikallaan niin kauan kun tarvitsi.

Kisoihin siis! Sää oli aivan hirveä, ja tietenkin olimme ulkona. Tässä liikkeet ja kommentit (meidän ohjaaja oli tuomarina ja hän oli vähän lepsu pisteiden kanssa, toisaalta ihan kiva ettei tätä nyt tehty niin tosissaan).

Luoksepäästävyys: 10, ei ongelmia, tosin Plättä ei oikein millään pysy istumassa vaan nousee seisomaan, mutta se ei kai ilmeisesti ole ongelma.

Paikallamakuu: 9, en enää muista mikä unohtui, musta meni tosi hyvin. Yksi koira lähti rivistä juoksemaan, Plättä pysyi paikallaan.

Seuraaminen: 10, tein ilman hihnaa, monta käännöstä ja juoksuosuus, kaikki oli ok, käännökset toki saisi vielä terävöityä. Ei tarvinnut käskeä kertaakaan uusiksi, jes!

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8, muuten jees, mutta annoin itse liikaa apua liikkeellä. Tosin olin unohtanut koko liikkeen, enkä tiennyt meneenkö maahan, niin ajattelin tehdä mielummin varman päälle, olisi varmaan mennyt myös ilman niin suuria apuja.

Luoksetulo: 9, taas autoin vahingossa vähän kädellä. Käskytin luoksetulon suoraan sivulle, ja vitsit tuo koira osaa sen hyvin. Ehkä luovun pk-haaveista, koska tokossa luoksetulossa ei mitään ongelmaa, kun saa tulla suoraan sivulle eikä tarvi tulla eteen.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9,5 Musta oli hieman vino, mutta tuomarin mielestä suora. Mutta minukset meni, kun käskytin sivulle kahdesti, koska ekalla kertaa valui o i k e i n hitaasti istumaan. Tästä olisi oikeissa kisoissa sakotettu enemmän.

Estehyppy: 0, ekaksi ei meinannut hypätä, avustin kädellä, sitten olin unohtanut meidän hihnan siihen esteen viereen, joten ei pysähtynyt vaan tuli esteen ohi haistelemaan sitä. Hups. Sain onneksi ottaa uusiksi ( siis kun pisteet oli jo menetetty) sitten oli ok, mutta lähtö hypylle vielä epävarma. Pitäisikö niitä liikkeitä ehkä treenatakin muutenkin kuin edellisenä päivänä?

Kokonaisvaikutelma 9,5, yhteispisteet 148,5 ja 1-tulos olisi silti tullut yhdestä nollasta huolimatta. Olin itse tosi tyytyväinen, en palkannut liikkeiden välillä ja kaikki tehtiin niinkuin oikeissa kisoissa, Plättä keskittyi ja teki tosi hyvin, tunnetusti vain itse mokailen. Innostus oikeisiin toko kisoihin syttyi myös, ainakin sen TK1 verran. Nämä oli meidän tokat möllitokokisat, ja kivaa huomata, että tokossa en jännitä yhtään, koska mulla ei ole siinä mitään tavoitteita. Agilityssä aina ajattelen, että tuloksia on PAKKO saada.

Agilitykuulumiset vielä lopuksi. Oltiin pari viikkoa sitten Hyvinkäällä kisoissa, helpot radat. Ekalla radalla keskityin saamaan hyvän puomin kontaktin, mikä onnistui superhyvin. Sitten unohdin ohjata koiraa ja se meni yhden esteen väärinpäin, muuten rata oli tosi hyvä, mutta HYL siitä sitten tuli. Toka rata oli vähän vaativampi, mutta keskityin tekemään vauhdissa vaativat käännöset ja muut meni hyvin. Sitten A:lta oli suora linja pituudelle, unohdin käskeä ja Plättä pysähtyi ennen estettä, ja kielto. Sitten vielä myöhemmin käskin putkeen liian myöhään, ja toinen kielto. Tulos -10vp ja suuri harmitus, koska radan TODELLA vaikeat kohdat meni hyvin, mutta sitten suorat linjat ei vaan voi onnistua. Radoista on videot kamerassa, jonka unohdin Joensuuhun, täytyy katsoa ensi viikolla jos kehtaan ne julkaista.

Eilen oli varmaan tämän vuoden vikat agitreenit, kun lähden ensi viikoksi teurastamoharjoitteluun Outokumpuun. Kaverin auto ja mun kännykkä hajosi matkalla treeneihin, mutta oltiin lopulta vain 15min myöhässä. Meillä ei ollut ohjaajaa, joka kuitenkin oli meille kehittänyt radan. Viime viikolla todettiin ohjaajan kanssa, että Plättä tarvii enemmän irtoamistreeniä kepeille ja kontakteille, joten laitoin kontakteille namialustat, ja ne toimii tosi hyvin, menee aivan täysiä loppuun asti hienoon 2on2off-asentoon, ja lähtee vasta "vapaa" käskyllä jatkamaan. Plättä on koulutettu namialustoilla, mutta olen jättänyt ne pois "kun se osaa jo", tuloksena koira joka himmailee koko kontaktin loppupään, eikä oikein tiedä missä pysähdytään. Tällä paluulla namialustoille koetan nyt vahvistaa sitä oikeaa pysähdyspaikkaa, ja hyvin nyt näyttää toimivan. Rata oli aika vauhdikas, muuten meni hyvin, mutta lopussa tuli ongelmaksi, että kepeille olisi pitänyt jättää koiraa enemmän, jotta olisin kerennyt valmiiksi seuraavalle esteelle. Tämä taas johti siihen, että Plättä jätti kepeista viimeisen välin menemättä, ääh! Miksi aina kaikki on niin vaikeaa, toisaalta oma syy, kun en ole tarpeeksi vahvistanut itsenäistä keppien suoritusta. Täytyy kaivaa omat kepit kaapin pohjalta vielä ennen lumen tuloa, ja alkaa treenaamaan. Harjoittelu nyt tosin sotkee vähän kuvioita.

Huomenna on vika työpäivä tänä vuonna ja sitten lähden hoitamaan mummon koiria, vanhapappa Sepiä ja seköpää Viltsua pariksi päiväksi Kouvolaan, jee! Kuulemma serkkuni on leiponut oikein kakun, tuplajee!

Haaste

Sofi oli muistanut mua haasteella, kiitoksia! En ole koskaan ennen tälläiseen osallistunut, nyt siis oli pakko koettaa ( koska rakastan puhua itsestäni) Pelisäännöt ovat seuraavanlaiset:

Tunnuksen saaneen pitää;
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään


Koska tää alkaa olla jo vanha juttu ja kiertänyt monissa blogeissa, en keksi kyllä millään kahdeksaa bloggaajaa. Mutta haaste menee Lauralle, Kajsalle, Lealle ja Hannalle :) 


Nyt siis ne kahdeksan random faktaa: 


1. Olen aina myöhässä ja ihan kaikkialta, mutta VIHAAN odottaa muita, jotka ovat sovitusta tapaamisesta myöhässä. Kun olin aupairina, me muutamat suomalaisaupairit olimme kaikki aina tasaisesti saman verran myöhässä, eli ketään ei haitannut ( eli jos sovittiin että nähdään 15.30, niin kaikki tulivat paikalle 15.45). Tosin sitten kun joukossa olikin joku aikautaulussa pysyvä, niin hän ei ehkä ollut myöhästelyistä yhtä innoissan ;)


2. Voisin elää pelkällä jäätelöllä kesät ja talvet, en ole koskaan vielä maistanut jäätelöä josta en olisi tykännyt. 


3. Kun aloitin eläinlääkiksen halusin hoitaa koiria ja hevosia, tällä hetkellä eniten kiinnostaa lehmät, siat ja eksoottiset eläimet (esim. kanit ja kamelit). Saa nähdä mikä musta lopulta isona tulee :) ( Kissat eivät ole missään vaiheessa päässeet listalle, ja tulevat sieltä pysymäänkin poissa. Tykkään kissoista niin kauan kun riittää että silitän niitä, en halua kissoja potilaiksi koska ne eivät ikinä ole eläinlääkäreiden ystäviä)


4. En ole ikinä halunnut omaa koiraa, ja Plätänkin sain ylioppilaslahjaksi ( jonka jälkeen dumppasin sen mummolle hoitoon vuodeksi kun olin ulkomailla). Kun Plättä lähti mun mukaan Kuopioon, siitä piti tulla vain lenkkikaveri, jonka kanssa joskus käydään näyttelyssä, enkä oikeasti tiennyt siinä vaiheessa koiran koulutuksesta yhtään mitään, vaikka olenkin koirien kanssa touhunnut aina. 


5. Hevosen taas olen aina halunnut, tosin tuskin omaa sellaista koskaan hankin. 


6. Lukiossa olin vielä hyvä äidinkielessä, mutta mitä vanhemmaksi tulen sitä vaikeampaa oikeinkirjoitus mulle on.


7. Tykkäsin yläasteella niin paljon ruotsin kielestä, että meinasin mennä ruotsinkieliseen lukioon. Ranskaa olen myös osannut puhua sujuvasti, harmi vaan, että kun kieliä ei käytä niin ne myös katoavat päästä melko nopeasti. 


8. Vihaan katsoa omia agilityratojani videolta, vaikka radalla tuntuu, että juoksen tuultakin nopeammin, niin videolla näyttää siltä että hiippailen vain. Mistäköhän tämä johtuu? :) 

Maailman paras kissa, meidän mummon Kisse

maatalousmessut

Olin pari viikkoa sitten Lemmikkimessujen kaninäyttelyssä töissä, ja kerkesin päivän aikana poiketa myös alakerran Elma maatalousmessuilla. Vähänkö olisin lapsena myös halunnut tuollaisille messuille, aivan huiput! Tässä jotain kuvia.

tyytyväiset possut

hereford sonni

possu unilla

Broilereita. Olisin halunnut kyllä nähdä aikuisia, enkä tälläisiä tipuja. 

Vasikka Junior Handler kisa. En kerennyt jäädä katsomaan kuka voitti, tosi hyvin nuoret sai vasikat kulkemaan, vaikka varmasti vasikoille jännä paikka.

taideteos, joka oli tehty kanin kallosta. Mun mielestä tämä oli supersiisti :P

Vieläkään ei koiranpentua tässä talossa

.. vaikka kaikki kaverit olivat jo varmoja, että sellainen meille tulee. Valitettavasti aika ei nyt oikein riitä pennulle, ja olen saannut poikaystävän suostumaan, että pentu tulee kun valmistun vuonna 2015. Hyvää aikaa siis vielä etsiä täydellinen yhdistelmä, tiedän ainakin jo yhden superkivan nartun ;) Mutta käsittääkseni tuo alla oleva pentumainos on yhä voimassa, joten jos jollain on groenendaelin mentävä kolo elämässään, niin voin suositella :)

Viime viikolla pidin kyllä koulun yhdessä tapahtumassa 8 viikkoista maailman söpöintä aussipentua sylissä, mikä ei auttanut tähän pentukuumeiluun. No, 3,5v vuotta menee nopeasti. Olen kyllä loistava neuvomaan ihmisiä koiranpennun hankinnassa ja löydän aina 100 vikaa joka yhdistelmästä, mutta itse olen valmis ottamaan pennun heti kun sellainen tulee syliin. Itse asiassa, silloin aikoinaan kun sain valita Plätän kahdesta nartusta, toinen narttu leikki ja oli todella reipas, Plättä söi vain maton reunaa. Olin jo varma, että se toinen otetaan, mutta jotenkin Plättä kiipesi syliini ja siihen se sitten jäi. Usein kyllä mietin, olisiko se toinen ollut sittenkin parempi, vaikka kiva koira Plätästäkin lopulta tuli, P2 hampaiden puuttuminen alhaalta vain lopetti näyttelyuran lyhyeen. 

Olen niin surkea blogin päivittäjä, mutta tässä jotain mitä ollaan tehty viime aikoina. Kävimme 2.10 kisoissa Hyvinkäällä, tulos HYL/ -15 / HYL. 8.10 oli kisat Lempäälässä, tulos 2x -5. 23.10 oli kisat Hyvinkäällä, mutta koska minulla oli kiire oman seuran kisoihin töihin, niin kerkesin mennä vain yhden radan, jolta yksi rima alas tulos -5, sij.2. Viimeinen nolla on niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Nyt marraskuussa en oikein pääse kisoihin, ja kyllä harmittaa. 

Eilen olimme agitreeneissä, tehtiin kunnon kieputusrataa, kepeille oli tosi vaikea kulma. Plättä meni heti ekalla kerralla virheettä koko radan, tokalla kerralla sitten vain hiottiin jotain käännöksiä tiukemmaksi ja tietysti itse ohjailin väärin, muurikin kaatui pari kertaa. No virheet korjattiin ja lopuksi tehtiin vielä koko rata tiukoilla käännöksillä ja ei mitään virheitä, uskalsin vielä monessa kohtaa lähettää koiran kaukaa ja mennä reilusti sen edelle. Treeneissä onnistutaan, mutta kisoissa tulee aivan älyttömän tyhmiä virheitä, hieman ärsyttävää!

Tänään koetan mennä vielä agitreeneihin, illala voikin sitten unohtaa koirahommat, kun on meidän koulun vuoden ainoat bileet, eli a-tarjous :) Huomenna tosin on pakollinen harkka aamulla 9.00, eli kovin myöhään ei voi rellestää. 

koiranpentumainos

HUOM! Willow creek kennelissä vielä vapaana kaksi söpöä ja taistelutahtoista groenendael pentua, uros ja narttu. Tiedustelut 044-3146078/ Sanna Hasu tai kennelwillowcreek@gmail.com. ( Helsinkiläisille, multa saa myös hoitopaikan ja koulutusapua pennulle ;) ) Kuvia löytyy
https://picasaweb.google.com/111354012949763100043/UPennut


( Pahoin pelkään, että musta tulee kohta pennunomistaja jos nämä eivät löydä koteja...) 

agia ja jäljestystä

Maanantaina oltiin Hakkilassa agitreeneissä. Rata ei ollut supervaikea, mutta muutamassa kohdassa sai vähän keskittyä. Heti tokan esteen KOHDALLA ( ei jälkeen niinkuin tein ensin) piti tehdä valssi, että sai koiran putken "pimeään" päähän. Pari kertaa piti tehdä, sitten onnistui. Kepeillä Plättä on taas alkanut jättämään tokavikan välistä, ähh miksimiksi??? Ne piti sitten ottaa muutamaan otteeseen, välissä Plätty alkoi komentamaan mua kun kierrokset nousi, jouduin ihan kunnolla komentamaan, että nyt turpa kiinni ja keskity ( en ymmärrä koiria jotka voi haukkua koko radan läpi, Plättä kun haukkuu niin jää kyllä keskittyminen jonnekin hyvin kauas...)

Kolmas vaikea kohta oli kaksi estettä peräkkäin, joista viimeiselle tuli takaakierto, ja siitä putkeen vähän vaikeasta kulmasta. Sain sönkättyä sen ekalla kerralla läpi, mutta sitten ohjaaja ehdotti "saksalaista käännöstä", jolla saisi etumatkaa koiraa. Aiemmin väitin aina että Plättä on niin nopea, että en kerkeä tehdä mitään hienoja käännöksiä, oikeestihan siis niillä hienoilla käännöksillä voittaa aikaa ja on ajoissa ohjaamassa. En osaa selittää miten se saksalainen meni, periaatteessa vedetään koira vastakkaisella kädellä esteen yli, sitten itse siivikkeen vieressä tiukka käännös, ja koira taas kiinni vastakkaiseen käteen. Muutaman harjoittelukerran jälkeen sekin sujui.

Tiistaina tein tuohon lähipellolle pari lyhyttä jälkeä, laitoin molempiin kepit, mutta en yhtään nameja (paitsi loppupalkan). Kepit nousi hyvin, mutta vauhtia oli aivan liikaa, lisäksi tuntui että etsii keppejä vähän ilmavainuisesti. En kyllä juurikaan antanut jäljen vanheta, sekin ehkä vähän haittasi. Täytyy siis varmaan alkaa tehdä suoria makkarajälkiä, joissa nami on syötävä joka askeella oli mikä oli. Aiemmin tein kepit+nameja siellä täällä, tällöin Plättä söi kyllä namit, mutta kepit unohtui sitten kokonaan. Tehtiin samalla myös ekat janaharjoitukset, vein koiran janalle 1m päähän siitä mistä jälki alkoi, ei kyllä ihan vielä tajunnut hommaa, mutta eiköhän se tästä, enemmän olen huolissani tuosta vauhdista.

Keskiviikkona mentiin kauden viimeisiin ulkotreeneihin CB:n kentälle. Tehtiin melko lyhyttä radanpätkää, ongelmaksi osottautui kohta, jossa piti muurilta ohjata melko kaukana takaakiertoon. Ensin ohjasin väärin, sitten koira meni jotenkin sekaisin ja meni aina väärin. Lopulta kun tehtiin pelkkää takaakiertoa saatiin onnistumaan. Radalla oli myös muutama tosi tiukka käännös, niissä ei ongelmia, lisäksi piti tehdä tuo sama valssi kuin maanantaina jo ENNEN estettä, että sai koiran kääntymään oikeaan suuntaan, aluksi en taaskaan osannut, mutta lopulta sujui.

Varmaan pitää koettaa käydä vielä kentällä vähän treenaamassa ennen kisoja, toivotaan että siellä olisi helpot radat, eikä tulisi tehtyä tyhmiä virheitä.

Blogin ulkoasun päivitys

Syksy saapui, joten vaihdoin hieman blogin ulkoasua. Tuo yläpalkin kuva Plätästä on tosin 2 vuotta vanha, mutta jotenkin se on siinä niin onnellisen näköinen :) Löysin muitakin vanhoja kuvia blogitekstejä elävöittämään ( joskus tietysti voisi muistaa ottaa sen kameran mukaan, että tulisi uusiakin kuvia)

Plättä ja Vilke Kallavedellä 2009

Olemme nyt ahkerasti treenanneet agilitya, mä jopa joskus osaan vähän ohjata?? Linnojen koulutuksessa ekana päivänä olisin taas voinnut vajota maan alle, mutta seuraavana päivänä sujui jo paremmin, Plättää jopa kehuttiin ( "Superhyvä koira, menee just hyvin jos vaan ohjaisit oikein!"). Meillä on nyt syyskuun ajan olleet K9:n treenit maanantaisin Hakkilassa, ja keskiviikkoisin Citybelgien kentällä. Muutamana keskiviikkona pimeässä ja kaatosateessa olen miettinyt, että onko tässä taas mitään järkeä, mutta onneksi pientä edistymistä on ehkä tapahtunut, olen päässyt yli ajatuksesta "en kuitenkaan kerkeä ohjata", kyllä sitä kerkeää kun haluaa. Samoin Linnat opettivat hyvin, että koiralle pitää keholla näyttää suunta mihin ollaan jatkamassa, jotta sen saa hyppäämään oikeaan suuntaan suoraan.

En sitten voinnut vastustaa kiusausta, vaikka nyt piti olla vain treeniä, ei kisoja, että ilmoitin meidän Hyvinkään kisoihin ensi sunnuntaiksi. Hups...

Pk-tottis treeneissä meni myös viimeksi paremmin. Harjoiteltiin henkilöryhmää ja paikkamakuuta. Henkilöryhmä sinänsä ok, mutta takapää ei oikein pysy käännöksissä mukana, sitä siis treenaamaan. Paikkamakuussa saattaa vähän katsella ympärille, tähän oli ohjeena että kehu silloin kun katsoo suoraan, muuten meni ihan jees.

2009

Noutoa olen treenannut myös ( tiukkis-toko ihmisten järkytykseksi) niin, että noutokapula on aivan huippu kiva juttu ja kunhan ottaa sen suuhun, ihan sama pureskeleeko sitä. Esim. tänään otin kapulan lenkille mukaan, Plättä sai kannella sitä mielinmäärin, heittelin sitä ja välillä taisteltiin kapulasta. Aina kun kantoi sitä pidemmän matkan yms, niin naks+nami. Onnistuin siis aiemmin paineistamaan koiran kapulan suussa pidosta niin voimakkaasti, että se ei enää halunnut ottaa sitä ollenkaan suuhun. Tähän meidän yksi kouluttaja totesi, että parempi on, että se vähän pureskelee kapulaa noutaessaan, kuin se ettei nouda ollenkaan. Palautusta ollaan treenattu vasta lelulla, ettei taas tule kauheaa painetta.

Koulussa meillä on epidemiologiaa ja apeaa ( aineistoperusteinen eläinlääketieteellinen argumentointi), kummastakaan ei ole tenttiä (JEE!), mutta muuta hommaa kyllä ihan riittävästi. Tänä vuonna alkaa myös obduktiot, mulla onneksi vasta lokakuussa, niin iltapäivät on suurimmalta osalta olleet vapaita. Olen koettanut saada vihdoin mun "kandin" ( elukalla siis tehdään 1-3 vuosikursseilla kandidaatin työ, jonka pituus on 5(!?!) sivua, eli ihan lällärinakki muihin tiedekuntiin verrattuna, jotkut tosin onnistuu tästäkin ottamaan hirveät paineet, mikä meidän koulussa on valitettavan tavallista). Mun ongelmaksi tosin koitui just tuo "tää on niin helppo homma", että olen pitkittänyt aloittamista nyt melkein vuodella. Onneksi menin lupaamaan ohjaajalle, että saan sen valmiiksi lokakuun loppuun mennessä, niin olen saannut jopa jotain kirjoitettua, tekstissä ei vain vielä ole päätä eikä häntää :)

Olen koettanut nyt tsempata muutamaa elukalle pyrkijää, että kuka vain pääsee tänne kouluun, jos vaan päättää niin. Mutta kannattaa sitten oikeasti tosissaan haluta tehdä tätä hommaa, opiskelu ei ole mitään ihan helpointa ( tentteihin ihan oikeasti pitää lukea, ja olishan niitä asioita hyvä muistaa myöhemminkin), läsnäolopakkoja on runsaasti ja tuntuu tällä hetkellä, että monet ell:it tekee työtä tosi kiireessä ja stressaantuneena. Välillä uskonpuutteessa ihmettelen, miksi tähän ryhdyin, mutta sitten yleensä onneksi muistan taas että en halua mitään muutakaan :)

Nyt pitäisi vielä lähteä lenkittämään koira tuonne kylmyyteen, hieman olen kateellinen poikaystävälle joka on tällä hetkellä Kreetalla +27 lämmöstä nauttimassa!

Kuopio <3

Helsinki (koira) elämää

Tämä on lähes pelkästään koirapäivitys, sori mutta ei ole oikein muuta elämää ollut ;)

Palasimme Plätyn kanssa Helsinkiin viikko sitten. Kerkesin olla kotona n. 15min, kun lähdin Tikkurilan asemalta hakemaan hyvää ystävääni Pilviä ja hänen söpöä vinttikoiraansa Lattea meille viikonlopuksi kyläilemään.

kuva Tytti Kansanen 

Lauantaina aamulla kävimme hakemassa kaksi hylättyä rataa Purinalta agilitykisoista. Kumpikaan rata ei ollut mahdottoman vaikea, en vain osaa ohjata. Ekalla radalla 3.rima tippui, ja melkein viimeisen esteen ohjasin väärin. Muuten rata oli aika super, rengaskin meni oikein vaikka olin varma ettei se onnistu. Tokalla radalla Plättä otti lentokeinun, otin sitten keinun uudestaan ja jotenkin olin käsittänyt ettei sitten saa jatkaa, ja jätin radan siihen. Kuulemma tuomari oli katsonut mua vähän kummallisesti, kyllä sekin harmitti, otin sitten hylyn vaikka oltais saatu vain -5 :(

Iltapäivällä käytiin sitten vähän Itiksessä shoppailemassa, en kyllä löytänyt mitään. Olisin halunnut sushia lounaaksi, mutta sushipaikan take away sushit olivat niin aneemisen näköisiä, että päädyimme vanhaan kunnon katkarapu-nuudeli-valkosipuli-chili-paprika wokkiin. Loppulauantai menikin laiskotellessa, aika luksusta!

Sunnuntaina kävimme jälleen ottamassa kaksi hylättyä rataa Purinan syysskaboissa, täysin ohjaajan mokia. Ekalla radalla en ottanut koiraa kunnolla haltuun, ja se kävi hyppäämässä yhden ylimääräisen hypyn ( niin Plättää, jos et ohjaa minnekään niin se keksii kyllä oman radan). Tokalla radalla en käskenyt kunnolla esteelle, Plättä jäi komentamaan mua ja kaatoi esteen :( Ilman näitä virheitä kumpikin rata meni superhyvin, kaikki kontaktit ok, ei lentokeinuja, kaikki kepit ok jne. Alkaa ehkä hieman tökkiä, kun itse vain mokailen, eikä sen takia päästä eteenpäin?

Kisojen jälkeen kävimme vielä Ikeassa, ja sitten saatoimme P&L:n  juna-asemalle.  Sunnuntai iltana vasta tajusin, että olen nyt taas ihan yksin kotona suurimman osan aikaa. ( Kolme kuukautta olimme melkein koko ajan yhdessä poikaystäväni kanssa)

Maanantaina olin aamun töissä, ja sain vihdoin (Joensuusta ei saa sushia mistään) sushia lounaaksi! Herttoniemessä oli uusi aasialainen ravintola Yufu, jossa sushia sisältävä lounasbuffetti maksoi vain 8,9e. Söin niin paljon, että voinkin pitää taas parin kuukauden sushitauon :)

Saara laivakoiranpentu pölkyn näköisenä, kuva ei liity viime viikon tapahtumiin, mutta en ole muistanut ottaa kuvia missään, ja tämä on aika söpö

Illalla mentiin ekoihin pk-tottelevaisuus treeneihin. Kommentiksi sain, että koiran seuraaminen on aivan kamalaa, tarvitsee lisää viettiä siihen eikä saa näyttää siltä kuin oltaisiin päiväkävelyllä. Treenien jälkeen olo oli hieman masentunut, ja päätin tehdä Plätästä kotikoiran, koska oikeasti luulin että meillä on hyvä seuraaminen? Lisäksi kun muut kuulivat koiran olevan "jo" viisivuotias, niin tuntui että ihan hukkaan heitän aikaani sen kanssa.

5v harmaakuono ( myöskin hieman vanha kuva, oli tuolla kesällä vihrempää)

Tiistaina alkoi koulu ja luennot, olo oli hieman sekava ekan päivän jälkeen, kivaa kyllä oli nähdä taas kurssikavereita.

Tiistaina illala oltiin Onervan ja Sepin kanssa jäljestämässä Viikin metsissä, todella haastavassa maastossa. Plättä oli "hieman" liian innokas, ja 1.keppi jäi jäljelle ( pyysin Onervaa laittamaan sinne kaikki kuusi keppiä, vaikka ei olla hetkeen treenattu). Päästin sitten Plätän irti ja käskin etsiä sen yhden kepin, kyllä se sieltä sitten esineruutumaisesti löytyi ( ei ollut kovin kaukana maalista). Mietin että pitäisi ehkä jättää kaikki ruoka pois jäljeltä, ja se saisi palkan ainoastaan kepeistä, koska se kyllä huomaa ne, mutta ne ei ole se suurin juttu, vaan ne makkaranpalat...

Keskiviikkona oli agitreenit, kotikoiran kanssa sujui aika loistavasti, pari kertaa ohjasin väärin ja kepeille pitäisi irrota paremmin, mutta loppukommentti oli, että "nyt meni niin hyvin että ei tarvi ottaa enempää". Kisainnostus iski uudestaan, mutta silloin kun treenaan kisaorientoituneesti mikään ei suju?

vesinouto onnistuu kyllä :P

Torstaina, eli eilen, lähdettiin luentojen jälkeen agikentälle Hannan ja Onervan kanssa. Keskiviikon onnistumisista huolimatta koetan saada Plätälle uuden kisaohjaajan, ja Hannan mies Mikko suostui ystävällisesti treenamaan Plätän kanssa. Treenit meni hyvin, kun minä en soheltanut koiran kanssa, kiva oli nähdä ulkopuolisena miten taitava koira se oikeasti on.

Illalla mentiin (taas) pk-tottis treeneihin, tällä kertaa noutoryhmään. Tällä(kin) kertaa meni tosi surkeasti, koska Plättä ei oikein tykkää noutokapulasta, estehyppy onneksi meni hyvin ilman noutoa. ( pk A:ta ei vielä kokeiltu) Ohjaaja onneksi oli hirmu kiva, eikä tullut yhtään masentunut olo, vaikka ei oikeasti osattu yhtään mitään.

Tänään olisi ollut Ojankossa tehiscup, mutta päätin nyt antaa itselle ja koiralle vapaapäivän, menemme viikonloppuna Linnojen agikoulutukseen. Lisäksi pitäisi siivota, tehdä kandia, tehdä ryhmätyötä, lukea artikkeleja ymsyms. Olen nyt viikon aikana treenannut koiran kanssa melkein enemmän kun koko kesänä yhteensä ( okei aika paljon koira lomaili Tampereella), vaikka kesällä olisi pitänyt olla sitä kuuluisaa aikaa ja koulun alettua on taas niin kiire. No, onneksi nyt on perjantai, kivaa viikonloppua! :)

Syksy saapuu

Enää kolme päivää töitä jäljellä, jonka jälkeen kerkeän viikon lomailla ( tai siis kirjoittaa "kandia"), sitten täytyykin palata Helsinkiin koulun penkille. Toisaalta ihan mukavaa mennä takaisin kouluun, vaikka tentit aiheuttavat välillä valtavaa stressiä, ovat kaikki päivät erilaisia, näkee kavereita ja pääsee taas harrastusten pariin. Kesätyöt ovat sujuneet mukavasti, välillä toki on päiviä kun tuntuu ettei mikään suju, ja toisinaan menee ihan hyvin. Ja olen onnistunut sekä verinäytteenotossa että kanyloinnissa, jee! RTG kuvien ottaminen on välillä aika vaikeaa, samoin kissapotilaat ihan yleisesti.


Muita kuulumisia. Käytiin Plättysen kanssa JOA:an agiepiksissä kaatosateessa viime viikolla. Ratoja oli kolme, eka möllirata, jossa olimme kilpailun ulkopuolisena. Koirassa oli virtaa kuin pienessä ydinvoimalassa, ja hienosti saatiin hylky kun ohjasin sen putken väärään päähän. Toka rata oli helppo, noin 1-luokka tasoinen, mutta radalla koira hyppäsi komealla loikalla puomin alasmeno kontaktin yli. Otin sitten koko esteen uusiksi ja hyl tuli siitä, taisi taas radalla tulla pari muutakin mokaa. No tällä supermenestykellä en enää odottanut liikoja kolmannelta 2-3luokan tasoiselta radalta, jossa jo alku vaikutti niin vaikealta, että se tulisi menemään möhellykseksi jo heti alkuun. Rata alkoi, jo este kerrallaan mentiin eteenpäin, kepeillä meinasi tulla virhe kun Plättä ei lähtenyt tarpeeksi eteenpäin. Lopulta selvitiin koko rata virheittä ja voitetiin, jee! ( Osallistujia tässä vaiheessa kaatosaateessa oli enää noin 5kpl, mutta voitto mikä voitto... ;) ) Mitä tästä opimme:
* Ohjaajalle ei paineita, vaikka kuinka pitäisi olla superhelpponolla rata tulossa
* Ohjaa rauhassa, niin hyvä tulee
* Kepeille lisää varmuutta


Loppuun vielä muuta kuin tylsiä koirajuttuja. Sorruin tänään niin pahasti blogimainostuksen uhriksi. Luin jostain, että Reese Witherspoon on Lindexin uusi mainoskasvo, joten oli heti pakko mennä kyseisen liikkeen sivuille katsomaan millaisia vaatteita R.W mainostaa. Löysin sieltä todella halvalla kivannäköiset farkut, ja ajattelin että ennen töihin menoa käyn nopeasti vilkaisemassa niitä livenä. Lopputulos lähdin kaupasta pois kaksien farkkujen kanssa, ne olivat juuri täydelliset! Kyseiset farkut ovat tosin joustava materiaalia, joten en tiedä lörpsähtävätkö ne jossain vaiheessa.


Olen ensimmäistä kertaa koko kesänä yksin kotona, on vähän outoa, mutta hyvä tähän on nyt totutella, kun 400km välimatkan kaukosuhde taas jatkuu syyskuussa :(

(Kuva ei oikein liity mitenkään koko tekstiin, fiilistelin vain vanhoja heppatyttö aikoja katsomalla Ella-poni sarjaa Yle areenalta (kävin tunneilla aikoinaan samalla tallilla, missä sarja on kuvattu) ja hevoskuume iski taas.  Kuva viime kevään issikkavaellukselta.  )

Agilitykisat ja muuta kesäpäivitystä

Plättä ja sen ainoa lelu joka ei ole hajonnut (?!)

Blogi on viettänyt hiljaiseloa, koska ei ole oikein tapahtunut mitään kovin ihmeellistä, arki menee klinikalla työskennellessä ja viikonloput reissatessa Tampereelle tai muualle Suomeen.

Kesän ainoa festari jonne osallistuin oli täällä Joensuussa järjestettävä Ilosaarirock. Kamera oli koko ajan mukana, mutta sieltä ei oikein ole silti kuvia, muutama huono kännykkäkameralla otettu sitten vain. Ainoa bändi, jonka keikkaa todella odotin oli Von Hertzen Brothers, mutta mielestäni tämä ei ollut heidän paras esiintyminen, ihan ok kyllä. Voi tietysti vaikuttaa, etten oikein ole päässyt heidän uusimman levyn biiseihin oikein sisään. Sielun Veljet esiintyivät tämän vuoden Ilosaaressa ensimmäistä kertaa sitten vuoden-91, mutta heitäkään en ole oikein kuunnellut, joten ei nyt ollut niin iso juttu. Koko viikonlopun paras esiintyjä ja yllättäjä oli brittibändi Madness (joka on viimeksi ollut Suomessa vuonna-85), bändi soitti ihanan leppoisaa&rentoa musiikkia ja heillä oli hyvä meno lavalla, vaikka alkavat kaikki olla jo vähän iäkkäämpiä herroja :)

Iloinen Äiskä-laivakoira

Muutama viikko sitten oli serkkuni vauvan ristiäiset. Ne olivat elämäni ensimmäiset ( siis niin että muistan itsekin olleeni mukana) ortodoksiristiäiset, ja heti ristiäisten jälkeen oli vielä jumalanpalvelus, johon sitten jäimme myös. Muuten ei menot hirveästi eronneet luterilaisista, mutta (onneksi) saarnaa ei ollut, ja kirkossa olisi pitänyt seistä ( oletin että koska olin hieman ulkopuolinen niin istuin nurkassa penkillä kyllä itse...). Meidän suvun sukujuhlat ovat aina mukavia ja rentoja, ja niin oli nytkin. Saara-laivakoirapentu viihdytti niin ahkerasti vieraita, että simahti kuin saunalyhty lopulta keskelle pihaa. ( Saara on siis samasta pentueesta, jota keväällä kävin pariin otteeseen katsomassa ja minkä takia myös haaveilen omasta laivakoirasta sitten joskus...). Saaran emo Äiskä-schipperke oli toki myös juhlimassa.

Saara laivakoiranpentu

sammunut laivakoira

Omasta koirasta loma hieman venähti, se oli muutaman viikon heinäkuun alussa täällä Joensuussa, kunnes aloitti juoksut ( yli kuukauden myöhässä?), niin sitten vein sen takaisin vanhemmilleni, kun en olisi päässyt agikentälle kuitenkaan ja siskoni halusivat sen takaisin. Viime sunnuntaina Plättä sitten palasi Pohjois-Karjalaan, kävimme viikolla kaksi kertaa treenaamassa ja tänään lähdimme Kuopioon agilitykisoihin. "Lahjattomat treenaa"- sanonta ei oikein päde meihin, tuloksena 3xhyl.

Ensimmäinen rata meni jo heti alusta ihan söhläykseksi, Plättä meni kepit väärästä välistä, sitten jätti vikan menemättä ( korjasin ottamalla kepit alusta, koska en halua että se oppii sen), sitten kierrokset nousivat lisää ja rimoja tippui sellaista vauhtia, että virheitä  tuli hylkyyn asti. No, pitkä tauko ja eka rata, niin ajattelin, että seuraavalla sitten tsempataan ja rataantutustumisen jälkeen mietin vielä tarkasti mielessäni kaikki ohjauskuviot. Koira lähtöviivalle, itse lähtöpaikkaan, mutta ennenkuin kerkeän mitään sanoa, koira varastaa ja lähtee radalle. Tämä on viimeinen asia minkä haluan antaa sen oppia, joten keskeytin koko radan sitten siihen, kyllä harmitti maksaa "turhaan" lähtömaksu tästä, mutta toivottavasti oppi nyt kerrasta, radalle ei pääse jos ei odota sanallista käskyä ( Tätä ollaan kyllä treenattu, treeneissä heilun ja huidon lähdössä, mutta lähteä saa vasta käskyllä). Kolmas rata oli melko helppo, ja nyt Plättä odotti hienosti lähdössä käskyä, ei edes hötkynyt. Lähdimpä sitten itse juoksemaan 2.esteeltä eteenpäin liian pian, minkä takia koira meni esteen ohi ja yli väärältä puolelta, -> HYL ja PLAAH! Loppurata meni sitten todella hyvin, kunnes keinulta alkoi loppusuora, jossa yksi este oli rengas. En tiedä mitä kävi, mutta Plättä kävi hyppäämässä kehänauhan yli pois radalta, kun huusin vain "eteen" käskyä, sillä tosin ei siinä vaiheessa enää ollut merkitystä.

Jos ajattelee positiivisesti, tiedän nyt ainakin mitä treenataan
* Kepit varmemmaksi, täytyy alkaa oppia vihdoin itse hakemaan ne ja menemään vauhdista oikein
* Loppusuoria ( Jossa mielellään yksi este rengas)
* Rengas 110% varmaksi
* Edelleen koiran kääntämistä jo esteen päällä
* Ohjausta oikeaan aikaan ( jo Joensuun kisoissa oli ongelmaa, että Plättä menee esteistä ohi kun en tarpeeksi aikaisin/selkeästi kerro minne mennään)
* 1. radalla miljoonan muun virheen lisäksi tuli vielä lentokeinu, keinulle siis selkeämpi hidastuskäsky ( 3.radalla tosin toimi vanha "Plättä"-komento ennen keinua, jolla koira hieman tajuaa hidastaa). Muuten onneksi ei YHTÄÄN kontaktivirhettä
* Rimat tippuvat edelleen turhan herkästi, varsinkin kun vauhtia on, mitäköhän tälle voisi tehdä?

En kyllä voi sille mitään, vaikka kisat on viimeiaikoina mennyt päin *****, niin rakastan agilitykisoja! Tykkään siitä pienestä jännityksestä mikä tulee ennen radalle menoa, ja varsinkin kun on koira, joka myös tietää, että nyt on "tosi" kyseessä, ja se keskittyy aivan erilailla kuin treeneissä. Plättä myös todella innoissaan, kun se tajuaa minne on tultu (miten se muuten voi tajuta jo hypätessään autosta, että nyt ollaan muuten kisoissa?) Torstaina onneksi on epäviralliset kisat Joensuussa ja heti kun palaan Helsinkiin siellä onkin kahden päivän kisat, jee!

Tälläistä tällä kertaa, melko sekava sepustus, mutta pakko nyt heti kirjoittaa kun vielä muistaa :)

-I

Plättä vesikoira mökillä

ps. Super kesämobiilini olisi nyt ilmeisesti myynnissä, helpottaa kyllä suuresti koiraharrastamista kun on auto, en tosin ole ihan varma miten kesämobiili suhtautuu talveen, auton nyk.omistaja tosin sanoi, että ongelmitta kulkee pakkasellakin. Mietitään mietitään....

Koiralomaa ja työkiirettä

Heissan!

Elämäni on melko tylsää tällä hetkellä, koska viime viikonloppuna jätin Plätän Tampereelle hoitoon. Siskoni halusivat sen sinne välillä, ja toivon että se nyt pitää juoksunsa samalla. Menemme Tampereelle seuraavan kerran juhannuksena, joten tiedossa oli siis kahden viikon koiraloma! Tosin jo heti ekana iltana kämppä tuntui tyhjältä ilman Plättyä ( onneksi en ole kotona Helsingissä, siellä olo ilman koiraa on ihan kauheaa), mutta tekee varmasti itselleni hyvää olla hetki ilman 3x/päivä lenkkejä, sitten kun koira palaa maisemiin jaksaa taas paremmin touhuta kaikkea! Onhan se toki kiva, että voi suoraa töistä mennä vaikka salille eikä koiraa lenkittämään, mutta on myös tylsää kun kukaan ei odota kun tulet kotiin.

Mutta siis, olen täällä Joensuussa, käyn töissä ja muun ajan hengailen poikaystävän kanssa. Löysin tästä meidän läheltä Itä-Suomen liikuntaopiston, josta sai jumppakortin todella edullisesti koko kesäksi, joten koetan myös käydä siellä. En oikein osaa käydä juoksulenkeillä ilman koiraa, ja polvi on taas ollut vähän kipeä, joten koetan pitää vähän juoksutaukoa ja treenata muuten. Töissä on aika kiireistä, olen onnistunut ottamaan kolmelta koiralta verinäytteen, mutta kanyloinnissa en ole vielä onnistunut kellään muulla kuin omalla koiralla. En tajua miten se voi olla niin vaikeaa, kanyyli suoneen, mutta kun laitat tipan kiinni niin  ei se enää olekaan suonessa.... Kesän tavoite on oppia siis ottamaan verinäytteet+kanyloimaan, hieman vaatii vielä harjoittelua. Lisäksi en aina oikein tiedä minkä kokoinen neula/kanyyli on hyvä mihinkin tilanteeseen, pitää siis niitäkin opetella vielä.

Mitään muuta ihmeellistä ei olekaan tapahtunut, pari viikkoa sitten olimme JOA:n agilitykisoissa, tuloksena 2xhyl. Radat eivät olleet mitään supervaikeita, mutta ekalla radalla koira meni putken väärään päähän, tokalla ohjasin itse hölmösti ja törmäsin Plättään, lisäksi se veti ohi yhdestä esteestä, ja hyppäsi sen sitten väärään suuntaan. Koira osaa oikeastaan kaiken, mutta minä en. Normaali ihminen ehkä tälläisessä tilanteessa treenaisi enemmän, mutta minä otin nyt koirasta lomaa, ja toivon että seuraavan kerran agilitykentällä ohjaus sujuu ;) Viikonloppuna olisi agilityn sm-kisat Nastolassa, ja siellä olisi aika monta tuttuakin, en kyllä vain jaksa täältä asti lähteä sinne, huomenna menemme muutenkin ehkä Kuopioon (<3) käymään pitkästä aikaa. Onnea kaikille sm-kisoihin osallistujille, toivottavasti mekin joskus pääsemme sinne asti!

Ainiin, viime viikonloppuna olin Seinäjoella katselemassa belggareita erikoisnäyttelyssä. Oli TODELLA kuuma päivä, ihmeen hyvin handlerit ja koirat jaksoivat silti. Pähkäilin kauan ilmoitanko Plätän turistiluokkaan, en sitten ilmoittanut kun siinä piti olla tanskalainen tuomari. Kyllä harmitti, koska turistinarttuja oli vain yksi, ja tuomarikin vaihdettu mukavaksi australialaisnaiseksi! Enkä edes ottanut kameraa mukaan näyttelyyn ( tuli hieman kiire mökiltä Seinäjoen junaan), joten ei ole edes yhtäkään kuvaa sieltä. Mukava päivä kyllä oli, vaikka en pidä tunteesta kun monet tuntevat minut äitini kautta ( vietin lapsuuteni koiranäyttelyissä), mutta minulla ei ole hajua keitä nämä muistajat ovat... :)

Onneksi nyt on perjantai, ja voi rauhassa viettää viikonlopun, ensi viikolla onkin onneksi vain 4 työpäivää. Mukavaa viikonloppua kaikille! ( jos tätä blogia kukaan edes lukee muuta kuin minä itse)

-I

Minä lähden Pohjois-Karjalaan...

Täällä sitä ollaan kesää viettämässä Joensuussa. Tai eipä kesää hirveästi opiskelijana vietetä, kun päivät menee töissä, mutta ihanaa töiden jälkeen kun voi vain hengailla/urheilla/käydä kaupungilla yms. ilman huonoa omaatuntoa siitä, että tentti on tulossa ja pitäisi olla kotona lukemassa! (Ok, pakko myöntää, että kandityöni on vielä "hieman vaiheessa" (siis ei edes aloitettu), mutta meidän koulun kandi on sellainen leikkikandi ( pituus 5 sivua...), ettei sen tekoon luultavasti mene kauan kunhan aloitan...)

Sain kesäksi kaveriltani lainaan kesämobiilin, Toyota Carina II vuosimallia 1989. Muuten auto, vaikka vanha onkin, kulkee hyvin, kunhan säännöllisin väliajoin tarkistaa jäähdytysnesteet ja öljyt ( sain tähän hommaan onneksi kirjalliset ohjeet kuvien kera, muuten olisinkin ollut aivan pulassa, perusblondina en tajua auton moottorista yhtään mitään...;) ) Alla kuva kuinka kesämobiili starttasi Helsingistä :)

Ensimmäinen etappi matkalla oli mummola Kouvolassa ( huomattavasti paremmat tarjoilut kuin yhdelläkään huoltoasemalla! ;) ). Koetin saada mummon Kisse-kissasta kuvan huonolla menestyksellä. ( Kisse on aikoinaan löytynyt hylättynä muutaman päivän ikäisenä pentuna, ja se tuli mummolaan "kuolemaan". Eipä kuollut, hyvin itsetietoinen iso katti siitä kasvoi, mutta ihmisten kasvattamana siitä on tullut aivan supersosiaalinen, eikä se kestä jos se ei saa olla mukana siellä missä tapahtuu! ). Outo juttu sattui myös Kouvolassa, kun 2-v gronttunarttu Viltsu ja Plättä alkoivat yhtäkkiä tapella, vaikka aina ovat tulleet hyvin toimeen. Viltsu ei ottanut tappelusta itseensä, mutta herkkis-mammanmussu-Plättä vähän vältteli Viltsua tapahtuman jälkeen, loppuajan ne kyllä olivat rauhassa ja pihallakin yhdessä ilman hämminkiä. Viltsu on todella villi ja huonotapainen, en sitten tiedä sitten komensiko Plättä sitä rauhoittumaan, mutta Viltsu panikin vastaan? Toivotaan ettei näin enää käy jatkossa! 

Kisse

Kouvolasta kesämobiili jatkoi matkaansa Mikkeliin, autoin siellä poikaystävää pakkaamaan loput tavaransa. Asuntoon ei saanut viedä eläimiä, joten Plättä joutui olemaan pihalla sen muutaman tunnin kun järjestelimme tavaroita autoon. 

Etsi kuvasta koira:

Maisemia Mikkelissä:

Illalla sitten vihdoin pääsimme perille Joensuuhun, asutomme täällä on hyvällä paikalla, mutta pieniä vikoja löytyy (esim. lamput tai netti ei toimi...), pitää nyt siis miettiä vähän mitä tehdään. Työt alkoivat taas klinikalla, melko vauhdikasta on ollut ja paljon opeteltavaa, en millään muista viime kesältä kaikkea. Plättä pääsi yksi päivä toimimaan kanylointi ja verinäytteenotto harjoittelukappaleena :) Kerran olemme kerenneet täällä jo käydä agilitykentällä, tässä lähellä olisi myös sopiva tokoilukenttä, kunhan sinne vain saisi lähdettyä! Isoin ongelma tällä hetkellä on, että Plättä haukkuu kaikkia ääniä täällä uudessa asunnossa, jos se ei ala rauhoittumaan saa kohta sitruunapannan! ( Äitini tosin jo sanoi, että Plättä voi mennä kesäksi Tampereelle, mutta mitäs minä täällä tekisin kaiken vapaa-ajan ilman koiraa? Muutaman viikon koiraloman toki voisin ottaa taas jossain välissä)

Tälläistä tällä kertaa, ihanaa kyllä kun kesä vihdoin alkoi <3

ps. Vaihdoin tekstin fontin isommaksi ( tai en siis jaksanut enää muokata sitä, tätä on ehkä helpompi lukea, vaikka se vanha oli mielestäni tyylikkäämpi).

luonnetesti 21.5.2011

En halunnut koirablogia, mutta ei oikein muuta tapahdu kuin koirajuttuja, joten taas siis koirahömpötystä.


Osallistuimme tänään 21.5 belgiyhdistyksen luonnetestiin Herttoniemessä. Tuomarina oli Bengt Söderholm ja Lea Haanpää. En ollut itse ikinä ollut luonnetestissä, koetan siksi vähän selittää mitä joka osiossa tapahtui, koska en tajunnut pyytää ketään kuvaamaan suoritusta. Tässä arvostelu:
I Toimintakyky: +1 Kohtuullinen
II Terävyys: +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää puolustushalua
III Puolustushalu:  +1 Pieni
IV Taisteluhalu: +2 Kohtuullinen
V Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton
VI Temperamentti: +1 Erittäin vilkas
VII Kovuus: +1 Hieman pehmeä
VIII Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: laukausvarma


Ensin koiran piti leikkiä tuomarin kanssa kepillä, yllätys yllätys se meni hyvin. Sitten tuli kelkka osio, eli seison koiran kanssa rennosti, ja yhtäkkiä kelkka jossa on "ukko" ( scream naamainen haalari) lähtee tulemaan lähemmäksi. Plättä haukkui kelkalle ja meni kauemmaksi. Kun kelkka pysähtyi jatkoi se haukkumista, mutta kun se ei haukkumisesta huolimatta lähtenyt liikkeelle, kävi se haistamassa kelkan ja oli ok. Kun vielä kävelimme hetken päästä kelkan ohi, ei se muistanut edes sen olleen ikinä pelottava.


Seuraavaksi oli "hyökkäys", eli nurkan takaa tuli toinen tuomari keppiä heiluttaen kun kävelimme ohi. Plättä pelästyi ja haukkui mun jalkojen takana, kun tuomari heitti kepin pois ja tuli koiran luokse ystävällisesti, ei se silti kauheasti antanut tuomarin tulla lähelle/koskea. Minun piti lähteä pois koiran luota, ja tuomari jäi pitämään sitä, kun kutsuin koiran luokse tuli se lujaa ja melkein kaatoi mut... :P


Sitten piti kävellä ympyrä, jonka varrella ensin haalari nousi ilmaan ja hetken päästä tynnyri lähti vierimään meidän takaa. Haalaria Plättä säikähti vähän, tynnyristä välitti vähemmän. Kun menimme uusiksi saman lenkin ilman että mitään tapahtuu, ei välittänyt haalarista, tynnyrin kävi haistamassa mutta ei välittänyt siitä sen enempää. 


Seuraavaksi tulikin surkeinten mennyt kohta, eli pimeä huone. Siinä koira jää tuomarin kanssa ulos, ja omistaja menee istumaan pimeän huoneen nurkkaan ja koiran pitää löytää omistaja. Talo jossa huone oli, oli rakennettu niin, että ensin oli tuulikaappi ja sitten piti kääntyä oikealle käytävään, jonka päässä huone oli. Plättä oli tullut innokkaasti sisään, mutta totesi tuulikaapin jälkeen, että tämä oli tässä, minun omistaja on varmasti tuolla ulkona, ja siellä se istui ja tuijotti ovea, vaikka huusin sitä pari kertaa. Sitten tuomari ajatteli hakea koiran, mutta ovenkiinnipitäjä luuli, että osuus on ohi, ja avasi oven, jolloin Plättä säntäsi pihalle etsimään mua... Hain sen sitten sieltä itse, ja koira näki miten menin huoneeseen, sai se käskyn lähteä uudestaan etsimään ja nyt se jopa osasi käyttää nenäänsä ja tuli luokse nopeasti. Olen aina ajatellut ettei Plättä ole ihan penaalin terävin kynä, ja nyt se kyllä hyvin todistikin sen :D


Melkein viimeisessä osiossa koira jätetään kettiinkiin kiinni talon seinustalle, ja omistaja lähtee pois. Sitten toinen tuomari "hyökkää" koiraa kohti hitaasti lähestyen ja heiluttaen jotain ( tässä raippaa). Ensin Plättä vain haukkui, mutta sitten kun "hyökkääjä" tuli tarpeeksi lähelle näytti se ihan kunnolla hampaitakin. Kun tuomari heitti raipan pois ja tuli kohti ystävällisesti antoi Plättä silittää ja oli ok. 


Lopuksi laukauspelottomuus, eli ensin kävelimme ja tuli yksi laukaus, Plättä vähän höristi korvia mutta ei mitenkään pelännyt, sitten olimme paikoillaan kun tuli toinen laukaus, ei pelännyt. 


Tuomarin loppukommenteissa sanoi, että hieman pehmeä koira ( minkä tiesinkin), hyvin avoin mutta oli testipaikalla vähän rauhaton. Puolustushalua oli, mutta ei kuitenkaan ihan hirveästi. Kuulemma oli ihan tervettä itsepuolustusta, ettei ihan heti mennyt häntä heiluen hyökkääjän luokse. Ja mietimme kanssa yhdessä miten se ei yhtään tajunnut sitä pimeää huonetta, mutta tuomari sanoi että hyvin se sitten hoksasi käyttää nenäänsä kun tajusi mistä on kyse. Lopuksi tuomari sanoi, että Plättä on hyvä harrastuskoira, loppupisteiksi tuli +142.  


Plätästä ei ole jalostuskoiraksi, joten vein sen testiin enemmän omaa mielenkiintoani varten, koska tunnen tämän koiran ja nyt voin sitten vähän vertailla Plätän tuloksia muiden tuloksiin. Luonnetestin loppupisteet eivät ole täysin vertailukelpoiset, vain enemmän pitäisi verrata eri osioiden pisteitä. Mietin kyllä myös olisiko jatkossa MH-luonnekuvaus parempi, koska siinä uhkana ei koskaan ole ihminen, mutta tällä hetkellä ainakin luonnetestiin pääsee helpommin, se on Kennelliiton hyväksymä enkä sitten tiedä haittaako se ihmisuhka, jos koira palautuu siitä hyvin. 


Huomenna sitten agikisoihin! Toivottavasti menee paremmin kuin viimeksi Tampereella, siellä saimme 2xHyl, en ole siitä viitsinyt edes tehdä blogitekstiä, vaikka toisella radalla tuli oma moka, ja toiselle koira varasti, muuten ok. Huomenna toivottavasti VIHDOIN saadaan vika nolla 1-luokasta! 


-I

CB:n agitreenit

Ratapiirros H. Välipirtti

Eilen olimme Citybelgien agitreeneissä. Rata meni kuten yllä, paitsi este 14 vaihdettiin mentäväksi toisesta suunnasta. Emmekä kyllä menneet oikeastaan kuin esteeseen 15/16 asti.

Päivän idea oli treenata takaaleikkauksia. Eka takaaleikkaus tuli esteelle 4, jonka jälkeen piti olla itse hyvin suuntautunut vasempaan, jotta saa koiran kääntymään esteelle 5. Ekat kerran ohjasin ihan väärin, kun lopulta sain ohjattua oikein, niin Plättä kyllä edelleen hyppää esteen jälkeen hieman turhan pitkälle, näitä pitäisi siis treenata nopeampaa kääntymistä. Ohjaaja kyllä sanoi että tästä kannata ottaa paineita, tulee kun koira kehittyy.

Kepit meni tosi hyvin, kerran jäi yksi välistä, mutta koko treenien ajan haki itse aloituksen ja meni loppuun asti!

Toka takaaleikkaus tuli esteelle 8. Tässä piti muutenkin taas katsoa, että on itse suunnattuna oikein päin, jotta koira osaa kääntyä heti takaisin eikä mene putkeen (mikä meille kävi). Pari kertaa rima tippui esteellä 8, koska en itse malttanut odottaa tarpeeksi, vain lähdin kaahaamaan eteenpäin, jolloin koirakin hyppäsi huonosti esteen päälle.

Suoralla 9-12 tehtiin kaksi takaaleikkausta jotta niitä tuli harjoiteltua, vaikka kisoissa olisi pärjännyt yhdellä. Eka tuli renkaan jälkeen, sitten ennen pituutta. Näitä saimme ottaa pariin kertaan, jotta koira oppi katsomaan minua, ja silti lähtemään käskystä eteenpäin. Muutenkin edelleen pitäisi harjoitella radalla hidastamista.

Viimeinen takaaleikkaus tuli pituuden ja esteen 13 väliin, taas piti katsoa että saa koiran kääntymään oikeaan suuntaan kohti estettä 14, kuten esteille 4-5.

Mitä opin: Minun pitää radalla katsoa kohdat, jotka pitää mennä lujaa, ja taas mennä rauhassa esim juuri kohdissa, jossa pitää viedä esteelle paremmin. Esimerkiksi esteelle 13 koira piti viedä suht. lähelle, ja sitten nopeasti ottamaan se vastaan esteen 14 takaa. Ja vaikka olen ollut ylpeä siitä, että Plättä irtoaa niin hyvin, niin nyt pitäisi taas saada se tottelemaan käsimerkkejä, eikä saa fuskata. Jotenki itselle jäännyt päälle, että radalla pitää mennä täysiä, sitten käskytän välillä vähän sinne päin huolimattomasti/ sanon turhia käskyjä tyyliin "hyppytuletäällätänne". Malttia siis käskytykseen, ja katson valmiiksi paikat missä mennään täysiä. Siitä sentään saatiin kehua, että en jää odottamaan koiran suorittavan esteen, vaan ole jo itse edellä menossa seuraavalle :)

Sori ehkä vähän sekava sepustus, ajattelin nyt jonnekin kirjata ylös mitä opimme eilen, että olisi sitten lauantaina kisoissa muistissa! :) Nyt lähden koulle pikakertaamaan elinpatologiaa, tosin on vähän sellainen tunne, että tämä tentti ei ehkä mene läpi, olen lukenut mutta asiaa on niin paljon, etten millään muista kaikkea :/ Uusinta olisi syyskuun lopussa, kesällä varmasti luen enemmän..? ;)

-I

kuva Sonja Jernström

kisailu päivä

( Tokokuvat Noora H, agilitykuvat T. Hämäläinen)

Eilinen meni kivasti kisaillessa. Aamu alkoi Hämäläis-Osakunnan Koirakerhon rally-toko kisoilla Viikissä, autoin siis sekä järjestelyissäettä kisasin itse mölliluokassa. Olisin mielummin mennyt suoraa alokasluokkaan, mutta aikataulusyistä en olisi kerennyt siihen. Olemme treenanneet rally-tokoa yhteensä n.4 kertaa, tänä keväänä treenikertoja on ollut yksi viime maanantaina. Mölliluokassa sai kuitenkin palkata, eikä rallyssa ole liikkeet ihanniin justiinsa, joten uskaltauduin mukaan kisoihin.

Radalla oli liikkeinä mm. pujottelu, spiraali, istu-1-askel-istu-2 askelta-istu-3-askelta-istu, saksalainen käännös, täyskäännöksiä, koira istu eteen -sivulle-vasemmalta ja oikealta jne. Liikkeet osasimme kaikki, paitsi ihan ekassa 270 astetta käännöksessä Plättä jäi jotenkin mun eteen, josta siis -1 piste. Seuraaminen koko radan oli hyvää, mutta kahdesti Plättä meni haistelemaan kylttejä ( niin EHKÄ olisi pitänyt myös treenata kokonaista rataa kylttien kanssa), josta lähti -2 pistettä, ja kahdesti vanhingossa talutin kiristyi, josta myös -2 pistettä. Yhteensä siis 95 pistettä ja 2.sija! Nyt siis katselmaan alokasluokan kisoja :) Rally-tokossa kisakynnys on tosi matala, mikä on mukavaa, samoin rataantutustumisessa tuomarilta saa kysellä jos joku asia on vielä epäselvää. Eikä kisoissa olla kovin verenmakusuussa fiiliksellä, mitä välillä näkee esim. agilityssä. Palkinnoksi saimme herkkuja ja vinkulelun, viimeiseen Plättä oli erityisen tyytyväinen :)

En valitettavasti kerennyt jäädä seuraamaan alokasluokkaa, koska seuraavaksi kiirehdin K9:n seuramestaruuskisoihin Vantaalle Koivukylään. Ensimmäiseksi kisattiin tokossa, luokkina mölli ja avoin, osallistuimme mölliluokkaan.

Ensin oli luoksepäästävyys, se meni hyvin ja saatiin 10 :) Tosin Plättä nousi seisomaan kun tuomari tuli luokse, virallisissa ei ehkäoltais saatu noin hyviä pisteitä. Seuraavaksi paikkamakuu, Plättä teki sen hienosti vaikka 3 koiraa lähti säntäilemään ympäri kenttää. Sitten palatessani koiran luokse unohdin, että pitää odottaa tuomarin käskyä jolloin saa koiran kutsua sivulle. Tästä syystä 8.5.

Seuraaminen kytkettynä meni alkoi superhyvin, mutta jossain kohtaa nurmikenttää oli niin hyviä hajua, että Plättä lähtikin niiden perään. Lisäksi tein täyskäännöksen kahdella eri tavalla, pitäisi treenata toinen hyväksi ja tehdä aina se. En kyllä ole ihan varma pitääkö pk-tottiksessa kuitenkin osata molemmat. Saatiin kuitenkin 7,5. Seuraamiseen vapaana otin sitten nakin käteen, silti Plättä lähti samassa kohdassa hajujen perään, ääh! Saatiin silti 8.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä on viime aikoina ollut jotenkin vaikeaa, rally-tokossa oli myös se liikkeenä, siellä se meni hyvin. Nyt Plättä meni maahan, mutta nousi istumaan, kävin korjaamassa, tuloksena 6. Luoksetulossa odotti hyvin, ja lähti vauhdilla tulemaan luokse, mutta just ennen mua alkoi himmailla ja jäi vinoon. Koetin treenata luoksetuloa viikolla, luultavasti Plättä nyt paineistui siitä liikaa eikä enää oikein tiedä miten koko liike suoritetaan, aiemmin ongelma oli vain vinous, nyt siis vinous+hitaus. Onneksi parin viikon päästä on Korrien tokokoulutus, toivon että siellä saan vinkkejä meidän ongelmiin!

Seisominen seuraamisen yhteydessä piti olla ns. varma liike, mutta Plättä jäikin istumaan, korjasin ja sitten oli ok, paitsi että taas unohdin että liikkeen lopuksi tulee sivulle käsky. Tästä 6 pistettä.

Estehypyn opetin Plätälle torstaina, joten ajattelin pelata varman päälle ja laittaa nakin esteen taakse. VIRHE! Hyppy ok, lähti pelkällä käskyllä, mutta jäi etsimään namia ja meni ikuisuus että taas kuunteli mun "SEIS" käskyä, ja jäi lopulta ihan esteen viereen, ei taakse. Sitten vielä menin itse koiran väärälle puolelle. Saatiin 5 pistettä, vaikka oli aika surkea suoritus. Kokonaisvaikutelma oli 7.

Tuomarina oli Tiia Hämäläinen, hän oli kyllä tosi kiva ja neuvoi lopuksi mitä kannattaa vielä treenata (palkkaus pois+liikkeet varmemmiksi). Loppupisteissä sijoituimme kuitenkin konaispisteillä 144,5, sija 3/6. Ideahan näissä kisoissa on muutenkin, että saa tulla vaikkei ihan kaikkea osaisikaan, joten mölliluokassa oli melko tasaista, koska kukaan ei osannut mitään vielä täydellisesti :)

Tokon jälkeen seuramestaruudet jatkuivat agilityllä. Meillä meni aika huonosti, mutta syytän siitä pitkää treenitaukoa ( viimeviikolla ekat treenit noin pariin kuukauteen mun polven takia, joka onneksi on nyt parempi!). Ekaksi mentiin möllimaksessa, rata oli kunnon suoraa juoksua eteenpäin rata. Plättä kerkesi monesti liikaa mun edelle, enkä siellä perässä puuskuttaessani muistanut käskyttää sitä eteenpäin, joten pari estettä meni ohi, tuloksena kaksi kieltoa eli 10 virhettä ajalla 48,97.Tosin en oikein kunnolla muista miten rata meni, juoksin vain täysiä ja olin aivan kuollut radan jälkeen, eli nyt kuntoilemaan! Polven takia en vaan enää oikein uskalla juostakuin ehkä jossain pururadalla, pitäisi keksiä joku muu kuntoa nostattava mutta ei polvia rasittava laji ( ratsastus, mutta siihen ei ole oiken varaa.)

Toisena oli sitten kisaavien rata, joka ei vaikuttanut vaikealta mutta olikin sitten vähän mutkikkaampi. Pitäisi saada radat videolle, koska en taaskaan ihan muista mitä radalla kävi, tuloksena 5+Kielto ja hylky. Hylky tuli siitä, että yhden takaakierron ihan radan lopussa Plättä meni edestä! Ärsytti, varsinkin kun myöhemmin tajusin miten omalla ohjauksellani olisin saannut sen menemään varmasti. Kontaktit+kepit meni kuitenkin superhyvin, eikä Plättä edes yrittänyt mennä väärin, kun A-este ja pussi olivat ihan vierekkäin. Vaikea kohta oli myös este, joka piti mennä edestä, vaikka takaa olisi ollut suorempi linja, tästä siis taisi tulla tuo kielto. Kaikkeet virheet johtuivat siis suoraa omasta ohjauksestani, jota siis pitää treenata! Otin radan vielä uusiksi kisojen lopuksi, mutta silti tehtiin samat mokat. Kuvissa kisoista Plättä ponnistaa mielestäni esteille hirveän kaukaa, tosin radalla pääsi myös menemään aika lujaa, eli voi johtua siitäkin ettei se vain olisi mahtunut lähemmäksi. Ehkä siis -5 tuli jostain rimasta mitä en huomannut.

Eli lopputuloksena mitä vähemmän lajia oli treenattu sen paremmin meni ( järjestys rally, toko ja agility). Hiukan agilityn huonosti menemisestä voin syyttää meidän treenitaukoa, mutta kaikista kivointa on, että vaikkan juoksin molemmat radat täysiä, polvi ei tullut kipeäksi! Eli nyt voidaan taas suunnitella kisakautta! Nyt pähkäilen, missä pääsisin treenamaan, meillä on Citybelgien treenit 1x/viikko, kentälle saisi myös avaimen jos haluan, sinne on vain sen verran matkaa, että ilman autoa se on turhan kaukana. Vaihtoehto 2 on liittyä myös HSKH:on, jolloin saisin käyttööni Ojangon kentät! Siellä on iltaisin aika paljon varauksia, mutta päivällä sinne pääsee. En vain ole kesällä oikein täällä, en tiedä kuinka paljon siitä hyötyisin. Kolmas mahdollisuus olisi nyt maksaa näiksi kolmeksi viikoksi käyttöoikeus Kalasataman kentälle, sinne pääsee meiltä tosi kätevästi :) Lisäksi ensi viikollapitää soitella kesätyöpaikkakuntani seurojen kenttävastaavat läpi, pakko saada kesälle joku treenipaikka sinnekin! Plättä on NIIN onnellinen kun se pääsee taas agiradoille, on se vaan niin sen laji :) ( Okei, jos ohjaaja olisi parempi Plättä olisi hyvä ihan missä vaan)

Ulkona olisi ihana ilma, mutta mua odottaa ensi perjantain elinpatologian tentti, hautaudun siis sisällä kirjoihin :( ( Voisin lukea terassilla, mutta vein meidän terassin pöydän sinne rally-tokokisoihin, enkä ole vielä saannut sitä takaisin...)

ps. Taas noi kuvat tuli kamalan isoina, koska lisäsin ne suoraa linkkeinä tänne. Täytyy varmaan jatkossa siis aina tallentaa eka koneelle ja lisätä vasta sinne, en nyt jaksa noita alkaa lisäisäillä uusiksi. Blogin pitäminen on kivaa, mutta teknisesti tää blogger on vähän alkeellinen... muoks: pienensin kuvat...